Päi­vik­ki Määt­tä

Mei­tä ym­pä­röi­vä yh­teis­kun­ta kiin­nit­tyy yhä väl­jem­min kris­til­li­siin ar­voi­hin ja pe­rin­tei­siin, ei­kä pyhä näy ai­em­pien vuo­si­kym­me­nien ta­voin ka­tu­ku­vas­sa. Va­paa-ajan ja työ­a­jan erot­ta­mi­nen­kaan ei ole ny­kyih­mi­sel­le vält­tä­mät­tä yk­sin­ker­tais­ta.

Raa­mat­tu oh­jaa erot­ta­maan ar­jen ja py­hän. Jo luo­mis­ker­to­muk­ses­sa Ju­ma­la ke­hot­taa viet­tä­mään le­po­päi­vää. Mut­ta kuin­ka erot­taa pyhä ja ar­ki toi­sis­taan?

– Ju­ma­la an­toi esi­mer­kin le­pää­mäl­lä seit­se­män­te­nä päi­vä­nä luo­tu­aan en­sin maa­il­man kuu­des­sa päi­väs­sä. Hän erot­ti ar­jen ja py­hän toi­sis­taan. Pyhä tar­koit­taa­kin ero­tet­tua jos­ta­kin. Py­hä­päi­vä on ero­tet­tu muis­ta päi­vis­tä, ker­too Hol­lo­lan seu­ra­kun­nas­sa pap­pi­na työs­ken­te­le­vä Lee­vi Ruo­na­kos­ki.

Lain käs­ky le­po­päi­vän py­hit­tä­mi­seen oli juu­ta­lai­sil­le hy­vin tär­keä asia.

– Raa­mat­tu ker­too, et­tä py­hän kir­jai­men nou­dat­ta­mi­ses­ta oli tul­lut elä­mää suu­rem­pi jut­tu tark­koi­ne sää­dök­si­neen Jee­suk­sen ajan juu­ta­lai­sil­le. Jee­sus puut­tui tä­hän ope­tuk­ses­saan ja muis­tut­ti, et­tä sa­pat­ti on ih­mis­tä var­ten ei­kä ih­mi­nen sa­pat­tia var­ten, taus­toit­taa hän.

Vuo­si­tu­han­ten ai­ka­na seit­se­män­nen päi­vän viet­toon ja kol­man­nen käs­kyn nou­dat­ta­mi­seen on liit­ty­nyt pai­no­tu­se­ro­ja le­von ja py­hit­tä­mi­sen vä­lil­lä. Ih­mi­nen ei it­ses­tään löy­dä ta­sa­pai­noa, vaan tar­vit­see tu­ek­seen Ju­ma­lan va­lai­se­vaa sa­naa. Mart­ti Lut­her se­lit­ti kol­man­nen käs­kyn tar­koi­tus­ta.

– Ka­te­kis­muk­ses­sa to­de­taan, et­tä le­po­päi­vän sy­vin tar­koi­tus on py­säh­tyä Ju­ma­lan eteen. Le­po­päi­väs­sä ja py­hä­päi­väs­sä on kak­si puol­ta: le­pää­mi­nen työs­tä eli ruu­miin lepo ja toi­saal­ta py­säh­ty­mi­nen Ju­ma­lan sa­nan ää­reen, se­lit­tää Ruo­na­kos­ki ja nos­taa Isos­ta ka­te­kis­muk­ses­ta Lut­he­rin se­li­tyk­sen, jon­ka mu­kaan pyhä ei si­näl­lään kai­paa py­hit­tä­mis­tä, sil­lä se on py­häk­si luo­tu.

– Ju­ma­la kui­ten­kin ha­lu­aa, et­tä pi­täi­sim­me sen py­hä­nä. Teem­me sen siis py­häk­si tai epä­py­häk­si ai­na sen mu­kaan, har­joi­tam­me­ko sil­loin py­hiä vai epä­py­hiä asi­oi­ta.

Ny­ky­ai­ka­na on tar­vet­ta kiin­nit­tää huo­mi­o­ta py­hä­päi­vän viet­to­ta­poi­hin. Ruo­na­kos­ki to­te­aa le­po­päi­vän viet­tä­mi­sen vaa­ti­van kris­ti­tyil­tä val­vo­mis­ta ja huo­mi­on kiin­nit­tä­mis­tä:

– Yh­teis­kun­ta ei oh­jaa enää ai­em­pien vuo­sien ta­voin huo­maa­maan py­hän ja ar­jen eroa, esi­mer­kik­si kau­pat ovat au­ki ja har­ras­tuk­set pyö­ri­vät py­hi­nä­kin mo­nel­ta osin ku­ten ar­ke­na.

– Saam­me ol­la he­reil­lä, jot­ta pyhä säi­lyi­si py­hä­nä. Kris­ti­tyn on teh­tä­vä va­lin­to­ja sen suh­teen, mi­ten viet­tää ai­kaan­sa. Voin esi­mer­kik­si ky­syä it­sel­tä­ni, olen­ko shop­pai­le­mas­sa kau­pas­sa vai oli­si­ko jo­tain pa­rem­paa si­säl­töä py­hä­päi­väl­le, hän muis­tut­taa.

