– Mie oon aina ihmetelt, mite Taivaan Isä on järjestänt asiat, sanoo 87-vuotias monia vaiheita elänyt ja yli 70 vuoden työuran tehnyt Irja Mäyränen. Olemme jututtamassa Irjaa hänen kotonaan Lappeenrannan Kiviharjussa. Sakset klipsuttavat, kun Irja parturoi Risto Romppasen hiuksia.
Asiakkaita käy vielä joka viikko, vaikka Irja on ollut eläkkeellä jo kohta 30 vuotta. 71 vuoden kokemus takaa sen, että sakset leikkaavat sieltä mistä pitääkin, vaikka Irja muistelee elämäänsä samalla eloisasti ja mukaansa tempaavasti.
Lapsuus Karjalassa
Irja syntyi Kanneljärvellä Karjalankannaksella. Isä kävi kirvesmiehen töissä Viipurissa, ja lapset odottivat joka lauantai asemalla isän junaa. Kotiin kävellessä Erkki ja Irja ehtivät kertoa viikon päällimmäiset kuulumiset. Kotona odotti äiti, joka oli paistanut pullaa, siivonnut ja kattanut pöydän kauniisti.
Irja kertoo, miten monitaitoinen ja puuhakas Aino-äiti oli. Hän ompeli ja uudisti vaatteita, laski asiantuntevasti uudisrakennuksen rakennustarvikkeiden tarpeen ja toimi myöhemmin Lappeenrannassa 25 vuotta kirkkoneuvostossa. äiti antoi tytölleen yritteliään ja selviytyvän naisen mallin.
– Miun mielest ihmistä pittää kannustaa, toteaa Irja itsekin.
Nopea lähtö evakkoon
Irjan vanhemmat olivat saaneet parannuksen armon aikuisina. Kanneljärvi oli vireä radanvarsipitäjä Pietarin ja Viipurin puolivälissä, mutta siellä oli vähän uskovaisia. Seuroja pidettiin harvakseltaan kodeissa. Irja muistelee, että heillä valmistauduttiin kotiseuroihin, kun evakkoonlähtökäsky tuli.
Aikaa annettiin kaksi tuntia, eikä mukaan saanut ottaa kuin sen, minkä jaksoi kantaa. äiti otti valokuvat. Seuroihin paistetut pullapitkot jäivät pöydälle valkoisen liinan päälle. äiti suoristi matotkin lähtiessä siltä varalta, että isä pääsisi rintamalta käymään kotona. Isä kaatui helmikuussa 1940 ehtimättä enää kotiin. Irja oli tuolloin 11-vuotias.
Parturin ammattia oppimaan
Irjan koti ei ollut varsinainen maatila, mutta viljeltävää oli hehtaari. Talossa oli yksi lehmä, rakas Potrikki, joka ei päässyt evakkomatkalle.
Irja muistelee Kanneljärven komeita mäkiä. Kansakoulussa naapurikylän pojat vähättelivät Irjan kotikylän Hötönmäkeä. Irja suivaantui ja haastoi pojat kokeilemaan mäenlaskua. Poikien oli pakko uskaltaa, kun tyttö laski edeltä hame hulmuten.
Evakkomatka toi perheen Kiikan kautta Lappeenrannan mummolaan. Jatkokoulusta valmistunut 14-vuotias Irja lähti Jyväskylään oppimaan parturin ammattia enon vaimon liikkeeseen. Partaveitset teroitettiin kiven avulla ja permanentti tehtiin sähköllä. Silloin alkanut työura jatkuu edelleen.
Koti Lappeenrantaan
Aviopuoliso löytyi, ja koti perustettiin Lappeenrantaan aviomiehen rakentamaan taloon, jonka tontin Irja sai sotaorpona käyttöönsä valtiolta. Perheeseen syntyi neljä tyttöä.
Aviomies ehdotti, että vaimo voisi mennä tehtaaseen töihin, mutta Irja päätti aloittaa kotonaan parturin työt. Asiakkaita tuli paljon. Irjan mielestä päivä oli hiljainen, jos kävi vain 25 parturoitavaa.
Moni lappeenrantalainen muistaa parturiliike Tykin Matkamiehenkadulla. Siellä käytiin myös kuulemassa Irjan mainioita juttuja. Lapsiasiakkaalle viritettiin lauta istuimeksi, ja jännitystä lievensi ikkunalaudalla makoileva Mussu-kissa.
Karjalaisuuden henkilöitymä
Irja on Lappeenrannan rauhanyhdistyksen piirissä karjalaisuuden henkilöitymä. Hänen evakkomuistelujaan ja eloisaa murrettaan on kuultu myyjäismatkoilla eri puolilla Suomea. Eräissä myyjäisissä Irjalta kysyttiin, mistä hinnasta hän jättäisi murteensa.
– Nii paljo rahhaa ei maalimas oo, et miult tää murre jäis. Miul ei muuta jääntkää ko murre. Isä kaatu ja koti män kaks kertaa.
Muistelukset olivat osa iltaohjelmaa. Päivällä Irja keitti soppaa tai myöhempinä vuosina parturoi asiakkaita.
Kun autolliset eivät ole ehtineet, Irja on polkenut pyörällä tai matkustanut bussilla tervehtimään huonokuntoisia ystäviään ja on leikannut samalla heidän hiuksensa.
Paljon rakkautta
Lapset, lapsenlapset ja heidän lapsensa tulevat ruokituiksi ja rakastetuiksi. Nuorin asiakas, 6-vuotias Otso, tulee hiusten leikkuusta aina Hanna-tädin kakku -pussin kanssa. Seuroissa Irja huomioi kaikki. Paikkakunnalta muuttaneet odottavat tapaavansa hänet, kun käyvät vanhassa kotisiionissa ja saattavat saada häneltä yösijankin.
Menetykset ja murheet, joita matkan varrella on tullut, eivät ole katkeroittaneet Irjaa. Hän on kertonut huolensa Taivaan Isälle ja luottanut siihen, että asiat järjestyvät.
– Minnuu tarvitaa vielä. Taivaan Isä tietää, mite kauva.
Teksti ja kuva: Mirja Romppanen ja Leea Ohtamaa
Tämä haastattelu julkaistaan myös Päivämiehen numerossa 25.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.