Ou­lu­lai­sen San­na Kroo­kin Ra­nu­an opis­to­lai­ses­ta ot­ta­ma Ven­la-kuva (ohes­sa) pal­kit­tiin Ku­va­jour­na­lis­mi 2017 -kil­pai­lus­sa. Ku­vaa luon­neh­di­taan pal­kin­to­pe­rus­te­luis­sa sekä ajat­to­mak­si et­tä tä­hän het­keen juur­tu­neek­si. ”Kuva on tai­dok­kaal­la ta­val­la pel­kis­tet­ty ja lie­vä yli­va­lo­tus luo sii­hen etee­ri­sen tun­nel­man”, pe­rus­te­luis­sa to­de­taan.

Kroo­kin kuva voit­ti vii­me vii­kol­la käy­dys­sä kil­pai­lus­sa Hen­ki­lö­ku­va 2017 -sar­jan. Krook ko­kee saa­man­sa pal­kin­non mer­kit­tä­vä­nä tun­nus­tuk­se­na.

– Koen ni­me­no­maan ole­va­ni ih­mis­ten ku­vaa­ja, sik­si hen­ki­lö­ku­va­sar­jan voit­to tun­tuu juu­ri omal­ta, hän ker­too.

Pro­jek­til­le nimi Sii­o­nin lau­lus­ta

Pal­kit­tu kuva on osa ku­va­sar­jaa, joka on ku­vat­tu Ra­nu­an kris­til­li­sel­lä kan­sa­no­pis­tol­la. Krook on ni­men­nyt ky­sei­sen ku­vausp­ro­jek­tin ni­mel­lä Var­ten tai­vas­ta luo­tu.

– Pro­jek­tis­sa ku­va­sin vii­me ke­vää­nä nuo­ria Ra­nu­an kris­til­li­sel­lä kan­sa­no­pis­tol­la. Ni­men­sä se sai, kun kä­vin en­sim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sä­ni seu­rois­sa Ra­nu­an Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä ja kuu­lin Sii­o­nin lau­lun 309. Sii­nä oli osit­tain vir­res­ta tu­tut sa­nat, mut­ta ta­vat­to­man kau­nis sä­vel. Sä­vel ja tuo sä­keis­tö jäi­vät vah­vas­ti mie­lee­ni, Krook ku­vai­lee.

Ku­vausp­ro­jek­tiin Kroo­kin in­noit­ti kiin­nos­tus van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suut­ta koh­taan.

– Olen elä­nyt mel­kein koko ikä­ni Poh­jois-Poh­jan­maal­la, ja van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suus on ai­na ol­lut sii­nä ym­pä­ril­lä. En kui­ten­kaan voi sa­noa tun­te­va­ni van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ta kult­tuu­ria. Ha­lu­sin tu­tus­tua sii­hen vä­hän pa­rem­min, Ou­lun seu­ra­kun­tien tie­dot­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Krook ker­too.

Pot­ret­te­ja ja mil­jöö­tä

Kun hän poh­dis­ke­li, mi­ten ai­het­ta lä­hes­tyi­si, mie­leen tuli Ra­nu­an opis­to. Syn­tyi ku­va­sar­ja, joka koos­tuu nuor­ten pot­re­teis­ta ja tyh­jis­tä mil­jöö­ku­vis­ta.

– En va­li­koi­nut ketä ku­va­sin, vaan ku­va­sin kaik­ki ne nuo­ret, joil­ta oli ku­vaus­lu­pa.

Toi­min­taa ku­vis­sa ei juu­ri ole, sil­lä oli­si ol­lut vai­ke­aa va­li­koi­da toi­min­nal­li­siin ku­viin vain ku­vaus­lu­van an­ta­nei­ta.

Ku­vat on otet­tu fil­mil­le, mikä on di­gi­ku­vaa­mis­ta hi­taam­paa.

– Se vai­kut­taa var­mas­ti myös ku­vat­ta­vaan ja sitä myö­tä ku­viin, Krook to­te­aa.

Fil­mi­ku­vaus vai­kut­taa myös ku­vien mää­riin: Krook ot­ti kus­ta­kin nuo­res­ta vain noin 10–20 ku­vaa.

Valo on tär­ke­ää

Pal­kit­tua Ven­la-ku­vaa Krook pi­tää omil­le ku­vil­leen tyy­pil­li­se­nä.

– Pi­dän va­los­ta ja yk­sin­ker­tai­sis­ta, eh­kä py­säh­ty­neis­tä­kin ku­vis­ta.

Kuva Ven­las­ta on otet­tu hä­nen huo­nees­saan.

– Tämä kuva otet­tiin ihan lo­puk­si, kun ik­ku­nas­ta hei­jas­tui kau­nis valo Ven­lan huo­neen sei­nään, Krook muis­te­lee.

Ki­vo­ja koh­taa­mi­sia

Ku­vausp­ro­jek­ti Ra­nu­an opis­tol­la oli Kroo­kin mie­les­tä tosi kiin­nos­ta­va ja mu­ka­va ko­ke­mus.

– Koin ole­va­ni ter­ve­tul­lut, vaik­ken tun­te­nut ke­tään ei­kä paik­ka ol­lut mi­nul­le tut­tu. Opis­tol­la kä­vin vii­si ker­taa, ku­vaa­mas­sa kol­me ker­taa, kah­del­la ker­ral­la olin myös muu­ta­man yön.

Krook ha­lu­aa­kin kiit­tää nuo­ria ja Ra­nu­an opis­ton vä­keä.

– Nuo­ret oli­vat tosi fik­su­ja ja mu­ka­via, mi­nul­le ai­na­kin ne oli­vat tosi ki­vo­ja koh­taa­mi­sia. Toi­vot­ta­vas­ti myös heil­le. Nuo­ril­la oli hie­no kyky ol­la läs­nä ku­vas­sa.

Opis­ton ää­ni­mai­se­ma jäi eri­tyi­ses­ti Kroo­kin mie­leen.

– Opis­tol­la koko ajan kuu­lui mu­siik­kia, pal­jon tai­ta­vaa yh­teis­tä lau­lua ja soit­toa. Har­mi, et­tei ku­vis­ta kuu­le sitä.

Ku­via sii­tä, mitä nä­kee

Va­lo­ku­vaa­mi­nen on Kroo­kil­le tär­ke­ää, osa iden­ti­teet­tiä.

– Ku­vaan, kos­ka se tun­tuu oi­ke­al­ta. Sen kaut­ta voin tu­tus­tua maa­il­maan ym­pä­ril­lä­ni, ker­toa ta­ri­noi­ta omal­la ta­val­la­ni ja ta­va­ta ih­mi­siä.

Var­ten tai­vas­ta luo­tu -ku­vausp­ro­jek­tin ta­voit­teis­ta Krook to­te­aa:

– Ta­voit­tee­na oli oi­ke­as­taan vain ku­va­ta mitä näen. Sitä en tie­dä, mitä ko­ko­nai­suu­des­ta syn­tyy. Kir­ja tai näyt­te­ly voi­si ol­la mah­dol­li­nen.

Pro­jek­ti jat­kuu edel­leen.

– Ku­vaan uu­des­taan nii­tä mu­ka­na ol­lei­ta nuo­ria, jot­ka ha­lu­a­vat jat­kaa. Teen tätä päi­vä­työn ja mui­den ku­vap­ro­jek­tien ohes­sa sekä per­hee­näi­ti­nä, jo­ten uut­ta syn­tyy hi­taas­ti, Krook ker­too.

Kuva: San­na Krook