Ny­kyi­sin yhä use­am­pi suo­ma­lai­nen tun­tuu kär­si­vän si­säil­ma­on­gel­mas­ta. Täl­lai­nen ti­lan­ne on myös Jaa­na Hil­tu­sel­la.

Jaa­na ker­too al­tis­tu­neen­sa ho­meel­le en­sim­mäis­tä ker­taa ylä­as­te­ai­ka­naan rei­lu 20 vuot­ta sit­ten, jol­loin hän sai­ras­tui ast­maan.

– Si­säil­mas­ta oi­rei­lu al­koi oi­ke­as­taan vas­ta, kun muu­tet­tiin toi­seen ko­tiim­me Li­min­gas­sa vuon­na 2008 ja vie­lä sel­vem­min, kun muu­tet­tiin pois ho­mei­ses­ta ko­dis­ta vuon­na 2012.

Oi­reet jat­kui­vat muu­ton jäl­keen, kos­ka työ­pai­kal­la ja kou­lus­sa oli huo­no si­säil­ma. Myös hä­nen tyt­tä­ren­sä Jan­ni­ka al­koi oi­reil­la sil­loin sel­vem­min. Ny­kyi­sin koko per­he oi­rei­lee, jo­kai­nen vä­hän eri ta­voin. Si­säil­ma­sai­raus vai­kut­taa jo­ka­päi­väi­seen elä­mään.

– Pi­tää miet­tiä, mis­sä pys­tyy käy­mään. Pal­jon on ra­ken­nuk­sia, jois­sa on huo­no si­säil­ma. Jopa lä­hi­su­vul­la on paik­ko­ja, jois­sa em­me voi enää vie­rail­la.

Si­säil­ma­sai­raus on myös hen­ki­ses­ti kova paik­ka.

– Ai­na pi­tää miet­tiä, mi­hin voi men­nä ja mi­ten va­rus­tau­tua, kun läh­tee paik­kaan, jos­sa pal­jon ih­mi­siä. Pal­jon on myös paik­ko­ja, mi­hin ei voi men­nä.

Kun Hil­tus­ten ko­ti­paik­ka­kun­nal­la oli vie­lä käy­tös­sä van­hem­pi rau­ha­nyh­dis­tys, jou­tui Jaa­na ole­maan seu­ra-ajat ko­to­na, kos­ka hän sai oi­rei­ta ra­ken­nuk­ses­ta.

– Nyt meil­lä on uu­si rau­ha­nyh­dis­tys, mut­ta it­se saan oi­rei­ta myös sii­tä, kun on pal­jon ih­mi­siä pai­kal­la. Osa ih­mi­sis­tä asuu huo­nos­sa si­säil­mas­sa ja myös ha­jus­teet vai­keut­ta­vat käyn­tiä. Mie­luum­min käyn ti­lai­suuk­sis­sa, jos­sa rau­ha­nyh­dis­tys ei ole ai­van täyn­nä.

Myös Jan­ni­ka ko­kee, et­tä ho­meel­le al­tis­tu­mi­nen on ol­lut rank­kaa, sil­lä sen vuok­si on pi­tä­nyt jät­tää van­ha koti ja koko muu omai­suus.

– Ny­ky­ään pi­tää tar­kas­ti pi­tää huol­ta sii­tä, min­kä­lai­sis­sa pai­kois­sa viet­tää ai­kaa. Kun on al­tis­tuk­sen ta­kia pi­tä­nyt vaih­taa luok­kaa ja myö­hem­min kou­lu­a­kin, niin on­han se ras­kas­ta.

Lii­an pit­kä ho­meil­le al­tis­tu­mi­nen joh­ti Hil­tu­sen per­hees­sä myös ha­jus­te- ja ke­mi­kaa­liy­li­herk­kyy­teen, jon­ka vuok­si pyy­kit pes­tään tuok­sut­to­mil­la pe­su­ai­neil­la ja uu­det vaat­teet pes­tään en­nen käyt­töä.

Jan­ni­ka ker­too täl­lai­ses­sa ko­et­te­le­muk­ses­sa us­kon ole­van iso voi­ma­va­ra. Li­säk­si se aut­taa, kun per­he ja ys­tä­vät jak­sa­vat tu­kea ja toi­voa, et­tä kaik­ki jär­jes­tyy.

– Eten­kin äi­din asen­ne on mul­le iso tuki, Jan­ni­ka to­te­aa.

