Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Mi­ten van­hem­muu­des­ta pu­hu­taan me­di­as­sa? Lii­sa Ven­ga­sa­ho tar­kas­te­li Ylen verk­kou­u­tis­ten ja Päi­vä­mie­hen jut­tu­ja ja to­te­si, et­tä mo­ni­ää­ni­sem­mäl­le van­hem­muus­pu­heel­le voi­si ol­la tar­vet­ta.

Gra­dun ai­he voi­si kum­mu­ta omas­ta elä­mäs­tä, Lii­sa Ven­ga­sa­ho ajat­te­li miet­ties­sään mais­te­rin­tut­kiel­mal­leen ai­het­ta.

– Mi­nul­la on iso per­he ja opis­ke­lin jour­na­lis­tiik­kaa. Mi­nul­le tär­keä yh­tei­sö on van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suus ja sen me­dia Päi­vä­mies.

Jy­väs­ky­län yli­o­pis­ton kie­li- ja vies­tin­tä­tie­tei­den lai­tok­sel­ta val­mis­tu­nut mais­te­rin­tut­kiel­ma on ot­si­koi­tu: ”Äi­tiyt­tä, oh­jei­ta, pär­jää­mis­tä ja han­ka­lia tun­tei­ta: van­hem­muu­den rep­re­sen­taa­ti­ot Ylen verk­kou­u­ti­sis­sa ja Päi­vä­mie­hes­sä”.

Tut­kiel­ma tar­kas­te­li Ylen verk­kou­u­tis­ten ja Päi­vä­mie­hen jut­tu­jen poh­jal­ta sitä, mi­ten van­hem­muus esi­te­tään ja ku­va­taan. Ven­ga­sa­ho ha­lu­si tut­kia sitä, mil­lai­nen kuva van­hem­muu­des­ta me­di­as­sa ra­ken­tuu: kan­nus­te­taan­ko van­hem­muu­teen ja tu­e­taan­ko van­hem­muut­ta.

– Mi­nul­la oli mie­li­ku­va, et­tä puhe van­hem­muu­des­ta on ai­ka ar­vi­oi­vaa ja ne­ga­tii­vis­ta. Kyl­lä se­kin puo­li tuli esil­le, mut­ta on­nek­si myös muun­lai­sia ää­niä.

Ven­ga­sa­hon ai­hei­de­aan suh­tau­dut­tiin yli­o­pis­to­maa­il­mas­sa kiin­nos­tu­nees­ti. Ko­et­tiin, et­tä hän voi us­ko­vai­se­na per­hee­näi­ti­nä ava­ta ta­val­laan tun­te­ma­ton­ta maa­il­maa.

– He luot­ti­vat sii­hen, et­tä mi­nul­la ei ole ”oma leh­mä ojas­sa”. Koin it­se­kin, et­tä pys­tyin ole­maan kriit­ti­nen mo­neen suun­taan.

Ai­neis­to on vuo­del­ta 2023, jol­loin tut­kiel­map­ro­ses­si al­koi. Hän se­la­si Päi­vä­mie­hen pa­pe­ri­leh­tiä ja ot­ti ai­neis­tok­si kaik­ki teks­tit, jois­sa kä­si­tel­tiin van­hem­muut­ta. Ylen verk­kou­u­tis­ten osal­ta ai­neis­to ra­jau­tui van­hem­muus-asi­a­sa­nal­la.

Pe­rin­tei­nen per­he­mal­li ko­ros­tui

Päi­vä­mie­hen ja Ylen van­hem­muut­ta kä­sit­te­le­vis­tä teks­teis­tä löy­tyi ero­ja. Päi­vä­mie­hen teks­teis­sä ko­ros­tui äi­tiys, Ylel­lä eri­lai­set oh­jeet. Li­säk­si Päi­vä­mie­hes­sä ko­ros­tui po­si­tii­vi­suus.

Ju­tuis­ta hah­mot­tui nel­jä eri­lais­ta dis­kurs­sia eli pu­he­ta­paa: pe­rin­tei­sen per­he­mal­lin, ar­vi­oi­mi­sen, pär­jää­mi­sen ja tun­ne­pu­heen dis­kurs­sit.

Pe­rin­tei­sen per­he­mal­lin dis­kurs­si nä­kyi eri­tyi­ses­ti Päi­vä­mie­hes­sä. Äi­tiys ko­ros­tui si­ten, et­tä val­ta­o­sa jut­tu­jen haas­ta­tel­ta­vis­ta ja kir­joit­ta­jis­ta on äi­te­jä. Isät täy­den­si­vät äi­te­jä, osal­lis­tui­vat van­hem­muu­teen, mut­ta hei­dät ku­vat­tiin en­nem­min per­heen­jä­se­ni­nä.

Myös Ylen ju­tuis­sa esiin­tyi pää­a­si­as­sa äi­te­jä.

