JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

”Miul ei muuta jäänt ko murre”

Päivämies
Puhutaan maasta ja taivaasta
21.6.2016 9.06

Juttua muokattu:

1.1. 23:33
2020010123330920160621090600

– Mie oon ai­na ih­me­telt, mite Tai­vaan Isä on jär­jes­tänt asi­at, sa­noo 87-vuo­ti­as mo­nia vai­hei­ta elä­nyt ja yli 70 vuo­den työ­u­ran teh­nyt Ir­ja Mäy­rä­nen. Olem­me ju­tut­ta­mas­sa Ir­jaa hä­nen ko­to­naan Lap­peen­ran­nan Ki­vi­har­jus­sa. Sak­set klip­sut­ta­vat, kun Ir­ja par­tu­roi Ris­to Romp­pa­sen hiuk­sia.

Asi­ak­kai­ta käy vie­lä joka viik­ko, vaik­ka Ir­ja on ol­lut eläk­keel­lä jo koh­ta 30 vuot­ta. 71 vuo­den ko­ke­mus ta­kaa sen, et­tä sak­set leik­kaa­vat siel­tä mis­tä pi­tää­kin, vaik­ka Ir­ja muis­te­lee elä­mään­sä sa­mal­la eloi­sas­ti ja mu­kaan­sa tem­paa­vas­ti.

Lap­suus Kar­ja­las­sa

Ir­ja syn­tyi Kan­nel­jär­vel­lä Kar­ja­lan­kan­nak­sel­la. Isä kävi kir­ves­mie­hen töis­sä Vii­pu­ris­sa, ja lap­set odot­ti­vat joka lau­an­tai ase­mal­la isän ju­naa. Ko­tiin kä­vel­les­sä Erk­ki ja Ir­ja eh­ti­vät ker­toa vii­kon pääl­lim­mäi­set kuu­lu­mi­set. Ko­to­na odot­ti äi­ti, joka oli pais­ta­nut pul­laa, sii­von­nut ja kat­ta­nut pöy­dän kau­niis­ti.

Ir­ja ker­too, mi­ten mo­ni­tai­toi­nen ja puu­ha­kas Ai­no-äi­ti oli. Hän om­pe­li ja uu­dis­ti vaat­tei­ta, las­ki asi­an­tun­te­vas­ti uu­dis­ra­ken­nuk­sen ra­ken­nus­tar­vik­kei­den tar­peen ja toi­mi myö­hem­min Lap­peen­ran­nas­sa 25 vuot­ta kirk­ko­neu­vos­tos­sa. äi­ti an­toi ty­töl­leen yrit­te­li­ään ja sel­viy­ty­vän nai­sen mal­lin.

– Miun mie­lest ih­mis­tä pit­tää kan­nus­taa, to­te­aa Ir­ja it­se­kin.

No­pea läh­tö evak­koon

Ir­jan van­hem­mat oli­vat saa­neet pa­ran­nuk­sen ar­mon ai­kui­si­na. Kan­nel­jär­vi oli vi­reä ra­dan­var­si­pi­tä­jä Pie­ta­rin ja Vii­pu­rin puo­li­vä­lis­sä, mut­ta siel­lä oli vä­hän us­ko­vai­sia. Seu­ro­ja pi­det­tiin har­vak­sel­taan ko­deis­sa. Ir­ja muis­te­lee, et­tä heil­lä val­mis­tau­dut­tiin ko­ti­seu­roi­hin, kun evak­koon­läh­tö­käs­ky tuli.

Ai­kaa an­net­tiin kak­si tun­tia, ei­kä mu­kaan saa­nut ot­taa kuin sen, min­kä jak­soi kan­taa. äi­ti ot­ti va­lo­ku­vat. Seu­roi­hin pais­te­tut pul­la­pit­kot jäi­vät pöy­däl­le val­koi­sen lii­nan pääl­le. äi­ti suo­ris­ti ma­tot­kin läh­ties­sä sil­tä va­ral­ta, et­tä isä pää­si­si rin­ta­mal­ta käy­mään ko­to­na. Isä kaa­tui hel­mi­kuus­sa 1940 eh­ti­mät­tä enää ko­tiin. Ir­ja oli tuol­loin 11-vuo­ti­as.

Par­tu­rin am­mat­tia op­pi­maan

Ir­jan koti ei ol­lut var­si­nai­nen maa­ti­la, mut­ta vil­jel­tä­vää oli heh­taa­ri. Ta­los­sa oli yk­si leh­mä, ra­kas Pot­rik­ki, joka ei pääs­syt evak­ko­mat­kal­le.

Ir­ja muis­te­lee Kan­nel­jär­ven ko­mei­ta mä­kiä. Kan­sa­kou­lus­sa naa­pu­ri­ky­län po­jat vä­hät­te­li­vät Ir­jan ko­ti­ky­län Hö­tön­mä­keä. Ir­ja sui­vaan­tui ja haas­toi po­jat ko­kei­le­maan mä­en­las­kua. Poi­kien oli pak­ko us­kal­taa, kun tyt­tö las­ki edel­tä hame hul­mu­ten.