Myös Jaa­naa oma per­he ja lä­hei­set ys­tä­vät aut­ta­vat jak­sa­maan.

Sekä Jan­ni­kan et­tä Jaa­nan mie­les­tä ver­tais­tu­ki on erit­täin tär­ke­ää.

– On ai­na älyt­tö­män mu­ka­va ja va­paut­ta­va ju­tel­la ih­mi­sen kans­sa, joka on it­se ko­ke­nut sa­maa. Tot­ta kai sel­lai­nen ym­mär­tää ai­na niin hy­vin, ei­kä sää­li tai muu­ta­kaan vas­taa­vaa, vaan ym­mär­tää. Se on tär­ke­ää! ker­too Jan­ni­ka.

Jannika Hiltunen on kokenut, että usko on ollut koettelemuksissa iso voimavara.

Hän on ker­to­nut asi­as­ta ys­tä­vil­leen.

– Tot­ta kai us­ko­vai­sil­la ys­tä­vil­lä­kin on iso mer­ki­tys tu­ke­na. Tä­hän al­tis­tuk­seen­kin liit­tyy niin pal­jon ras­kai­ta ja vai­kei­ta asi­oi­ta, et­tä olen älyt­tö­män kii­tol­li­nen ja on­nel­li­nen, et­tä ai­na on ol­lut joku ys­tä­vä, jol­le on saa­nut pu­hua, ja ai­na ne on yrit­tä­nyt edes ym­mär­tää.

Jaa­na ker­too ver­tais­tu­en ole­van kor­vaa­ma­ton­ta.

– Toi­vom­me, et­tä us­ko­vai­set ru­koi­le­vat mei­dän ja mui­den­kin si­säil­ma­oi­reis­ta kär­si­vien per­hei­den puo­les­ta.

Eri­tyis­huo­mi­o­ta Hil­tu­sen nai­set ei­vät kui­ten­kaan kai­paa.

– It­se vain jou­tuu te­ke­mään vä­lil­lä ki­pei­tä­kin rat­kai­su­ja esi­mer­kik­si sen suh­teen, mis­sä voi ky­läil­lä tai ketä voi pyy­tää käy­mään, Jaa­na ker­too.

– Ha­jus­teet­to­muus ois kyl­lä huip­pu jut­tu rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä­kin.

Jan­ni­ka vink­kaa, et­tä huo­maa­vai­suut­ta voi osoit­taa esi­mer­kik­si niin, et­tä ei käy­tä voi­mak­kai­ta tuok­su­ja. Myös esi­mer­kik­si juh­la­pai­kat voi­si miet­tiä, et­tei niis­sä oli­si si­säil­ma­on­gel­mia.

– Sil­ti sel­la­nen eri­tyis­koh­te­lu ei tun­nu mu­ka­val­ta.

Myös vas­toin­käy­mi­ses­sä voi ol­la jo­tain hy­vää.

– Kyl­lä­hän se pa­kos­ta­kin kas­vat­taa. Ei mu­reh­di tur­his­ta asi­ois­ta, Jaa­na ker­too.

Myös Jan­ni­ka nä­kee sai­ras­tu­mi­ses­sa po­si­tii­vi­sen­kin puo­len.

– Kaik­kien al­tis­tuk­sen tuo­mien vai­keuk­sien kaut­ta mi­nus­ta on kas­va­nut just sel­lai­nen ih­mi­nen kuin olen. Se on vah­vis­ta­nut pal­jon hen­ki­ses­ti, ja se, et­tä on ko­ke­nut jo­tain ras­kas­ta ja han­ka­laa, on tuo­nut pal­jon va­loi­sam­man elä­mä­na­sen­teen ja po­si­tii­vi­suu­den.

Jan­ni­ka ko­kee, et­tä us­ko on vah­vis­tu­nut, kun heik­koi­na het­ki­nä on ol­lut voi­ma jo­hon luot­taa.

– Ei ole mi­tään muu­ta tur­vaa kuin luot­taa, et­tä Tai­vaan Isä pi­tää meis­tä huo­len, Jaa­na tii­vis­tää.

Tut­ki­mus­tie­toa si­säil­ma­on­gel­mis­ta esi­mer­kik­si osoit­tees­sa www.thl.fi sekä sää­dök­siä ja so­vel­ta­mi­soh­jei­ta osoit­tees­sa http://www.val­vi­ra.fi/ym­pa­ris­to­ter­veys/ter­vey­den­suo­je­lu/asu­mis­ter­veys

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 9.11.2016