Riit­ta-Lii­sa Lyy­ti­käi­nen

Kon­ti­o­lah­te­lai­sel­la Ol­ga Pulk­ki­sel­la on ruo­ka­pal­ve­lu­y­ri­tys. Yri­tyk­ses­sä on hä­nen li­säk­seen vii­si va­ki­tuis­ta työn­te­ki­jää ja tar­vit­ta­es­sa hei­dän li­säk­seen keik­ka­lai­sia. Yri­tyk­sen toi­mi­a­la on val­mis­taa ruo­kaa ja vie­dä sitä pää­a­si­as­sa ikäih­mi­sil­le ko­tiin. Pulk­ki­nen te­kee suu­rek­si osak­si vain hal­lin­nol­li­sia töi­tä, mut­ta aut­taa keit­ti­ös­sä tai ruo­an­ja­ke­lus­sa vii­koit­tain.

Ol­ga Pulk­ki­nen on ai­na pi­tä­nyt ruo­an­lai­tos­ta. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen teh­tä­vis­sä hän on op­pi­nut lait­ta­maan ruo­kaa suu­rel­le jou­kol­le. Myös yrit­tä­jyys on kiin­nos­ta­nut. Työ ham­mas­hoi­ta­ja­na lop­pui noin seit­se­män vuot­ta sit­ten.

– Pa­rin ys­tä­vän kans­sa mie­tim­me, mil­lai­sen yri­tyk­sen pe­rus­tai­sim­me, ja sat­tu­mal­ta eräs en­ti­nen työ­nan­ta­ja ky­syi, kuka os­tai­si hä­nen lai­tos­keit­ti­ön­sä lait­teet. Pää­dyim­me os­ta­maan hä­nen lii­ke­toi­min­tan­sa. Sitä työ­tä olem­me nyt teh­neet kuu­si vuot­ta, Pulk­ki­nen vas­taa ky­sy­myk­seen, mi­ten hän on ny­kyi­seen työ­hön­sä pää­ty­nyt.

Pulk­ki­nen pi­tää eri­tyi­ses­ti asi­a­kas­pal­ve­lus­ta. Mo­net van­huk­set ovat yk­si­näi­siä ei­vät­kä pää­se ko­toa mi­hin­kään.

– Ruo­kien vie­mi­nen asi­ak­kai­den ko­tiin on pa­ras­ta työs­sä­ni. Sa­mal­la saa vaih­taa no­pe­as­ti kuu­lu­mi­set hei­dän kans­saan. Heis­tä on tul­lut tosi tut­tu­ja. Asi­a­kas­koh­taa­mi­set te­ke­vät työs­tä­ni mer­ki­tyk­sel­lis­tä. On kiva ilah­dut­taa hei­tä vie­mäl­lä ruo­kaa, sii­tä saa pal­jon it­se­kin, Pulk­ki­nen lis­taa työn par­haat puo­let.

Työn ja va­paa-ajan erot­ta­mi­nen on­nis­tuu ny­ky­ään hy­vin yrit­tä­jäl­tä, joka har­ras­taa va­paa-ajal­laan lii­kun­taa, moot­to­ri­pyö­räi­lyä, pi­ha­töi­tä ja ys­tä­vien kans­sa ole­mis­ta.

Myös yri­tyk­sen toi­nen yrit­tä­jä on us­ko­vai­nen.

– Ajat­te­li­sin, et­tä me työ­nan­ta­ji­na luom­me työ­pai­kan, jos­sa on us­ko­vaisten ar­vot. Ha­lu­am­me teh­dä asi­at oi­kein, suo­rit­taa vel­voit­teet oi­kein ja ol­la luo­tet­ta­via asi­ak­kail­le. Meil­lä on pie­ni työ­yh­tei­sö, ja siel­lä on kyl­lä tul­lut esil­le mei­dän us­ko, Pulk­ki­nen poh­tii.

Hän on huo­man­nut työn­te­ki­jöi­den pu­heis­ta ja toi­min­nas­ta, et­tä hei­dän ar­vo­maa­il­maan­sa kun­ni­oi­te­taan.

Us­ko­vais­ten toi­min­ta on tul­lut esil­le myös tois­ta kaut­ta. Jo­en­suun Rau­ha­nyh­dis­tys ra­ken­taa uut­ta toi­mi­ta­loa, ei­kä yh­dis­tyk­sel­lä ole omaa keit­ti­ö­tä muo­ni­tus- ja myy­jäis­tal­koi­den jär­jes­tä­mi­seen.

– Olem­me pi­tä­neet tal­koi­ta työ­paik­kam­me keit­ti­ös­sä. Sil­loin on ai­na­kin tul­lut kes­kus­te­lua työn­te­ki­jöi­den kans­sa, mitä ja mik­si me teem­me, Pulk­ki­nen ker­too.

Yk­si työn­te­ki­jöis­tä on ha­lun­nut ol­la use­am­man ker­ran tal­kois­sa mu­ka­na. Pulk­ki­nen on iloi­nen sii­tä, et­tä työn­te­ki­jä on näh­nyt myön­tei­se­nä us­kon vai­ku­tuk­sen työ­hön.

– Olem­me pal­jon kes­kus­tel­leet työn lo­mas­sa us­kon asi­ois­ta. Hän ih­met­te­lee us­ko­vais­ten työ­mo­ti­vaa­ti­o­ta ja ihai­lee sitä, et­tä meil­le ei oi­kein mi­kään ole on­gel­ma. Meil­lä on ol­lut use­am­pi us­ko­vai­nen nuo­ri töis­sä ja kai­kil­la on sama ”kyl­lä asi­at hoi­tu­vat” -asen­ne, Pulk­ki­nen ker­too.