JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Työuupumus opetti tuntemaan omat rajat

Puhutaan maasta ja taivaasta
19.3.2022 10.00

Juttua muokattu:

23.3. 08:01
2022032308011620220319100000
Työuupumisen kokenut Sanna Tuuli harrastaa vapaa-aikanaan ulkoilua työn vastapainona.

Työuupumisen kokenut Sanna Tuuli harrastaa vapaa-aikanaan ulkoilua työn vastapainona.

Markku Tuuli

Työuupumisen kokenut Sanna Tuuli harrastaa vapaa-aikanaan ulkoilua työn vastapainona.

Työuupumisen kokenut Sanna Tuuli harrastaa vapaa-aikanaan ulkoilua työn vastapainona.

Markku Tuuli

Päi­vä­mies

Ta­lous­hal­lin­non työ­tä te­ke­vä ou­lun­sa­lo­lai­nen San­na Tuu­li is­tui noin kym­me­nen vuot­ta sit­ten työ­pöy­tän­sä ää­rel­lä ja ih­met­te­li voi­mat­to­muut­taan. Yri­tys, jos­sa hän työs­ken­te­li, eli kas­vun ai­kaa; lii­ke­vaih­to kas­voi ja sitä mu­kaa työn­te­ki­jöi­den työ­mää­rä.

En­sin Tuu­li yrit­ti sel­vit­tää kas­va­vaa työ­pi­noa työs­ken­te­le­mäl­lä no­pe­am­paa, sit­ten hän jät­ti työn­te­ki­jöil­le kuu­lu­vat kah­vi­tau­ot vä­lis­tä. Ai­na, kun hän sai jon­kin ura­kan teh­tyä, oli jo mon­ta uut­ta odot­ta­mas­sa. Lo­pul­ta Tuu­li huo­ma­si is­tu­van­sa il­tai­sin yli­töis­sä, tai ma­kaa­van­sa ko­to­na soh­val­la ky­ke­ne­mät­tä nä­ke­mään ys­tä­vi­ään tai har­ras­ta­maan. Vii­kon­lo­pun viet­toon ja lo­mal­le jou­tui läh­te­mään ras­kain mie­lin, kos­ka työ­pöy­däl­le jäi ai­na iso pino hoi­det­ta­via töi­tä odot­ta­maan.

– Kun al­koi tun­tua, et­ten enää jak­sa, me­nin esi­mie­hen luo ker­to­maan ti­lan­tees­ta, muis­te­lee Tuu­li.

Kes­kus­te­lu ei kui­ten­kaan tuot­ta­nut toi­vot­tua tu­los­ta. Nai­nen tun­si, et­tei tul­lut kuul­luk­si ja ym­mär­re­tyk­si. Sa­mas­sa ra­ken­nuk­ses­sa, työ­pai­kan si­sään­käyn­nin vie­res­sä oli työ­ter­veys­huol­lon ovi.

– Aa­mui­sin is­tuin au­tos­sa ja mie­tin, kum­mas­ta oves­ta me­ni­sin si­sään, hän muis­te­lee.

Erää­nä aa­mu­na as­ke­leet vei­vät­kin työ­ter­veys­huol­toon. Sii­nä vai­hees­sa ti­lan­ne ei ol­lut kui­ten­kaan Tuu­lil­le it­sel­leen täy­sin hah­mot­tu­nut, ei­kä hän osan­nut sitä lää­kä­ril­le­kään kun­nol­la sel­ven­tää. Niin­pä avun­saan­ti jäi.

Lo­pul­ta Tuu­lil­le kir­kas­tui epä­on­nis­tu­neen ke­hi­tys­kes­kus­te­lun jäl­keen, et­tei hän voi jat­kaa enää työ­tään yri­tyk­ses­sä. Ir­ti­sa­nou­tu­mi­sen ja työ­pai­kan vaih­dok­sen jäl­keen sama paha olo kui­ten­kin jat­kui.

– Ys­tä­vä­ni oli näh­nyt ti­lan­tee­ni mi­nua pa­rem­min ja toi lu­et­ta­vak­si kir­jan, joka kä­sit­te­li työ­uu­pu­mus­ta. Huo­ma­sin, et­tä mi­nul­la on kaik­ki oi­reet, jois­ta kir­jas­sa pu­hu­taan. Sii­tä al­koi oi­ke­an­lai­sen avun ha­ke­mi­nen ti­lan­tee­seen.

