Saara Kolehmainen
Miten vanhemmuudesta puhutaan mediassa? Liisa Vengasaho tarkasteli Ylen verkkouutisten ja Päivämiehen juttuja ja totesi, että moniäänisemmälle vanhemmuuspuheelle voisi olla tarvetta.
Gradun aihe voisi kummuta omasta elämästä, Liisa Vengasaho ajatteli miettiessään maisterintutkielmalleen aihetta.
– Minulla on iso perhe ja opiskelin journalistiikkaa. Minulle tärkeä yhteisö on vanhoillislestadiolaisuus ja sen media Päivämies.
Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitokselta valmistunut maisterintutkielma on otsikoitu: ”Äitiyttä, ohjeita, pärjäämistä ja hankalia tunteita: vanhemmuuden representaatiot Ylen verkkouutisissa ja Päivämiehessä”.
Tutkielma tarkasteli Ylen verkkouutisten ja Päivämiehen juttujen pohjalta sitä, miten vanhemmuus esitetään ja kuvataan. Vengasaho halusi tutkia sitä, millainen kuva vanhemmuudesta mediassa rakentuu: kannustetaanko vanhemmuuteen ja tuetaanko vanhemmuutta.
– Minulla oli mielikuva, että puhe vanhemmuudesta on aika arvioivaa ja negatiivista. Kyllä sekin puoli tuli esille, mutta onneksi myös muunlaisia ääniä.
Vengasahon aiheideaan suhtauduttiin yliopistomaailmassa kiinnostuneesti. Koettiin, että hän voi uskovaisena perheenäitinä avata tavallaan tuntematonta maailmaa.
– He luottivat siihen, että minulla ei ole ”oma lehmä ojassa”. Koin itsekin, että pystyin olemaan kriittinen moneen suuntaan.
Aineisto on vuodelta 2023, jolloin tutkielmaprosessi alkoi. Hän selasi Päivämiehen paperilehtiä ja otti aineistoksi kaikki tekstit, joissa käsiteltiin vanhemmuutta. Ylen verkkouutisten osalta aineisto rajautui vanhemmuus-asiasanalla.
Perinteinen perhemalli korostui
Päivämiehen ja Ylen vanhemmuutta käsittelevistä teksteistä löytyi eroja. Päivämiehen teksteissä korostui äitiys, Ylellä erilaiset ohjeet. Lisäksi Päivämiehessä korostui positiivisuus.
Jutuista hahmottui neljä erilaista diskurssia eli puhetapaa: perinteisen perhemallin, arvioimisen, pärjäämisen ja tunnepuheen diskurssit.
Perinteisen perhemallin diskurssi näkyi erityisesti Päivämiehessä. Äitiys korostui siten, että valtaosa juttujen haastateltavista ja kirjoittajista on äitejä. Isät täydensivät äitejä, osallistuivat vanhemmuuteen, mutta heidät kuvattiin ennemmin perheenjäseninä.
Myös Ylen jutuissa esiintyi pääasiassa äitejä.
– Yllätyinkin, että ei se Ylelläkään välttämättä niin monimuotoista ollut, mitä olisi voinut odottaa, Vengasaho kuvailee.
Toisaalta Ylellä ei eritelty perhemuotoja, eikä sitä täten jutuista pystynyt useinkaan päättelemään.
– Päivämiehessä sen sijaan äidin, isän ja lasten muodostama ydinperhe oli ainoa kuvattu perhemuoto.
Vengasaho kiinnitti huomiota myös koko aineistossa anonyymisti esiintyviin haastateltaviin ja nimimerkillä kirjoittamiseen.
– Jos halutaan lisätä avoimuutta ja puhua kaikenlaista asioista, niin eikö se syö avoimuutta?
Lukijalle voi tulla tunne, että hän kokee asian samoin kuin jutun henkilö, mutta alkaa epäillä, että asiassa on jotain hävettävää, koska siitä ei puhuta omilla kasvoilla.
Eroja arvioimisen ja pärjäämisen puheissa
Vengasahon nimeämistä puhetavoista arvioimisen diskurssi näkyi erityisesti Ylen jutuissa, joissa annettiin paljon ohjeita vanhemmille. Ohjeita esiintyi myös Päivämiehessä, mutta se, kuka niitä antoi, oli joissakin tapauksissa erottava tekijä. Ylellä vanhemmuusohjeita antoivat pääasiassa asiantuntijat, mutta Päivämiehessä myös toiset vanhemmat tai esimerkiksi puhujat.
Pärjäämisen diskurssi liittyi esimerkiksi paineisiin, joita vanhemmat kokevat monelta suunnalta. He voivat luoda niitä itse tai ne tulevat ulkopuolelta. Puhetapaan liittyi oletuksia, miten lasten pitäisi jossain tietyssä tilanteessa osata käyttäytyä. Myös vertaistuen tarve ja avun hakemisen vaikeus nousivat esille.
– Päivämiehessä kuvattiin sitä, miten vertaistukea on saatavilla. Korostui myös armollisuus vanhemmuudessa. Olemme vanhempinakin epätäydellisiä ja voimme saada voimaa anteeksiantamuksesta. Ylellä tällaista näkökulmaa ei ollut, hän huomauttaa.
Päivämies korostaa kristillistä näkökulmaa
Vengasaho käytti tutkielmassaan Päivämiehestä vastajulkisuus-käsitettä, jolla hän osoitti Päivämiehen asemaa suhteessa Yleen ja muuhun valtamediaan. Hän mainitsee, että Päivämies ei ole riippumaton media, vaan lehti haluaakin pitää esillä kristillistä näkökulmaa:
”Päivämies ei siis yritäkään kertoa maailmasta kaiken kattavasti, vaan omista arvoistaan ja yhteisönsä näkökohdista käsin.”
Aineistossa korostui, että perhe on tavoiteltava, kaunis ja voimavaroja tuottava asia.
– Päivämiehessä halutaan tuoda positiivista mielikuvaa suurperhe- ja ydinperhe-elämästä ihan eri tavalla mitä muussa mediassa, Vengasaho sanoo.
Haastattelutilanteessa hän pohtii lisäksi sitä, että kenellekään ei saisi tulla lehteä lukiessa sellainen olo, että on jotenkin vääränlainen ihminen uskovaisten yhteisössä. Edes sivulauseesta ei pitäisi tulla sellainen mielikuva, että uskovaisen elämän ensisijainen tavoite on perheellistyä.
– Olemme kaikki yhtä lailla Jumalan perheen jäseniä, hän sanoo viitaten kaikenlaisiin perheisiin ja ihmisiin.
Media heijastelee todellisuutta
Tutkielman pohdinta ja johtopäätökset -osiossa Vengasaho toteaa: ”Etenkin äideillä näyttää sekä Ylen että Päivämiehen aineiston perusteella olevan tarve puhua tunteista, avata ja jakaa niitä.” Tunnepuhe nousikin erityisen vahvasti esiin.
Molemmissa medioissa avattiin runsaasti etenkin hankalia tunteita, mutta vastapainoksi Päivämiehestä löytyi Yleä enemmän positiivisuutta.
– Päivämiehessä tuotiin enemmän esille sitä iloa ja kiitollisuutta, mikä perheestä ja lapsista saadaan.
Johtopäätöksissä Vengasaho huomauttaa, että ”media ei selvästikään toimi tasa-arvon edistäjänä.” Tällä hän viittaa äitien runsaampaan esilläoloon ja siihen, että media vahvistaa naisten asemaa lastensa hoivaajina, mikä ei houkuta esimerkiksi urasta haaveilevia naisia.
– Se, miten asioista puhutaan, heijastelee sitä todellisuutta, mitä me elämme ja myös rakentaa sitä. Medialla on vastuu siitä, minkälaista maailmaa se rakentaa.
Moniäänistä puhetta kaivataan
Se, miksi jutuissa juuri äidit olivat keskiössä, saa Vengasahon pohtimaan äitiyttä elämää mullistavana juttuna. Monen uskovaisen naisen opiskelut ja työura menevät eri tavalla kuin on nuorena miettinyt ja suunnitellut.
– Vaikka kasvatusvastuuta jaetaan tosi paljon enemmän kuin aiemmin, realiteetti on se, että äidit edelleen joustavat omasta työstä ja koulutuksesta. Sitä on tarve sitten jakaa.
Vengasaho toivoo, että myös jatkossa jutuissa pidetään esillä sitä, millainen on hyvä vanhempi – ja niitä ohjeitakin, koska media on tärkeä tiedon lähde ja oikeanlaista tietoa tarvitaan.
– Mutta tarvitaan myös monipuolista puhetta, erilaisia ihmisiä ja perheitä ääneen. Jos yksikin mies puhuu avoimemmin isyydestään, niin se ruokkii sitä, että joku toinenkin voi joskus avautua. Sehän on meidän yhteisön voimavara, että meillä on toisemme ja voimme tukea toisiamme vanhemmuusasiassakin, kaikessa elämässä.
Vanhemmuus- ja vauvateemaa käsitellään myös Kuulen Pinnalla-podcastin jaksossa 25.9.2025.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?