– On on­ni, jos voi jää­dä eläk­keel­le hy­vä­kun­toi­se­na ja jak­saa suun­tau­tua har­ras­tuk­siin, to­te­aa muu­ta­man vuo­den eläk­keel­lä ol­lut Mark­ku Ve­te­läi­nen Ou­lai­sis­ta.

Eläk­keel­le jää­mi­seen on hyvä val­mis­tau­tua en­nal­ta. Sa­mas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­vat, us­kol­li­set ys­tä­vät, työ­ai­ka­na aloi­te­tut har­ras­tuk­set ja rau­ha­nyh­dis­tys­ten työ­muo­toi­hin läh­te­mi­nen ja osal­lis­tu­mi­nen tu­ke­vat osal­taan so­peu­tu­mis­ta uu­teen elä­män­vai­hee­seen.

Mark­ku Ve­te­läi­nen työs­ken­te­li työ­u­ral­laan VR:llä ase­ma­mes­ta­ri­na Raa­hes­sa, ase­ma­pääl­lik­kö­nä Ou­lai­sis­sa ja alu­eoh­jaa­ja­na ja lo­pul­ta vuo­ro­e­si­mie­he­nä Ou­lus­sa. Hä­nen ja vai­mon­sa Ee­va-Lii­sa Ve­te­läi­sen 11 lap­ses­ta enää nuo­rin asuu ko­to­na hei­dän kans­saan.

Työ­o­rien­toi­tu­nei­suus, pit­kät työ­mat­kat sekä epä­sään­nöl­li­set ja pit­kät työ­vuo­rot ovat vaih­tu­neet eläk­keel­lä sees­tei­sem­pään ar­keen: pa­rem­paan unen laa­tuun ja mo­nen­lai­siin ko­ti­töi­hin yk­sin ja yh­des­sä vai­mon kans­sa.

– Tar­koin sään­nel­ty vuo­ro­työ ju­na­lii­ken­tee­noh­jauk­ses­sa ja työs­sä ta­pah­tu­neet muu­tok­set ra­sit­ti­vat työ­u­ran lo­pul­la niin, et­tä ajat­te­lin elä­köi­ty­mi­sen ole­van ai­van ih­meel­li­nen ko­ke­mus, ker­too Ve­te­läi­nen.

Hä­nel­le elä­köi­ty­mi­seen liit­tyi kui­ten­kin hai­keut­ta ja luo­pu­mis­ta.

– Eläk­keel­lä olen kai­van­nut työ­tä­ni, jos­ta pi­din ja jos­sa oli lä­hes vii­si­kym­men­tä mu­ka­vaa työ­ka­ve­ria

Työ oli ajoit­tain kii­reel­lis­tä, ja sii­hen liit­tyi haas­teel­li­sia on­gel­man­rat­kai­su­ti­lan­tei­ta.

– Työ­yh­tei­söl­lä ja työl­lä it­sel­lään oli iso mer­ki­tys elä­mäs­sä­ni. Niis­tä jou­duin luo­pu­maan, ja se on tuo­nut ajoit­tain tur­hau­tu­mi­sen tun­tei­ta. Vai­kein­ta ja haas­ta­vin­ta eläk­keel­lä on ol­lut so­peu­tu­mi­nen aja­tuk­seen, et­tä olen nyt elä­ke­läi­nen ja et­tä työ­e­lä­mä on koh­dal­ta­ni lo­pul­li­ses­ti ohi.

Ai­ka pian elä­köi­ty­mi­sen jäl­keen Ve­te­läi­sel­le tuli tun­ne, et­tä oli­si voi­nut vie­lä jat­kaa.

– Olen usein ker­to­nut vie­lä työ­e­lä­mäs­sä ole­vil­le ko­ke­muk­sis­ta­ni ja tun­teis­ta­ni sekä roh­kais­sut jat­ka­maan työ­e­lä­mäs­sä. Työ­u­ran jat­ka­mi­nen vaa­tii kyl­lä ter­veyt­tä ja jak­sa­mis­ta ja sitä, et­tä se on per­heel­le­kin so­pi­va rat­kai­su.

