Timo Ol­li

Olen Har­ri Iso- Hei­niemi Hy­vin­kääl­tä, jon­ne ko­tiu­duin ko­ro­na­vuo­sien jäl­keen.

Toi­min tak­siy­rit­tä­jä­nä. Ajan omis­ta­maa­ni au­toa yk­sin.

Työ­hö­ni kuu­luu eri­tyi­ses­ti so­te­kyy­te­jä. Se tar­koit­taa so­si­aa­li­huol­to­lain tai vam­mais­pal­ve­lu­lain mu­kais­ta, hy­vin­voin­ti­a­lu­een myön­tä­mää kul­je­tus­pal­ve­lua hen­ki­löl­le, jol­la on vai­keuk­sia käyt­tää jul­kis­ta lii­ken­net­tä.

Li­säk­si on ta­val­li­sia ku­lut­ta­ja­kyy­te­jä. Työt pai­not­tu­vat il­ta­päi­viin. Yleen­sä aloi­tan työ­päi­vä­ni klo 11.

Us­ko­vai­nen raa­he­lai­nen kou­lu­ka­ve­ri­ni aloit­ti mi­nua ai­kai­sem­min tak­sin­kul­jet­ta­jan työt ja hou­kut­te­li alal­le. Aloi­tin kul­jet­ta­ja­na Hel­sin­gis­sä.

Tak­si­lu­vat ja oman au­ton sain Es­poo­seen vuon­na 2008. Lu­pien va­pau­dut­tua tie­ni kul­ki Lo­vii­san kaut­ta Hy­vin­kääl­le.

Täs­sä työs­sä pa­ras­ta on ih­mis­lä­hei­syys. Jo­kai­nen päi­vä on eri­lai­nen. Työ on myös mel­ko va­paa­ta: sitä saa teh­dä omaan tah­tiin.

Jos­kus tu­lee vaa­ti­mus­ta pi­me­äs­tä ajos­ta eli kyy­dis­tä il­man kuit­tia, mi­hin en ha­lua us­ko­vai­se­na ryh­tyä.

Jos­kus on myös kiuk­kui­sel­la mie­lel­lä ole­via asi­ak­kai­ta. Sil­loin on pa­rem­pi ol­la it­se hil­jaa ja kuun­nel­la.

Na­vi­goin­nis­sa aut­taa te­ko­ä­ly. So­te­kyy­tien osal­ta mat­ko­jen yh­dis­te­lys­tä vas­taa te­ko­ä­ly. Se ei ai­na ky­ke­ne te­ke­mään oi­kei­ta rat­kai­su­ja. Jos­kus on ol­lut lii­kaa kyy­ti­läi­siä tai apu­vä­li­nei­tä au­ton ko­koon näh­den.

Te­ko­ä­ly ei esi­mer­kik­si ym­mär­rä, et­tä moni lii­kun­ta­es­tei­nen ha­lu­ai­si is­tua etu­pen­kil­lä, jo­hon on isos­ta ovi­au­kos­ta hel­pom­pi pääs­tä. Ta­ka­pen­kil­le aset­tu­mi­nen voi ol­la vai­val­lois­ta. On­nek­si te­ko­ä­ly tun­tuu kui­ten­kin pa­ran­tu­van koko ajan.

Kul­jet­ta­jan am­mat­tiin liit­tyy myös epä­var­mo­ja ti­lan­tei­ta. Esi­mer­kik­si ker­ran asi­a­kas tuli kyy­tiin len­to­ken­tän ho­tel­lil­ta ovi­mie­hen saat­te­le­ma­na ja hä­net piti aut­taa no­pe­as­ti au­tos­ta ulos, kun hän al­koi voi­da huo­nos­ti. Mat­kan ai­ka­na ly­hyt kyy­ti muut­tui sa­to­jen ki­lo­met­rien mit­tai­sek­si.

Ai­ka va­paas­ti saa ol­la us­ko­vai­se­na tak­sin­kul­jet­ta­ja­na. Har­voin tu­lee eteen ti­lan­tei­ta, jois­sa oma us­ko pi­täi­si tun­nus­taa.

Jos­kus on tul­lut eteen juo­pu­nut asi­a­kas, joka on huo­man­nut, et­tä olen us­ko­vai­nen ja pyy­tä­nyt evan­ke­liu­mia. Olen syn­nit an­teek­si saar­nan­nut, mut­ta en tie­dä, mi­hin se on joh­ta­nut.

Nuo­rel­le, joka miet­tii tak­sin­kul­jet­ta­jan am­mat­tia, sa­noi­sin seu­raa­vaa. Täl­lä het­kel­lä tak­sin­kul­jet­ta­jan palk­ka on pie­ni ja ku­lut kor­kei­ta. Ky­sees­sä on ma­ta­la­palk­ka-ala.

Täl­le alal­le on ha­keu­tu­nut va­paut­ta­mi­sen jäl­keen pal­jon yrit­tä­jiä. Kil­pai­lu työ­tar­jouk­sis­ta on ko­vaa ja osit­tain vää­ris­ty­nyt­tä. Alal­la voi kui­ten­kin pär­jä­tä, jos eri­kois­tuu aja­maan esi­mer­kik­si yri­tys­ten kyy­te­jä tai sote- ja Kela-kyy­te­jä.

Ju­tus­sa on muo­kat­tu ot­sik­koa.