JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Seu­ra­kun­ta­pap­pi koh­taa työs­sään tun­tei­den kir­jon

Päivämies
Puhutaan maasta ja taivaasta
30.10.2017 6.05

Juttua muokattu:

1.1. 11:20
2020010111202520171030060500

Teu­vo Aho on elä­män­työn­sä Poh­jois-Suo­mes­sa seu­ra­kun­ta­pap­pi­na teh­nyt haa­pa­ve­ti­nen mies. Ju­ma­lan suu­ruus ja py­hyys ovat pu­hu­tel­leet hän­tä vah­vas­ti hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti­kin. Täs­sä ku­vas­sa Teu­vo-pa­pan apu­lai­si­na pi­ha­töis­sä ovat las­ten­lap­set Vil­ma, 5, ja Ii­vo, 3.

– Tä­män kai­ken hän on kät­ke­nyt mei­dän pien­ten ih­mis­ten hau­rau­teen elää ja toi­mia hä­nen luo­mas­saan maa­il­mas­sa. Oman elä­mä­ni hau­raus ja pien­ten las­ten kuo­le­ma kul­jet­ti­vat sy­väl­le huu­ta­maan apua. Myös vuo­si­kym­men­ten mat­ka ih­mis­ten pa­ris­sa ka­to­a­vai­suu­den saa­tos­sa sai kä­det pu­ris­tu­maan ru­kouk­seen.

Se oli tou­ko­kuus­sa. Elä­mä kuin seit­ti hen­käyk­sen va­ras­sa. Muis­tan vain, kuin­ka sai­raa­lan ik­ku­nan ta­ka­na koko Ju­ma­lan puis­to soi.

Pa­pin työ­hön on lä­hei­ses­ti liit­ty­nyt kuo­le­ma ja su­re­vien ih­mis­ten koh­taa­mi­nen. Teu­vo ker­too, kuin­ka su­re­va ih­mi­nen on ai­doim­mil­laan, kun kaik­ki naa­mi­ot on rii­sut­tu pois.

Seu­ra­kun­ta­pa­pin työn ohes­sa kir­joit­ta­mi­nen on ol­lut Teu­vol­le ra­kas har­ras­tus. Ru­no­jen kir­joit­ta­mi­nen on vaa­ti­nut aja­tus­ten ja tun­tei­den kans­sa työs­ken­te­le­mis­tä. Se on sa­mal­la an­ta­nut uu­sia ka­na­via elä­mään ja toi­sen ih­mi­sen koh­taa­mi­seen.

– Kuo­le­man ja elä­män hau­rau­den hy­väk­sy­mi­nen roh­kai­see elä­mään. Vaik­ka kan­nan kuo­le­maa mu­ka­na­ni omas­sa kuih­tu­vas­sa ruu­miis­sa­ni, on kuo­le­ma löy­tä­nyt voit­ta­jan­sa Kris­tuk­ses­sa.

Teu­vo poh­dis­ke­lee, et­tä hä­dän ja tur­vat­to­muu­den kes­kel­lä ih­mi­nen tar­vit­see tois­ta ih­mis­tä kuun­te­le­maan ja ja­ka­maan nämä vai­ke­at het­ket. Ih­mi­nen on pe­ru­so­le­muk­sel­taan sama: Ju­ma­lan luo­ma­na haa­voit­tu­va ja ar­ka, apua ja lä­hei­sen ih­mi­sen rak­kaut­ta tar­vit­se­va.

– Ai­kam­me kas­va­va haas­te on ko­tiem­me tur­val­li­suus, kes­ki­näi­nen rak­kaus ja kun­ni­oi­tus, mies miet­tii.

– Yh­teis­kun­ta ei voi kaik­kea teh­dä puo­les­tam­me. Minä pie­ni ih­mi­nen omal­la käyt­täy­ty­mi­sel­lä­ni voin saa­da ih­mei­tä ai­kaan. Hau­ras­kin tai­mi, kun sitä hoi­de­taan ja ra­kas­te­taan, kas­vaa vah­vak­si kan­ta­maan vuo­rol­laan vas­tuu­ta täs­sä maa­il­mas­sa.

Täs­sä huo­nees­sa on ai­ka py­säh­ty­nyt. Ei sitä enää ole. On vain si­nun kä­te­si ja rak­kaus. Ne kan­ta­vat ra­jal­le. On vie­lä toi­nen käsi ja ar­mo. Kan­ta­vat ko-tiin as­ti.

Teu­vo Aho on löy­tä­nyt Raa­ma­tus­ta pal­jon koh­tia, jois­sa ih­mi­sen avut­to­muus ja hätä rii­pai­se­vat sy­väl­tä. Loh­dut­ta­vaa kui­ten­kin on, et­tä kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la on kan­san­sa kes­kel­lä sil­loin­kin, kun tun­tuu, et­tä hän on vä­lin­pi­tä­mä­tön ja kau­ka­na (Ps. 32). Psal­mien kir­jas­sa pie­nen ih­mi­sen tus­ka ja suu­ren Ju­ma­lan py­hyys koh­taa­vat usein sa­la­tul­la ta­val­la.

Kun Teu­vo pu­huu tur­vat­to­man ih­mi­sen suu­rim­mas­ta kii­tok­sen ja ylis­tyk­sen ai­hees­ta, hän lai­naa psal­mien 103 ja 73 lau­la­jan sa­no­ja.

– ”Hän an­taa an­teek­si kaik­ki syn­ti­ni ja pa­ran­taa kaik­ki sai­rau­te­ni.” ”Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut, sinä olet ai­noa tur­va­ni maan pääl­lä. Vaik­ka ruu­mii­ni ja sie­lu­ni nään­tyy Ju­ma­la on kal­li­o­ni, mi­nun osa­ni ian­kaik­ki­ses­ti.”

Teu­vo Aho poh­dis­ke­lee myös Ih­mi­sen Po­jan, Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­sen mat­kaa.

– Hän oli vi­a­ton ja koko ih­mis­kun­nan syn­tien kan­ta­ja. Ju­ma­la, joka tuli tur­vat­to­mien ih­mis­ten maa­il­maan, voit­ti syn­nin ja kuo­le­man val­lan. Hän koh­ta­si syn­ti­set, sai­raat, näl­käi­set ja ko­dit­to­mat. Hän jät­ti ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­vän ker­toa ilo­sa­no­maa an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta ja ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä. Tämä teh­tä­vä ja lah­ja on yhä tur­vat­to­man maa­il­man kes­kel­lä.

Teu­vo iloit­see Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta:

– Tai­vaal­li­sen Isän rak­kaus jak­saa yhä odot­taa ko­tin­sa jät­tä­neen ja kai­ken maa­il­mal­la tuh­lan­neen pa­luu­ta. Isän rak­kaus juok­see vas­taan, ot­taa sy­liin­sä en­nen kuin olet eh­ti­nyt taak­kaa­si pur­kaa.

Täh­det kat­se­le­vat maa­han as­ti. Jo­kin mi­nus­sa läh­tee liik­keel­le, pu­huu uu­den ke­vään, kirk­kaan kuin me­ren.

Kuva: Sep­po Aho

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 25.10.