Jäl­keen­päin Ve­te­läi­nen on huo­man­nut, et­tä hän ei oi­kein osan­nut val­mis­tau­tua elä­ke­läi­sen elä­mään. Elä­ke tun­tui hä­nel­le kau­kai­sel­ta asi­al­ta. Hä­nen mu­kaan­sa per­heen ta­lout­ta kan­nat­taa suun­ni­tel­la, kos­ka elä­ke on huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi kuin palk­ka. Hy­vät har­ras­tuk­set kan­nat­taa aloit­taa jo työ­i­käi­se­nä, ja nii­tä voi jat­kaa sit­ten eläk­keel­lä.

Ve­te­läi­sen mie­les­tä osa-ai­ka­e­lä­ke on mah­dol­li­suus, jota kan­nat­taa har­ki­ta, jos on jak­sa­mi­sen kans­sa on­gel­mia. Se vä­hen­tää kui­ten­kin tu­lo­ja ja myös lo­pul­lis­ta elä­ket­tä.

– Työl­lä on iso mer­ki­tys ih­mi­sen mie­lel­le ja oma­nar­von­tun­nol­le, tun­teel­le sii­tä, et­tä olen mer­ki­tyk­sel­li­nen. Jos työ on täyt­tä­nyt elä­män niin, et­tei ole ol­lut ai­kaa ys­tä­vil­le tai har­ras­tuk­sil­le tai ei ole per­het­tä, voi eläk­keel­lä tun­tea tyh­jyyt­tä ja al­tis­tua ma­sen­nuk­seen, Ve­te­läi­nen to­te­aa.

– Kun­pa sai­sin it­se elä­mäs­sä­ni säi­lyt­tää us­ko­ni, hy­vän ter­vey­te­ni ja vir­ke­än, tyy­ty­väi­sen mie­len, Ve­te­läi­nen toi­voo.

– Mi­nul­le tar­koi­tus­ta ja mie­lek­kyyt­tä elä­mään tuo­vat eläk­keel­lä se, et­tä olen elä­ke­läi­se­nä koh­tuul­li­sen ak­tii­vi­nen toi­mi­ja.

Ve­te­läi­nen on teh­nyt jon­kin ver­ran palk­ka­työ­tä ja li­säk­si osal­lis­tun Ou­lais­ten seu­ra­kun­nan hal­lin­toon kirk­ko­val­tuus­tos­sa ja -neu­vos­tos­sa.

– Lei­po­mi­nen, ko­din­hoi­to yh­des­sä vai­mon kans­sa, pi­ha­työt, las­ten per­hei­den aut­ta­mi­nen ja vie­rai­lut tuo­vat si­säl­töä elä­mään. Lii­te­ri on tul­lut teh­tyä täy­teen kui­vaa polt­to­puu­ta.

Ve­te­läi­nen te­kee sään­nöl­li­ses­ti pit­kiä kä­ve­ly­lenk­ke­jä, pyö­räi­len, mar­jas­tan ja syk­syn pi­mey­des­sä on hyvä lu­kea kir­jal­li­suut­ta.

– Jää­ty­ä­ni eläk­keel­le opet­te­lin lei­po­maan ries­ko­ja, joil­le on ol­lut käyt­töä ko­to­na ja juh­lis­sa­kin.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen­kin työ on tuo­nut Mark­ku Ve­te­läi­sen elä­mään si­säl­töä. Hän on pyy­det­ty­nä ve­tä­jä­nä vart­tu­nei­den tiis­tai­ker­hos­sa Ou­lai­sis­sa ja mu­ka­na alu­eel­li­sen toi­min­nan eri muo­dois­sa. Sa­nan­pal­ve­li­jan teh­tä­väs­sä elä­ke­läi­nen koh­taa pal­jon ih­mi­siä, ja hän on ol­lut myös lä­he­tys­mat­kal­la, jos­ta jäi hä­nel­le mu­ka­vat muis­tot.

Ny­ky­ään rau­ha­nyh­dis­tyk­set jär­jes­tä­vät elä­ke­läi­sil­le toi­min­taa, jo­hon Ve­te­läi­nen kan­nus­taa roh­ke­as­ti mu­kaan. Lei­ri­kes­kuk­set jär­jes­tä­vät sään­nöl­li­ses­ti lei­ri­päi­viä, joi­hin ko­koon­tuu ilois­ta po­ruk­kaa syö­mään ja seu­rus­te­le­maan sekä hil­jen­ty­mään Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le.

Teks­ti: Vesa Jur­mu

Kuva: haas­tel­ta­val­ta

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 8.5.2019