Teks­ti: Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Ha­lu­am­me­ko li­sää lap­sia vain, kos­ka us­ko­vai­set ot­ta­vat vas­taan kaik­ki lap­set, vai oi­ke­as­ti va­paas­ta tah­dos­ta? Muun mu­as­sa täl­lais­ta ky­sy­mys­tä ovat poh­ti­neet lah­te­lai­set Jas­mii­na ja Ans­si Ko­leh­mai­nen.

– Ei sitä jo­ten­kin edes osaa ku­vail­la. Joku kai­puu ja toi­ve on, et­tä oli­si­pa iha­na vie­lä saa­da vau­va, uu­si per­heen­jä­sen, ku­vai­lee Jas­mii­na se­kun­daa­ri­sen lap­set­to­muu­den tun­to­ja.

Se­kun­daa­ri­nen lap­set­to­muus tar­koit­taa ti­lan­net­ta, jos­sa per­hees­sä on jo lap­si tai lap­sia, mut­ta uut­ta vau­vaa ei syys­tä tai toi­ses­ta saa­da.

Jas­mii­na ja Ans­si Ko­leh­mai­nen ta­pa­si­vat nuo­ri­na. Jas­mii­na oli toi­pu­mas­sa lau­tai­luon­net­to­muu­des­ta, jon­ka seu­rauk­se­na muun mu­as­sa lan­ti­on alu­et­ta oli ka­sat­tu me­tal­lil­la. Hä­nel­le ker­rot­tiin jo sil­loin 16-vuo­ti­aa­na, et­tä ala­tie­syn­ny­tys ei ole kos­kaan mah­dol­lis­ta.

Vuo­si­kau­sien kipu

Sinä vuon­na, kun Ko­leh­mai­set avi­oi­tui­vat, ka­ve­ri­pii­ris­tä avi­oi­tui 10 muu­ta pa­ria. Mo­nel­la al­koi heti per­he kas­va­maan. Jas­mii­na ja Ans­si odot­ti­vat en­sim­mäis­tä las­ta, Val­toa (10), noin kol­me vuot­ta ja Uh­tua (6) sen jäl­keen lä­hes nel­jä vuot­ta. Toi­ve vau­vas­ta, uu­des­ta per­heen­jä­se­nes­tä, ei ole hii­pu­nut, vaik­ka Jas­mii­nal­la on ol­lut 12 var­hais­ta kes­ken­me­noa.

– Se voi ol­la poik­ke­a­vas­ta lan­ti­on ra­ken­tees­ta joh­tu­vaa, mut­ta mi­nul­la on to­det­tu myös en­do­met­ri­oo­si ja ade­no­my­oo­si.

En­do­met­ri­oo­si on koh­dun li­ma­kal­von si­rot­tu­ma­tau­ti, jos­sa koh­dun li­ma­kal­von kal­tais­ta ku­dos­ta kas­vaa koh­dun ul­ko­puo­lel­la. Se ai­heut­taa mo­nen­lai­sia ki­pu­ja ja lap­set­to­muut­ta.

Ade­no­my­oo­si py­syy koh­dun si­sä­puo­lel­la, mis­sä yli­mää­räis­tä li­ma­kal­vo­so­luk­koa kas­vaa koh­tu­li­hak­seen. Sai­raus on osa­syy­nä ras­kau­tu­mi­sen vai­keu­teen. (Läh­de: ter­veys­kir­jas­to.fi.)

– Olen ol­lut vuo­si­kau­det ki­peä. Pi­dän täl­lä het­kel­lä ki­pu­päi­vä­kir­jaa. Täy­sin ki­vut­to­mia päi­viä oli maa­lis­kuus­sa kol­me.

Jas­mii­nal­le on­kin tul­lut tär­ke­äk­si sa­non­ta: ”Älä ka­deh­di nii­den ilo­ja, joi­den su­ru­ja et tun­ne.”

Täl­lai­sek­si muo­vau­tu­nut elä­mä

Ko­leh­mai­set to­te­a­vat, et­tä kuu­li­ai­suus Ju­ma­lal­le ja Ju­ma­lan sa­nal­le ovat heil­le tär­kei­tä ja us­ko on iso osa elä­mää. Ans­si lai­naa Sii­o­nin lau­lun 297 sa­no­ja ”ei huo­mi­sen huo­lis­ta huo­kaa”, kun pi­tää ku­vail­la tär­keim­piä elä­män ar­vo­ja.

– Sil­le, joka ei mei­tä pa­rem­min tun­ne, saat­taa näyt­tää sil­tä, et­tä teem­me tie­toi­sia pää­tök­siä. Meil­le saa­te­taan sa­noa, et­tä hy­vä­hän mei­dän on esi­mer­kik­si mat­kus­tel­la, kun meil­lä on vain kak­si las­ta, hän ker­too.

To­del­li­suu­des­sa Ko­leh­mais­ten elä­mä on muo­vau­tu­nut sel­lai­sek­si, kos­ka lap­sia ei ole syn­ty­nyt enem­pää.

– Mei­dän reis­sut esi­mer­kik­si teh­dään mi­ni­maa­li­sel­la bud­je­til­la, he ker­to­vat.

It­se ra­ken­net­tu au­ton pääl­lä kul­ke­va kat­to­telt­ta on il­mai­nen yö­si­ja. Ruo­kaa he lait­ta­vat kaa­su­polt­ti­men kans­sa pus­ka­par­keis­sa.

Jas­mii­nan mie­les­tä omien unel­mien ja haa­vei­den to­teut­ta­mi­nen on usein asen­tees­ta kiin­ni.

– Jos ha­lu­aa teh­dä jo­tain, se on jol­lain ta­paa mah­dol­lis­ta, ei eh­kä sel­lai­se­na, vaan voi muo­ka­ta unel­mia.

”An­na meil­le vau­ve­lei­ta tai ees yks”

– Eräs ys­tä­vä sa­noi, et­tei jak­sa läh­teä kaik­kien las­ten kans­sa ret­kel­le. Sa­noin, et­tä mi­nul­la on kak­si oma­toi­mis­ta, voin aut­taa pien­ten kans­sa. Olem­me myös sa­no­neet ys­tä­vil­le, et­tä mei­tä voi pyy­tää hoi­ta­maan, jos ha­lu­at­te kah­des­taan ai­kaa, ku­vai­lee Ans­si sitä, mitä hei­dän elä­män­ti­lan­teen­sa mah­dol­lis­taa.

Jas­mii­na tuu­maa, et­tä moni lap­si on­kin Ans­sin ka­ve­ri.

– Kaik­ki me­nee Ans­sin sy­liin ja esi­mer­kik­si lei­ri­oh­jaa­ji­na kun ol­tiin, lap­set ot­ti­vat Ans­sin is­käk­si.

Elä­mä on hel­pot­ta­nut sil­tä osin, et­tä pa­ris­kun­ta voi jo jät­tää lap­set kes­ke­nään kah­des­taan esi­mer­kik­si len­kin ajak­si.

– Vä­lil­lä it­sel­lä­kin käy mie­les­sä, et­tä mik­si tätä nyt jo vau­va­vuo­sil­ta hel­pot­tu­nut­ta elä­mää ha­lu­ai­si tie­ten tah­to­en ”aloit­taa alus­ta”, mut­ta ei sitä jär­jel­lä oi­kein osaa­kaan miet­tiä, et­tä mik­si, poh­tii Jas­mii­na.

Myös lap­set toi­vo­vat si­sa­rus­ta. He ky­se­le­vät, voi­si­ko meil­le tul­la vau­va, ja ha­lu­a­vat pi­tää vau­vo­ja sy­lis­sä.

– Nuo­rem­pi vaih­taa il­ta­ru­kouk­seen ”an­na meil­le en­ke­lei­tä” koh­taan ”an­na meil­le vau­ve­lei­ta tai ees yks”.

Se­kun­daa­ri­nen lap­set­to­muus

Lap­sil­le on pi­tä­nyt se­lit­tää, mik­si äi­ti on ki­peä ja mitä kaik­ki pil­le­rit ovat.

– Olen sa­no­nut, et­tä nämä ovat lääk­kei­tä, jot­ka aut­ta­vat ma­ha­sai­rau­teen, ja ne voi­vat aut­taa sii­hen, et­tä meil­le tu­li­si vau­va, to­te­aa Jas­mii­na.

Ke­vy­el­lä hor­mo­ni­lää­ki­tyk­sel­lä on tar­koi­tus tu­kea omaa eli­mis­töä ras­kaak­si tu­le­mi­ses­sa. Ras­kaus oli­si pa­ras­ta hoi­toa en­do­met­ri­oo­sil­le – ja vau­va­kuu­mee­seen.

– En ha­lua pu­hua lap­set­to­muus­hoi­dois­ta. En ole lap­se­ton, vaan koen se­kun­daa­ris­ta lap­set­to­muut­ta, pai­not­taa Jas­mii­na.

Hän ker­too saa­neen­sa ver­tais­tu­kea sa­mas­sa ti­lan­tees­sa ole­vien us­ko­vais­ten nais­ten ryh­mäs­tä. Ans­si mai­nit­see huo­man­neen­sa, et­tä he­del­möi­tys­hoi­to­ja ver­ra­taan per­he­suun­nit­te­luun.

– Mun ta­pauk­ses­sa taus­tal­la on se, et­tä oma keho ei toi­mi oi­ke­al­la ta­val­la, se on hoi­toa, huo­maut­taa Jas­mii­na.

Pi­täi­si­kö sitä tai tätä?

– Et­te­kö ta­jua, et­tei teil­le ole tar­koi­tet­tu kuin kak­si las­ta? Näyt­tää, et­tä olet­te ura­kes­kei­siä. En­tä olet­te­ko ko­keil­leet greip­pi­me­hua?

Muun mu­as­sa täl­lai­sia ky­sy­myk­siä ja kom­ment­te­ja Ko­leh­mai­set ovat saa­neet 14 avi­o­liit­to­vuo­den ai­ka­na kuul­la. Ky­sy­jät ja kom­men­toi­jat ei­vät vält­tä­mät­tä hok­saa, mil­lai­nen kipu taus­tal­la voi ol­la.

– Jo­kai­sel­la us­ko­vai­sel­la nai­sel­la on var­maan myös ko­ke­mus ma­han kaut­ta ter­veh­ti­mi­ses­tä. Toi­voi­sin, et­tä tie­tyn­lai­nen las­kel­moin­ti ja ma­haan tui­jot­te­lu jäi­si pois, to­te­aa Jas­mii­na.

Myös ole­tuk­set sii­tä, mi­ten elä­män yli­pää­tään pi­täi­si kul­kea, tun­tu­vat ole­van tiu­kas­sa.

– Men­nään nai­mi­siin, tu­lee lap­sia, ra­ken­ne­taan talo. Meil­tä­kin ky­sy­tään, mik­si asum­me ker­ros­ta­los­sa, pi­täi­si­kö mei­dän al­kaa ra­ken­taa? Pys­tyi­sin kyl­lä sen ta­lon ra­ken­ta­maan, olen ra­ken­nu­sa­lan käy­nyt, mut­ta me kes­ki­ty­tään mui­hin asi­oi­hin, ker­too Ans­si.

He tie­dos­ta­vat sen, et­tei elä­mää pys­ty suun­nit­te­le­maan it­se, ja unel­mat muo­vau­tu­vat elä­män mu­ka­na. Nuo­re­na avi­oi­tu­nut pari sai va­roi­tuk­sia sii­tä, et­tä he ei­vät eh­di elää nuo­ruut­ta.

– Sel­lai­sil­le, jot­ka ker­to­vat kah­den vuo­den pää­hän si­joit­tu­vis­ta ke­sä­häis­tä ja sen jäl­keen syn­ty­vis­tä lap­sis­ta, to­te­an, et­tä äl­kää lii­an pit­kään odo­tel­ko. Täs­sä on esi­merk­ki sii­tä, et­tä et voi it­se päät­tää, to­te­aa Ans­si.

Lo­pul­ta he ovat erit­täin kii­tol­li­sia kah­des­ta lap­ses­ta ja sii­tä, et­tä heil­lä on mah­dol­li­suus an­taa ai­kaa heil­le ja it­sel­leen.