Evak­ko­mat­ka toi per­heen Kii­kan kaut­ta Lap­peen­ran­nan mum­mo­laan. Jat­ko­kou­lus­ta val­mis­tu­nut 14-vuo­ti­as Ir­ja läh­ti Jy­väs­ky­lään op­pi­maan par­tu­rin am­mat­tia enon vai­mon liik­kee­seen. Par­ta­veit­set te­roi­tet­tiin ki­ven avul­la ja per­ma­nent­ti teh­tiin säh­köl­lä. Sil­loin al­ka­nut työ­u­ra jat­kuu edel­leen.

Koti Lap­peen­ran­taan

Avi­o­puo­li­so löy­tyi, ja koti pe­rus­tet­tiin Lap­peen­ran­taan avi­o­mie­hen ra­ken­ta­maan ta­loon, jon­ka ton­tin Ir­ja sai so­ta­or­po­na käyt­töön­sä val­ti­ol­ta. Per­hee­seen syn­tyi nel­jä tyt­töä.

Avi­o­mies eh­dot­ti, et­tä vai­mo voi­si men­nä teh­taa­seen töi­hin, mut­ta Ir­ja päät­ti aloit­taa ko­to­naan par­tu­rin työt. Asi­ak­kai­ta tuli pal­jon. Ir­jan mie­les­tä päi­vä oli hil­jai­nen, jos kävi vain 25 par­tu­roi­ta­vaa.

Moni lap­peen­ran­ta­lai­nen muis­taa par­tu­ri­lii­ke Ty­kin Mat­ka­mie­hen­ka­dul­la. Siel­lä käy­tiin myös kuu­le­mas­sa Ir­jan mai­ni­oi­ta jut­tu­ja. Lap­si­a­si­ak­kaal­le vi­ri­tet­tiin lau­ta is­tui­mek­si, ja jän­ni­tys­tä lie­ven­si ik­ku­na­lau­dal­la ma­koi­le­va Mus­su-kis­sa.

Kar­ja­lai­suu­den hen­ki­löi­ty­mä

Ir­ja on Lap­peen­ran­nan rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pii­ris­sä kar­ja­lai­suu­den hen­ki­löi­ty­mä. Hä­nen evak­ko­muis­te­lu­jaan ja eloi­saa mur­ret­taan on kuul­tu myy­jäis­mat­koil­la eri puo­lil­la Suo­mea. Eräis­sä myy­jäi­sis­sä Ir­jal­ta ky­syt­tiin, mis­tä hin­nas­ta hän jät­täi­si mur­teen­sa.

– Nii pal­jo rah­haa ei maa­li­mas oo, et miult tää mur­re jäis. Miul ei muu­ta jäänt­kää ko mur­re. Isä kaa­tu ja koti män kaks ker­taa.

Muis­te­luk­set oli­vat osa il­ta­oh­jel­maa. Päi­väl­lä Ir­ja keit­ti sop­paa tai myö­hem­pi­nä vuo­si­na par­tu­roi asi­ak­kai­ta.

Kun au­tol­li­set ei­vät ole eh­ti­neet, Ir­ja on pol­ke­nut pyö­räl­lä tai mat­kus­ta­nut bus­sil­la ter­veh­ti­mään huo­no­kun­toi­sia ys­tä­vi­ään ja on lei­kan­nut sa­mal­la hei­dän hiuk­sen­sa.

Pal­jon rak­kaut­ta

Lap­set, lap­sen­lap­set ja hei­dän lap­sen­sa tu­le­vat ruo­ki­tuik­si ja ra­kas­te­tuik­si. Nuo­rin asi­a­kas, 6-vuo­ti­as Ot­so, tu­lee hius­ten leik­kuus­ta ai­na Han­na-tä­din kak­ku -pus­sin kans­sa. Seu­rois­sa Ir­ja huo­mi­oi kaik­ki. Paik­ka­kun­nal­ta muut­ta­neet odot­ta­vat ta­paa­van­sa hä­net, kun käy­vät van­has­sa ko­ti­sii­o­nis­sa ja saat­ta­vat saa­da hä­nel­tä yö­si­jan­kin.

Me­ne­tyk­set ja mur­heet, joi­ta mat­kan var­rel­la on tul­lut, ei­vät ole kat­ke­roit­ta­neet Ir­jaa. Hän on ker­to­nut huo­len­sa Tai­vaan Isäl­le ja luot­ta­nut sii­hen, et­tä asi­at jär­jes­ty­vät.

– Min­nuu tar­vi­taa vie­lä. Tai­vaan Isä tie­tää, mite kau­va.

Teks­ti ja kuva: Mir­ja Romp­pa­nen ja Leea Oh­ta­maa

Tämä haas­tat­te­lu jul­kais­taan myös Päi­vä­mie­hen nu­me­ros­sa 25.

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys