Teks­ti: Ma­ria Hy­vä­ri Ku­vat: Haas­ta­tel­ta­val­ta

Vuo­si opis­tos­sa sy­ven­si Ee­li Pie­ti­läi­sen ih­mis­suh­tei­ta, li­sä­si it­se­tun­te­mus­ta ja sai miet­ti­mään uu­del­leen am­ma­tin­va­lin­taa.

Ee­li Pie­ti­läi­nen pää­si opis­toon lu­ki­on en­sim­mäi­sen vuo­den jäl­keen vuon­na 2024. Hän oli ha­ke­nut opis­toi­hin jo yh­dek­sän­nen luo­kan yh­teis­haus­sa, mut­ta sil­loin paik­ka ei ol­lut vie­lä avau­tu­nut.

– Isom­mis­ta si­sa­ruk­sis­ta­ni use­am­pi on käy­nyt opis­ton. Kun he kä­vi­vät ko­to­na vii­kon­lop­pui­sin, kuu­lin hy­viä ta­ri­noi­ta opis­tos­ta. Pää­tin jo ala­kou­lus­sa, et­tä mi­nä­kin ha­lu­an. Oli it­ses­tään­sel­vä aja­tus, et­tä sin­ne haen, Pie­ti­läi­nen ker­too.

Kun opis­to­paik­ka jäi en­sim­mäi­sel­lä ha­ku­ker­ral­la saa­mat­ta, Pie­ti­läi­sel­lä oli sel­keä suun­ni­tel­ma, et­tä hän ha­kee uu­des­taan.

– Ke­sän mit­taan tuli sit­ten tie­to, et­tä pää­sin Ra­nu­an lii­kun­ta­po­lul­le, joka oli­kin mi­nul­le nap­pi­va­lin­ta. Sa­man tien olin var­ma, et­tä otan pai­kan vas­taan, jä­tän lu­ki­on kes­ken ja jat­kan sitä myö­hem­min.

Kesä en­nen opis­toa su­jui pit­käl­ti rip­pi­lei­rien iso­se­na; eh­kä se oli hy­vää har­joi­tus­ta opis­toa var­ten.

– Kak­si rip­pi­lei­riä me­nee pe­räk­käin, mut­ta kol­me viik­koa put­keen on eh­kä vä­hän lii­kaa. Viih­dyn po­ru­kas­sa ja on mu­ka­va, kun on koko ajan ih­mi­siä ym­pä­ril­lä. Mut­ta kes­ki­mää­rin on var­maan hyvä, et­tä on tau­koa vä­lil­lä, Pie­ti­läi­nen ar­ve­lee.

Täh­ti­het­ket tal­len­tui­vat mie­leen

Opis­tos­sa ovat läs­nä sa­mat tun­teet kuin muu­al­la­kin elä­mäs­sä, mut­ta ne tun­tu­vat eh­kä voi­mak­kaam­min, kun ele­tään yh­tei­ses­sä opis­to­kup­las­sa yh­dek­sän kuu­kau­den ajan.

– Opis­to­e­lä­mä oli hy­vin tii­vis­tä. Piti osa­ta huo­leh­tia omas­ta rau­hoit­tu­mi­ses­ta ja eri­tyi­ses­ti nuk­ku­mi­ses­ta. Ih­mis­mää­rä ja so­si­aa­li­suus saat­toi­vat vä­lil­lä tun­tua ras­kail­ta, Ee­li Pie­ti­läi­nen to­te­aa.

Opis­to­lais­ten elä­mäs­tä ja ta­pah­tu­mis­ta nä­kyy va­lo­ku­vis­sa ja so­mes­sa mo­nia ki­vo­ja het­kiä: reis­su­ja, lau­lu­het­kiä, eri­lai­sia tee­ma­päi­viä, iso­ja ih­mis­jouk­ko­ja, hy­my­jä, in­nos­tus­ta.

– Esi­mer­kik­si int­ti­päi­vä jäi omas­sa kar­meu­des­saan mie­lee­ni mu­ka­va­na ko­ke­muk­se­na, Pie­ti­läi­nen nau­raa.

Tär­keim­mis­tä het­kis­tä ei kui­ten­kaan ole ku­via, kos­ka pu­he­li­met oli­vat sil­loin pois­sa.

– Täh­ti­het­kiä oli­vat vaik­ka pie­nen po­ru­kan laa­vu­reis­sut tai kes­kus­te­lut omas­sa käm­päs­sä. Het­kien eri­tyi­syys tuli sii­tä, kun pu­hut­tiin tär­keis­tä asi­ois­ta ja ih­mis­suh­teet sy­ve­ni­vät.

Ee­li Pie­ti­läi­nen va­lit­tiin vaa­leil­la opis­to­neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­jak­si. Se toi oman li­sä­vä­rin­sä vuo­teen.

