Reet­ta Sa­ra­jär­vi

Kump­pa­rit jal­kaan, san­kot sekä poi­mu­rit pyö­rän sar­viin, ja ei­kun me­nok­si. Juu­ri kol­man­nen ja nel­jän­nen luo­kan aloit­ta­neil­le Sa­ra­jär­ven si­sa­ruk­sil­le, Em­mi­lo­tal­le ja Tuu­kal­le, lä­hi­met­sät ovat eh­ti­neet tul­la tu­tuik­si. Mat­ka met­sä­tei­tä ja -pol­ku­ja pit­kin ei ole pit­kä, mut­ta se on kui­ten­kin no­pe­am­pi tait­taa pyö­räl­lä kuin ja­lan.

Em­mi­lot­ta ja Tuuk­ka ovat jo pie­nes­tä saak­ka ol­leet van­hem­pien ja mui­den si­sa­rus­ten kans­sa met­säs­sä, mil­loin ret­kel­lä nuo­ti­o­tu­len ää­rel­lä, mil­loin hel­tei­sil­lä hil­la­soil­la, mil­loin sääs­kiä ku­hi­se­vis­sa mus­tik­ka­met­sis­sä.

– Mus­ti­kas­sa on kui­ten­kin mu­ka­vam­pi ol­la kuin hil­las­sa, kos­ka me­täs­sä ei ole niin kuu­ma kuin suol­la, poh­ti­vat si­sa­ruk­set.

– Ja pa­ras­ta me­täs­sä on ol­la sil­lon, kun se on täyn­nä mus­tik­kaa. Mus­tik­ka on heti man­si­kan jäl­keen pa­ras mar­ja, he tuu­maa­vat.

Ai­na aja­tus mar­jaan läh­te­mi­ses­tä ei ole ol­lut kaik­kein iha­nin, mut­ta reis­sut ovat ol­leet mie­leen­pai­nu­via ja an­ta­neet kal­lis­ta ope­tus­ta. Jos­kus met­sään on men­ty van­hal­la rä­mi­se­väl­lä Hi­a­cel­la ta­ka­penk­ki täyn­nä si­sa­ruk­sia, jos­kus ve­neel­lä jär­ven ylit­se, jos­kus pyö­ril­lä pol­kien.

Tänä ke­sä­nä nuo­ret mar­jas­ta­jat ovat käy­neet kak­sis­taan­kin mus­ti­kas­sa, sil­lä van­hem­mil­la ei ole jää­nyt mar­jas­tuk­sel­le niin pal­joa ai­kaa mui­den hom­mien rin­nal­la. Tämä ei kui­ten­kaan si­sa­ruk­sia ole hi­das­ta­nut, vaan mat­kaan on läh­det­ty joko kak­sin tai mui­den si­sa­rus­ten kans­sa.

Erää­nä ke­säil­ta­na, kun iso­sis­ko oli läh­dös­sä mus­tik­kaan, Em­mi­lot­ta ja Tuuk­ka ha­lu­si­vat läh­teä mu­kaan mar­jaan. Ko­tiin pa­la­tes­sa heil­lä oli san­kot täyn­nä mus­tik­kaa ja seu­raa­vak­si oli­kin vuo­ros­sa mar­jo­jen puh­dis­tus.

– Ha­lu­sin tehä omis­ta mus­ti­kois­ta jo­tain, niin aloin lei­po­maan mus­tik­ka­mu­rua, ker­taa Em­mi­lot­ta.

Vaik­ka ker­ta oli en­sim­mäi­nen, lei­vos on­nis­tui ai­van nap­piin. Se oli­kin iha­na yl­lä­tys ko­tiin pa­laa­vil­le si­sa­ruk­sil­le, kun il­ta­pa­lak­si oli nuo­rim­man si­sa­ruk­sen it­se­te­ke­mää uu­nin­läm­pöis­tä mus­tik­ka­mu­ru­pii­rak­kaa ja va­nil­ja­jää­te­löä.

Kau­niit met­sä­mai­se­mat ja mais­tu­vat mar­jat tuo­vat Ju­ma­lan luo­mis­työn kau­neu­den lä­hel­le. Em­mi­lot­ta ja Tuuk­ka­kin ovat op­pi­neet, et­tä kaik­ki on lah­jaa, ei­kä esi­mer­kik­si hil­lan kuk­ki­mi­nen ja mus­ti­koi­den kyp­sy­mi­nen ta­pah­du it­ses­tään. Ju­ma­la an­taa au­rin­gon­sä­teet, sa­de­pil­vet ja kas­vun.

Kun san­kot al­ka­vat täyt­tyä mar­jois­ta, on hy­my­kin jo ai­van mus­ti­kan­si­ni­nen.

– Mus­ti­koi­ta on mu­ka­va poi­mia sen­kin ta­kia, kos­ka kun tu­lee san­kot täyn­nä ko­tiin, se ilah­dut­taa äi­tiä ja isää, päät­tä­vät lap­set hy­mys­sä suin.