Jo­kai­nen ih­mi­nen tar­vit­see le­poa, mut­ta ih­mi­sil­lä on eri­lai­sia elä­män­ti­lan­tei­ta, ja sil­loin eri­tyi­sel­lä le­po­päi­väl­lä on eri­lai­nen mer­ki­tys.

– Toi­sil­la on ar­jes­sa enem­män ai­kaa le­poon, toi­sil­la taas hy­vin niu­kas­ti. Sun­nun­tain le­von tar­ve ei siis ole kai­kil­la yh­te­näi­nen, poh­dis­ke­lee Ruo­na­kos­ki.

Ju­ma­lan sa­nan kuun­te­le­mi­nen on py­hän kes­keis­tä ydin­tä: osal­lis­tu­mi­nen py­hä­kou­luun, seu­roi­hin, ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen, tai vaik­ka us­ko­na­si­ois­ta kes­kus­te­lu ja Raa­ma­tun lu­ke­mi­nen per­heen kes­ken to­teut­ta­vat päi­vän py­hit­tä­mis­tä.

– Täl­löin le­po­päi­vä on myös py­hä­päi­vä, ja Ju­ma­lan sana on päi­väs­sä läs­nä, to­te­aa Ruo­na­kos­ki.

Kirk­ko­vuot­tam­me ryt­mit­tä­vät juh­la­py­hät, jol­loin muis­tam­me us­kom­me kan­nal­ta kes­kei­siä Ju­ma­lan pe­las­tus­his­to­ri­an ta­pah­tu­mia. Juh­lien ai­ka­na on usein yli­mää­räi­siä va­paa­päi­viä. Maal­lis­tu­nees­sa kult­tuu­ris­sa kir­kol­li­set juh­la­py­hät saa­te­taan miel­tää pel­käs­tään pi­dem­mik­si va­paik­si.

Ruo­na­kos­ki ker­too kir­kol­lis­ten juh­la­py­hien ole­van py­hiä, jot­ka tu­le­vat ih­mi­sil­le py­hik­si si­ten, et­tä he py­säh­ty­vät nii­den sa­no­man ää­reen. Eri­tyi­ses­ti jou­lu ja pää­si­äi­nen ovat kes­kei­siä kris­til­li­sen us­kon kan­nal­ta.

– Seu­ra­kun­nat ja myös rau­ha­nyh­dis­tyk­set jär­jes­tä­vät pal­jon eri­lai­sia ta­pah­tu­mia jou­lu­kuus­sa ja hil­jai­sel­la vii­kol­la. Näi­hin osal­lis­tu­mal­la voim­me val­mis­tau­tua juh­la­py­hien viet­toon. On hie­noa, et­tä vii­me vuo­si­na on ol­lut mah­dol­li­suus pääs­tä ne­tin kaut­ta osal­lis­tu­maan laa­jas­ti eri­lai­siin ta­pah­tu­miin kuun­nel­len ja kat­sel­len, iloit­see Ruo­na­kos­ki.

– Kas­vat­ta­ji­na ja van­hem­pi­na olem­me esi­merk­ki­nä lap­sil­lem­me. Ko­to­na ta­pah­tu­va py­hä­päi­vän viet­tä­mi­nen on ai­noa mal­li, jo­hon lap­set kas­va­vat. Sik­si on tär­ke­ää, et­tä näyt­täi­sim­me ko­to­na, kuin­ka pyhä ero­te­taan ar­jes­ta.

Pap­pi­na Ruo­na­kos­ki on yleen­sä kol­me­na vii­kon­lop­pu­na kuu­kau­des­ta töis­sä, ja sik­si py­hä­päi­vi­sin hy­vin usein toi­mit­ta­mas­sa ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta kir­kos­sa tai muis­sa kir­kol­li­sis­sa toi­mi­tuk­sis­sa. Vaik­ka suu­rin osa py­his­tä ku­luu työs­sä, Ruo­na­kos­ki ko­kee teh­tä­vän­sä siu­nauk­sel­li­sek­si:

– Saan elää työs­sä­ni py­hää to­dek­si. Kun val­mis­te­len ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta, saan jo vii­kol­la val­mis­tau­tua py­hään. Pa­pin työ on hie­noa, kos­ka pyhä on läs­nä työs­sä.

Pa­pin täy­tyy­kin kiin­nit­tää Ruo­na­kos­ken mu­kaan eri­tyis­tä huo­mi­o­ta le­po­päi­vän viet­tä­mi­seen. Kun muut ovat va­paal­la, pa­pit ovat yleen­sä töis­sä.

– Va­paa­päi­vie­ni ai­kaan muun per­heen ar­ki kou­lui­neen ja har­ras­tuk­si­neen pyö­rii nor­maa­lis­ti. Jos­kus olen jäl­keen­päin huo­man­nut, et­ten ole pi­tä­nyt le­po­päi­vää mo­neen viik­koon ja tun­nen ole­va­ni to­del­la le­von tar­pees­sa, ker­too Lee­vi Ruo­na­kos­ki.