– Yl­lä­tyin­kin, et­tä ei se Ylel­lä­kään vält­tä­mät­tä niin mo­ni­muo­tois­ta ol­lut, mitä oli­si voi­nut odot­taa, Ven­gas­aho ku­vai­lee.

Toi­saal­ta Ylel­lä ei eri­tel­ty per­he­muo­to­ja, ei­kä sitä tä­ten ju­tuis­ta pys­ty­nyt usein­kaan päät­te­le­mään.

– Päi­vä­mie­hes­sä sen si­jaan äi­din, isän ja las­ten muo­dos­ta­ma ydin­per­he oli ai­noa ku­vat­tu per­he­muo­to.

Ven­ga­sa­ho kiin­nit­ti huo­mi­o­ta myös koko ai­neis­tos­sa ano­nyy­mis­ti esiin­ty­viin haas­ta­tel­ta­viin ja ni­mi­mer­kil­lä kir­joit­ta­mi­seen.

– Jos ha­lu­taan li­sä­tä avoi­muut­ta ja pu­hua kai­ken­lais­ta asi­ois­ta, niin ei­kö se syö avoi­muut­ta?

Lu­ki­jal­le voi tul­la tun­ne, et­tä hän ko­kee asi­an sa­moin kuin ju­tun hen­ki­lö, mut­ta al­kaa epäil­lä, et­tä asi­as­sa on jo­tain hä­vet­tä­vää, kos­ka sii­tä ei pu­hu­ta omil­la kas­voil­la.

Ero­ja ar­vi­oi­mi­sen ja pär­jää­mi­sen pu­heis­sa

Ven­ga­sa­hon ni­me­ä­mis­tä pu­he­ta­vois­ta ar­vi­oi­mi­sen dis­kurs­si nä­kyi eri­tyi­ses­ti Ylen ju­tuis­sa, jois­sa an­net­tiin pal­jon oh­jei­ta van­hem­mil­le. Oh­jei­ta esiin­tyi myös Päi­vä­mie­hes­sä, mut­ta se, kuka nii­tä an­toi, oli jois­sa­kin ta­pauk­sis­sa erot­ta­va te­ki­jä. Ylel­lä van­hem­muu­soh­jei­ta an­toi­vat pää­a­si­as­sa asi­an­tun­ti­jat, mut­ta Päi­vä­mie­hes­sä myös toi­set van­hem­mat tai esi­mer­kik­si pu­hu­jat.

Pär­jää­mi­sen dis­kurs­si liit­tyi esi­mer­kik­si pai­nei­siin, joi­ta van­hem­mat ko­ke­vat mo­nel­ta suun­nal­ta. He voi­vat luo­da nii­tä it­se tai ne tu­le­vat ul­ko­puo­lel­ta. Pu­he­ta­paan liit­tyi ole­tuk­sia, mi­ten las­ten pi­täi­si jos­sain tie­tys­sä ti­lan­tees­sa osa­ta käyt­täy­tyä. Myös ver­tais­tu­en tar­ve ja avun ha­ke­mi­sen vai­keus nou­si­vat esil­le.

– Päi­vä­mie­hes­sä ku­vat­tiin sitä, mi­ten ver­tais­tu­kea on saa­ta­vil­la. Ko­ros­tui myös ar­mol­li­suus van­hem­muu­des­sa. Olem­me van­hem­pi­na­kin epä­täy­del­li­siä ja voim­me saa­da voi­maa an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta. Ylel­lä täl­lais­ta nä­kö­kul­maa ei ol­lut, hän huo­maut­taa.

Päi­vä­mies ko­ros­taa kris­til­lis­tä nä­kö­kul­maa

Ven­ga­sa­ho käyt­ti tut­kiel­mas­saan Päi­vä­mie­hes­tä vas­ta­jul­ki­suus-kä­si­tet­tä, jol­la hän osoit­ti Päi­vä­mie­hen ase­maa suh­tees­sa Yleen ja muu­hun val­ta­me­di­aan. Hän mai­nit­see, et­tä Päi­vä­mies ei ole riip­pu­ma­ton me­dia, vaan leh­ti ha­lu­aa­kin pi­tää esil­lä kris­til­lis­tä nä­kö­kul­maa:

”Päi­vä­mies ei siis yri­tä­kään ker­toa maa­il­mas­ta kai­ken kat­ta­vas­ti, vaan omis­ta ar­vois­taan ja yh­tei­sön­sä nä­kö­koh­dis­ta kä­sin.”

Ai­neis­tos­sa ko­ros­tui, et­tä per­he on ta­voi­tel­ta­va, kau­nis ja voi­ma­va­ro­ja tuot­ta­va asia.

– Päi­vä­mie­hes­sä ha­lu­taan tuo­da po­si­tii­vis­ta mie­li­ku­vaa suur­per­he- ja ydin­per­he-elä­mäs­tä ihan eri ta­val­la mitä muus­sa me­di­as­sa, Ven­ga­sa­ho sa­noo.