– Pu­heen­joh­ta­jan tit­te­li ei ol­lut ko­vin help­po teh­tä­vä, sil­lä se vai­kut­ti mo­niin asi­oi­hin myös opis­to­neu­vos­ton ul­ko­puo­lel­la. Tun­tui, et­tä mo­nes­ti se se­koi­tet­tiin isok­si osak­si iden­ti­teet­ti­ä­ni eli pes­ti nou­si esiin ar­ki­sis­sa asi­ois­sa, jot­ka ei­vät liit­ty­neet mi­ten­kään pu­heen­joh­ta­juu­teen. Ko­ko­nai­suu­te­na se oli kui­ten­kin kas­vat­ta­va ja vas­tuul­li­nen teh­tä­vä, Pie­ti­läi­nen ar­vi­oi.

Opis­to­vuo­si toi uu­sia al­ku­ja

Yh­teis­ha­ku opis­to­vuo­den ke­vät­tal­vel­la toi Ee­li Pie­ti­läi­sel­le ison muu­tok­sen.

– Meil­le sa­not­tiin, et­tä kan­nat­taa miet­tiä omia kiin­nos­tuk­sen koh­tei­ta. Sil­loin pää­tin, et­ten jat­ka lu­ki­o­ta, kos­ka kie­let ja ma­tik­ka tun­tui­vat siel­lä vai­keil­ta. Pa­rem­pi ot­taa muu­al­ta hy­vät pa­pe­rit kuin lu­ki­os­ta huo­not, Pie­ti­läi­nen ku­vai­lee sen­het­ki­siä aja­tuk­si­aan.

Kau­pal­li­nen ala tun­tui kiin­nos­ta­val­ta, jo­ten hän haki sin­ne. Opis­to­ka­ve­ri pää­si sa­mal­le luo­kal­le.

– Täl­lä het­kel­lä opis­ke­len mer­ko­no­mik­si. Ko­ti­paik­ka­ni vaih­tui Ou­luk­si ja asun opis­to­ka­ve­ri­ni kans­sa. Pi­dän kui­ten­kin yh­teyt­tä myös raa­he­lai­siin ka­ve­rei­hi­ni, Pie­ti­läi­nen ker­too.

– Opis­tos­sa tuli uu­sia har­ras­tuk­sia, esi­mer­kik­si len­to­pal­lo. Kuo­ro­lau­la­mi­ses­ta in­nos­tuin uu­des­taan lap­suus­vuo­sien jäl­keen. Nämä har­ras­tuk­set ovat jat­ku­neet Ou­lus­sa­kin.

Opis­tos­ta jäi elä­mään mu­kaan tär­kei­tä ih­mi­siä ja ys­tä­viä.

– Tois­ten kans­sa on ren­nom­paa ole­mis­ta, tois­ten kans­sa va­ka­vam­pia kes­kus­te­lu­ja. Mo­ni­puo­li­sia ih­mis­suh­tei­ta, Pie­ti­läi­nen sum­maa.

Ee­li Pie­ti­läi­nen ajat­te­lee, et­tä opis­to­vuo­si muut­ti hän­tä myös muil­la ta­voin ja kas­vat­ti esi­mer­kik­si it­se­tun­te­mus­ta.

– En­nen opis­toa tun­tui, et­tä ko­ros­tan omia piir­tei­tä­ni jo­ten­kin eri­tyi­ses­ti. Nyt ajat­te­len enem­män, et­tä voin ol­la oma it­se­ni, ei­kä mi­nun tar­vit­se muut­taa it­se­ä­ni mui­den ta­kia. Mi­nun pi­tää kel­va­ta muil­le sel­lai­se­na kuin olen. Omat piir­tee­ni ovat edel­leen sa­mat, mut­ta nyt ne ovat nor­maa­lim­mal­la ta­sol­la.

Yh­teis­ha­ku toi­sen as­teen op­pi­lai­tok­siin on taas al­ka­nut. Ee­li Pie­ti­läi­nen kan­nus­taa tu­tus­tu­maan eri opis­to­jen lin­ja­vaih­to­eh­toi­hin. Joka opis­tos­ta löy­tyy jo­kai­sel­le jo­ta­kin. Opis­to­vuo­si ei ole pel­käs­tään oman lin­jan opin­to­ja, vaan mo­ni­puo­li­ses­ti kas­vat­ta­va, ar­vo­kas ja mer­ki­tyk­sel­li­nen vuo­si elä­mäs­sä.

Haas­tat­te­lu on lu­et­ta­vis­sa ko­ko­nai­suu­des­saan täl­lä vii­kol­la il­mes­ty­nees­tä leh­des­tä, jos­sa on myös mui­ta jut­tu­ja Opis­to-tee­maan liit­ty­en.