Lää­kä­ri mää­rä­si aluk­si vii­kon sai­ras­lo­man, jon­ka ai­ka­na Tuu­li sai kään­net­tyä uu­pu­mi­sen ai­heut­ta­man vii­väs­ty­neen uni­ryt­min ta­kai­sin oi­ke­al­le rai­teel­le. Tä­män jäl­keen hän osal­lis­tui Ke­lan jär­jes­tä­mäl­le, työ­uu­pu­muk­sen ko­ke­neil­le tar­koi­te­tul­le kun­tou­tus­kurs­sil­le. Psy­ko­te­ra­pi­aan hän ha­keu­tui yk­si­tyi­sel­le toi­mi­jal­le ja kävi siel­lä noin kol­me vuot­ta.

– Sain kurs­sil­ta ja te­ra­pi­as­ta pal­jon hy­viä työ­ka­lu­ja ja konk­reet­ti­sia kei­no­ja jak­sa­mi­seen. Opin sa­mal­la myös it­ses­tä­ni ja omien ra­jo­je­ni aset­ta­mi­ses­ta, poh­tii Tuu­li.

Uu­pu­mus jät­ti jäl­keen­sä kol­me oi­ret­ta, jot­ka nä­ky­vät elä­mäs­sä edel­leen. Lä­hi­muis­tin huo­no­ne­mi­nen on jat­ku­va vai­va, ja kaik­ki asi­at pi­tää kir­joit­taa ylös la­puil­le. Vä­sy­my­soi­re nä­kyy si­ten, et­tä esi­mer­kik­si ras­kas viik­ko vaa­tii ai­na pa­lau­tu­mi­sen ja rau­hoit­tu­mi­sen. Yö­u­nien kat­ko­nai­suu­teen Tuu­li ker­too käyt­tä­vän­sä sa­tun­nai­ses­ti uni­lää­ket­tä.

– Työ­uu­pu­mi­ses­ta olen kui­ten­kin toi­pu­nut, en­kä tule enää uu­pu­maan, kos­ka osaan te­ra­pi­an avul­la kuun­nel­la her­käs­ti sen oi­rei­ta ja puut­tua nii­hin heti.

Uu­pu­mi­sen en­nal­ta­eh­käi­sy­nä Tuu­li ker­too ra­joit­ta­van­sa pu­he­li­men ja so­si­aa­li­sen me­di­an käyt­töä. Pu­he­li­mes­sa on net­tiyh­teys pääl­lä vain sitä käy­tet­tä­es­sä, ei­kä hän pu­he­lin­ta yh­dek­sän jäl­keen il­lal­la enää käy­tä. Ka­len­te­riin hän mer­kit­see ai­na tyh­jiä il­to­ja rau­hoit­tu­mis­ta var­ten.

Yh­teis­kun­nas­sa kas­va­van työ­uu­pu­mi­son­gel­man syyk­si Tuu­li ko­kee sen, et­tä uu­pu­mis­ta pi­de­tään yk­si­lön on­gel­ma­na.

– Jos työ­pai­kat ja yri­tyk­set ot­tai­si­vat enem­män vas­tuu­ta asi­as­ta ja huo­leh­ti­si­vat työn­te­ki­jöis­tään, uu­pu­nei­den mää­rä vä­he­ni­si var­mas­ti.

Ko­ke­mus ei ole kat­ke­roit­ta­nut nais­ta, ei­kä hä­nel­lä ole tar­ve et­siä sii­hen syyl­li­siä. Vaik­ka ta­pah­tu­neen tar­koi­tus­ta ei it­se täy­sin ym­mär­täi­si­kään, luot­ta­mus Ju­ma­lan suun­ni­tel­miin on säi­ly­nyt.

– Mi­nul­la ei ole tar­vet­ta edes ym­mär­tää sen syy­tä tai miet­tiä, olen­ko teh­nyt jo­ta­kin vää­rin. Ju­ma­la tie­tää kai­ken par­hai­ten.

Tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä voit lu­kea li­sää jut­tu­ja jak­sa­mis­tee­mas­ta.

1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys