JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

”Seu­rois­sa näen, et­tä per­hei­tä kun­ni­oi­te­taan”

Puhutaan maasta ja taivaasta
18.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

17.6. 18:18
2020061718184520200618060000
Ibtihaal Abbas kiittää Jumalaa siitä, että on positiivinen ja on unohtanut nopeasti pahat kokemukset.

Ibtihaal Abbas kiittää Jumalaa siitä, että on positiivinen ja on unohtanut nopeasti pahat kokemukset.

Sini Pisilä

Ibtihaal Abbas kiittää Jumalaa siitä, että on positiivinen ja on unohtanut nopeasti pahat kokemukset.

Ibtihaal Abbas kiittää Jumalaa siitä, että on positiivinen ja on unohtanut nopeasti pahat kokemukset.

Sini Pisilä

Saa­ra Ho­lap­pa

Kyl­lä mi­nus­ta tun­tuu, et­tä olen suo­ma­lai­nen, sa­noo Raa­hes­sa asu­va nuo­ri kris­tit­ty per­hee­näi­ti Ib­ti­haal Ab­bas.

Hän tuli Suo­meen tur­va­pai­kan­ha­ki­ja­na yli nel­jä vuot­ta sit­ten Ira­kis­ta yh­des­sä mie­hen­sä Has­san Al-Ma­la­kin ja kah­den poi­kan­sa Sa­ja­din, 10, ja Alin, 7, kans­sa. Kol­me­vuo­ti­as Kii­an on syn­ty­nyt uu­des­sa ko­ti­maas­sa Suo­mes­sa.

Ys­tä­vät ovat kut­su­neet rau­ha­nyh­dis­tyk­sil­le

Kaa­mos ja toi­saal­ta ke­säl­lä läpi yön pais­ta­va au­rin­ko vaa­ti­vat en­sim­mäi­se­nä vuon­na to­tut­te­lua.

– Ka­ve­rit ovat aut­ta­neet ko­tiu­tu­maan joka pai­kas­sa.

Ib­ti­haal Ab­bas tyk­kää asua Poh­jois-Poh­jan­maal­la, kos­ka seu­dul­la on pal­jon lap­sia. Aluk­si hän asui per­hei­neen Mu­hok­sel­la vas­taa­not­to­kes­kuk­ses­sa. Siel­lä he tu­tus­tui­vat ih­mi­siin, joi­den kaut­ta per­he pää­tyi seu­roi­hin. Per­heen muut­ta­es­sa uu­del­le paik­ka­kun­nal­le Ruuk­kiin soit­ti­vat Mu­hok­sen ka­ve­rit Ruu­kis­sa asu­vil­le ys­tä­vil­leen ja su­ku­lai­sil­leen. Näin myös Ruu­kis­sa hei­dät otet­tiin pian omak­si.

Ab­bas on käy­nyt myös Raa­hes­sa asu­es­saan per­hei­neen seu­rois­sa ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sen kie­li­lei­ril­lä ker­to­mas­sa lap­sil­le, mil­lai­nen oli lap­suus hä­nen ko­ti­maas­saan. Hän on ko­ke­nut seu­rois­sa käy­des­sään, et­tä siel­lä nä­kee per­hei­tä kun­ni­oi­tet­ta­van. Hän ha­lu­aa jat­kaa tu­tus­tu­mis­taan yh­tei­söön, jos­sa on hä­nen mu­kaan­sa jo­tain iha­naa.

“Suo­ma­lai­set ovat kuin mei­dän ih­mi­siä”

Ab­ba­sin su­ku­lai­set ja ys­tä­vät ei­vät us­ko­neet, et­tä suo­ma­lai­set voi­vat ol­la näin mu­ka­via ja avoi­mia.

– Ihan kuin mei­dän ih­mi­siä, Ib­ti­haal Ab­bas miet­tii.

– Suo­ma­lai­set ovat aluk­si ujo­ja, mut­ta sit­ten he ovat niin iha­nia.

Ira­kis­sa lin­ja-au­tos­sa ih­mi­set al­ka­vat hel­pos­ti kes­kus­tel­la myös tun­te­mat­to­mil­le toi­sin kuin suo­ma­lai­set. Ab­bas on ko­ke­nut, et­tä myös Suo­mes­sa ih­mi­set kui­ten­kin al­ka­vat mie­lel­lään ju­tel­la ta­kai­sin, jos hän aloit­taa kes­kus­te­lun.

Irak on edel­leen ra­kas

Ib­ti­haal Ab­bas kai­paa Ira­kis­ta mo­nia asi­oi­ta. Yk­si iso unel­ma on pääs­tä käy­mään Tur­kis­sa, jos­sa hä­nen van­hem­pan­sa ja sis­kon­sa per­hei­neen täl­lä het­kel­lä asu­vat.

– Jos­kus yö­ai­ka­na minä it­ken vä­hän, kos­ka on niin ikä­vä äi­tiä ja sis­koa. Ha­lu­ai­sin ihan vain ha­la­ta äi­tiä, tun­tea äi­din tuok­sun.

Eri­tyi­sen iha­na muis­to Ira­kis­ta liit­tyy hei­dän ko­tiin­sa. Sen naa­pu­ris­sa asui iä­käs mum­mo, joka ai­na aa­mul­la keit­ti it­sel­leen tee­tä. Hän li­sä­si run­saas­ti so­ke­ria juo­man se­kaan ja se­koit­ti lu­si­kal­la la­si­sen ku­pin si­säl­töä niin, et­tä Ib­ti­haal ja hä­nen per­heen­sä he­rä­si­vät joka aa­mu tut­tuun lu­si­kan ki­li­nään. Ira­kis­sa iso­van­hem­mat asu­vat nuo­rem­man su­ku­pol­ven kans­sa, ja niin myös tämä mum­mo: hän asui poi­kan­sa kans­sa. Mum­mo ta­pa­si kiu­soi­tel­la poi­kaan­sa vä­hän en­nen tä­män töi­hin läh­töä, ja hy­vän­tuu­li­nen jut­te­lu kan­tau­tui naa­pu­riin as­ti.

Has­sa­nin läh­det­tyä töi­hin naa­pu­rin rou­va tuli päi­väk­si lap­si­neen Ab­ba­sin luok­se. Ira­kis­sa su­ku­lai­sia ta­va­taan hy­vin pal­jon.

Mum­mot ovat tär­kei­tä

Mum­mot ovat Ib­ti­haal Ab­ba­sil­le muu­ten­kin tär­kei­tä. Va­paa­eh­tois­työs­sä van­huk­sia aut­ta­es­saan hän on tu­tus­tu­nut Suo­mes­sa mo­neen van­haan rou­vaan, jois­ta on tul­lut hä­nen ys­tä­vi­ään ja joi­ta hän pi­tää Suo­men mum­moi­naan. Hän ko­kee, et­tä lop­pu­jen lo­puk­si hä­nen mum­mo­ys­tä­vän­sä ovat aut­ta­neet tosi pal­jon.

Yh­tä ai­kaa Ab­ba­sis­ta tun­tuu hai­ke­al­ta, kos­ka lap­set ei­vät voi ol­la omien iso­van­hem­pien­sa kans­sa. Hän on it­se op­pi­nut ja saa­nut omil­ta iso­van­hem­mil­taan niin pal­jon. Hän muis­taa oman mum­mon­sa opet­ta­neen hä­nel­le muun mu­as­sa, et­tei kos­kaan toi­sel­le ih­mi­sel­le saa sa­noa pa­has­ti.

– Jos­kus mie­tin, mis­tä kai­kes­ta omat lap­set jää­vät pait­si, kun kas­va­vat il­man iso­van­hem­pi­aan.

Po­si­tii­vi­nen mie­li aut­taa unoh­ta­maan

– Jos ih­mi­set tie­täi­si­vät, mitä asi­oi­ta näin Ira­kis­sa, he ei­vät us­koi­si, et­tä voin elää.

Ab­bas ku­vai­lee ny­kyis­tä elä­mään­sä va­loi­sin sa­noin:

– Joka pai­kas­sa meil­lä on ol­lut asun­to. Per­heel­tä ja ys­tä­vil­tä saan kau­nis­ta rak­kaut­ta. Has­san on koko ajan mi­nun tu­ke­na. Nämä asi­at tuo­vat ai­na iloa, ovat siu­naus. Kii­tän Ju­ma­laa, et­tä olen po­si­tii­vi­nen ja olen unoh­ta­nut no­pe­as­ti pa­hat ko­ke­muk­set.

Täl­lä het­kel­lä Ab­bas opis­ke­lee la­bo­ra­to­ri­oa­laa ta­voit­tee­naan val­mis­tua sen jäl­keen far­ma­seu­tik­si: sit­ten hän voi­si omal­la ta­val­laan aut­taa ih­mi­siä val­koi­ses­sa ta­kis­sa niin kuin äi­tin­sä, joka on lää­kä­ri. Hän har­ras­taa ku­va­tai­tei­ta, ja aja­tuk­se­na on saa­da pi­tää oma tai­de­näyt­te­ly. Myös yh­tei­nen yri­tys mie­hen­sä Has­sa­nin kans­sa voi ol­la mah­dol­li­nen.

Las­ten tu­le­vai­suut­ta aja­tel­len suu­rin toi­ve on jo to­teu­tu­nut:

– Lap­set ovat tur­vas­sa.

10.7.2020

Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len. Ps. 13:6

Viikon kysymys