Haas­tat­te­lu­ti­lan­tees­sa hän poh­tii li­säk­si sitä, et­tä ke­nel­le­kään ei sai­si tul­la leh­teä lu­kies­sa sel­lai­nen olo, et­tä on jo­ten­kin vää­rän­lai­nen ih­mi­nen us­ko­vais­ten yh­tei­sös­sä. Edes si­vu­lau­sees­ta ei pi­täi­si tul­la sel­lai­nen mie­li­ku­va, et­tä us­ko­vai­sen elä­män en­si­si­jai­nen ta­voi­te on per­heel­lis­tyä.

– Olem­me kaik­ki yh­tä lail­la Ju­ma­lan per­heen jä­se­niä, hän sa­noo vii­ta­ten kai­ken­lai­siin per­hei­siin ja ih­mi­siin.

Me­dia hei­jas­te­lee to­del­li­suut­ta

Tut­kiel­man poh­din­ta ja joh­to­pää­tök­set -osi­os­sa Ven­ga­sa­ho to­te­aa: ”Eten­kin äi­deil­lä näyt­tää sekä Ylen et­tä Päi­vä­mie­hen ai­neis­ton pe­rus­teel­la ole­van tar­ve pu­hua tun­teis­ta, ava­ta ja ja­kaa nii­tä.” Tun­ne­pu­he nou­si­kin eri­tyi­sen vah­vas­ti esiin.

Mo­lem­mis­sa me­di­ois­sa avat­tiin run­saas­ti eten­kin han­ka­lia tun­tei­ta, mut­ta vas­ta­pai­nok­si Päi­vä­mie­hes­tä löy­tyi Yleä enem­män po­si­tii­vi­suut­ta.

– Päi­vä­mie­hes­sä tuo­tiin enem­män esil­le sitä iloa ja kii­tol­li­suut­ta, mikä per­hees­tä ja lap­sis­ta saa­daan.

Joh­to­pää­tök­sis­sä Ven­ga­sa­ho huo­maut­taa, et­tä ”me­dia ei sel­väs­ti­kään toi­mi tasa-ar­von edis­tä­jä­nä.” Täl­lä hän viit­taa äi­tien run­saam­paan esil­lä­o­loon ja sii­hen, et­tä me­dia vah­vis­taa nais­ten ase­maa las­ten­sa hoi­vaa­ji­na, mikä ei hou­ku­ta esi­mer­kik­si uras­ta haa­vei­le­via nai­sia.

– Se, mi­ten asi­ois­ta pu­hu­taan, hei­jas­te­lee sitä to­del­li­suut­ta, mitä me eläm­me ja myös ra­ken­taa sitä. Me­di­al­la on vas­tuu sii­tä, min­kä­lais­ta maa­il­maa se ra­ken­taa.

Mo­ni­ää­nis­tä pu­het­ta kai­va­taan

Se, mik­si ju­tuis­sa juu­ri äi­dit oli­vat kes­ki­ös­sä, saa Ven­ga­sa­hon poh­ti­maan äi­tiyt­tä elä­mää mul­lis­ta­va­na jut­tu­na. Mo­nen us­ko­vai­sen nai­sen opis­ke­lut ja työ­u­ra me­ne­vät eri ta­val­la kuin on nuo­re­na miet­ti­nyt ja suun­ni­tel­lut.

– Vaik­ka kas­va­tus­vas­tuu­ta ja­e­taan tosi pal­jon enem­män kuin ai­em­min, re­a­li­teet­ti on se, et­tä äi­dit edel­leen jous­ta­vat omas­ta työs­tä ja kou­lu­tuk­ses­ta. Sitä on tar­ve sit­ten ja­kaa.

Ven­ga­sa­ho toi­voo, et­tä myös jat­kos­sa ju­tuis­sa pi­de­tään esil­lä sitä, mil­lai­nen on hyvä van­hem­pi – ja nii­tä oh­jei­ta­kin, kos­ka me­dia on tär­keä tie­don läh­de ja oi­ke­an­lais­ta tie­toa tar­vi­taan.

– Mut­ta tar­vi­taan myös mo­ni­puo­lis­ta pu­het­ta, eri­lai­sia ih­mi­siä ja per­hei­tä ää­neen. Jos yk­si­kin mies pu­huu avoi­mem­min isyy­des­tään, niin se ruok­kii sitä, et­tä joku toi­nen­kin voi jos­kus avau­tua. Se­hän on mei­dän yh­tei­sön voi­ma­va­ra, et­tä meil­lä on toi­sem­me ja voim­me tu­kea toi­si­am­me van­hem­muu­sa­si­as­sa­kin, kai­kes­sa elä­mäs­sä.

Van­hem­muus- ja vau­va­tee­maa kä­si­tel­lään myös Kuu­len Pin­nal­la-pod­cas­tin jak­sos­sa 25.9.2025.