JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Yh­des­sä yli puo­li­vuo­si­sa­taa

Puhutaan maasta ja taivaasta
1.5.2021 8.00

Juttua muokattu:

30.4. 14:21
2021043014213220210501080000
Mimmi ja Esko Lyytikäinen ovat pitäneet yhtä jo yli 50 vuotta. Elämään on mahtunut monenlaista, mutta puolisoiden välinen yhteys on säilynyt kaikkina aikoina.

Mimmi ja Esko Lyytikäinen ovat pitäneet yhtä jo yli 50 vuotta. Elämään on mahtunut monenlaista, mutta puolisoiden välinen yhteys on säilynyt kaikkina aikoina.

Anni Kälkäjä

Mimmi ja Esko Lyytikäinen ovat pitäneet yhtä jo yli 50 vuotta. Elämään on mahtunut monenlaista, mutta puolisoiden välinen yhteys on säilynyt kaikkina aikoina.

Mimmi ja Esko Lyytikäinen ovat pitäneet yhtä jo yli 50 vuotta. Elämään on mahtunut monenlaista, mutta puolisoiden välinen yhteys on säilynyt kaikkina aikoina.

Anni Kälkäjä

An­ni Käl­kä­jä

Lyy­ti­käi­sen ko­dis­sa Ou­lun­sa­los­sa on puh­das­ta ja viih­tyi­sää. Pöy­tiä ko­ris­ta­vat Mim­min tai­dok­kaas­ti vir­ka­tut val­koi­set lii­nat, ja soh­van vie­res­sä nö­köt­tää kori kes­ke­ne­räi­siä ku­ti­mia. Li­pas­ton vie­reen on ase­tel­tu toi­nen kori, jos­sa on siis­tis­sä pi­nos­sa päi­vän leh­det. Es­ko nap­paa sii­tä yh­den ja is­tah­taa lu­ke­maan Mim­min vil­la­suk­kaa ku­to­vien puik­ko­jen ki­li­näs­sä. On help­poa pää­tel­lä Lyy­ti­käis­ten ole­van erot­ta­ma­ton kak­sik­ko, tai ku­ten Es­ko il­mai­see: mat­kan var­rel­la tii­viis­ti yh­teen hi­ou­tu­nut tii­mi.

Elo ei ole ai­na kui­ten­kaan pelk­kää har­mo­ni­aa, ja pa­ris­kun­ta ku­vai­lee­kin ole­van­sa luon­teil­taan tois­ten­sa vas­ta­koh­tia:

– Mim­mi on tuol­lai­nen eloi­sa ja no­pe­as­ti in­nos­tu­va kar­ja­lai­nen, ja minä taas hi­das ja tuu­mai­le­va, vaik­ka Sa­vos­ta olen­kin ko­toi­sin, luon­neh­tii Es­ko ja puk­kaa ja­lal­laan kei­nu­tuo­liin vauh­tia.

Sa­nat ovat har­kit­tu­ja ja nii­tä edel­tää hil­jai­nen miet­ti­mis­tau­ko. Puo­li­so­aan vas­ta­pää­tä soh­val­la is­tu­va Mim­mi nyö­kyt­te­lee vilk­kaas­ti ja ker­too nau­ra­en konk­reet­ti­sen esi­mer­kin to­dis­taak­seen Es­kon ku­vai­lun oi­ke­ak­si:

– Kun idea jon­ne­kin läh­te­mi­ses­tä syn­tyy, olen jo ovel­la tak­ki pääl­lä me­nos­sa, kun Es­ko vas­ta is­tuu har­kit­se­mas­sa läh­te­mis­tä.

Evan­ke­liu­mi kan­taa

Luon­tei­den vas­ta­koh­dat ovat ol­leet pit­käs­sä avi­o­lii­tos­sa toi­si­aan täy­den­tä­vä ja ta­sa­pai­not­ta­va te­ki­jä, mut­ta ne ovat tuo­neet myös omat haas­teen­sa: ai­na ei jak­sai­si ho­put­taa tai pyy­tää tois­ta hi­das­ta­maan tah­tia. Pa­ris­kun­ta ker­too­kin op­pi­neen­sa vuo­sien var­rel­la so­peu­tu­maan tois­ten­sa eri­lai­seen ryt­miin. Tär­keim­pä­nä asi­a­na so­peu­tu­mi­ses­sa ja so­vus­sa elä­mi­ses­sä he pi­tä­vät evan­ke­liu­mia. An­teek­si­an­ta­mi­nen ja -pyy­tä­mi­nen on ol­lut kan­ta­va voi­ma koko avi­o­lii­ton ajan.

– Sii­nä­kin asi­as­sa Mim­mi on mi­nua no­pe­am­pi. Kun minä vas­ta po­den har­mis­tus­ta­ni, on Mim­mi jo val­mis so­pi­maan, miet­tii Es­ko luo­den lem­pe­än kat­seen puo­li­soon­sa.

– Es­ko on kui­ten­kin ai­na ha­lun­nut siu­na­ta mi­nua. Mo­lem­mil­la on yh­tei­nen halu so­pia, vaik­ka se il­me­ni­si­kin jos­kus eri tah­tiin, jat­kaa Mim­mi pyyh­käis­ten sil­mä­kul­maan­sa.

Elä­mää kai­kil­la maus­teil­la

Yh­tei­siä avi­o­liit­to­vuo­sia on ker­ty­nyt jo 51. Nii­den si­sään on mah­tu­nut mo­nen­lai­sia vai­hei­ta ja ti­lan­tei­ta. On ol­lut niin ylä- kuin ala­mä­ki­ä­kin, ku­ten elä­mään kuu­luu. En­sim­mäi­sen kym­me­nen avi­o­liit­to­vuo­den ai­ka­na per­hee­seen syn­tyi kah­dek­san las­ta. Uu­den ras­kau­den var­mis­tu­mi­nen sai nuo­ren äi­din usein en­sin kyy­ne­liin ja epäi­lyk­siin. Sil­loin Es­ko sei­soi jär­käh­tä­mät­tä vie­rel­lä ja loh­dut­ti: yh­des­sä me täs­tä­kin sel­vi­äm­me! Ja niin ai­na sel­vit­tiin­kin, Ju­ma­lan suun­ni­tel­maan luot­ta­en.

Las­ten ol­les­sa vie­lä pie­niä, tii­vis ja hek­ti­nen ar­ki sai li­sä­maus­teek­seen epä­toi­vo­tun vie­raan, työt­tö­myy­den. Ta­lou­del­li­nen epä­var­muus ja ra­ha­huo­let stres­sa­si­vat ja vei­vät voi­mia. Avi­o­liit­toa vai­ke­am­mat ajat lo­pul­ta kui­ten­kin vain lu­jit­ti­vat.

– Yh­teys vä­lil­läm­me on säi­ly­nyt ai­na. Em­me ole vai­keis­sa ti­lan­teis­sa­kaan aset­tu­neet toi­si­am­me vas­taan, vaan pääs­seet yh­des­sä nii­den yli.

Ikään­ty­mi­nen haas­taa

Poik­keu­sai­ka­na elä­mä on hi­das­tu­nut ja ka­ven­tu­nut en­ti­ses­tään ko­ti­pii­riin. Ar­ki on saa­nut omat ru­tii­nin­sa: kun Es­ko läh­tee hiih­tä­mään pi­han vie­res­sä kul­ke­val­le la­dul­le, käy Mim­mi te­ke­mäs­sä reip­paan kä­ve­ly­len­kin. Sun­nun­tai­sin is­tah­de­taan soh­val­le seu­ro­jen kuu­loon. Mo­lem­mat naut­ti­vat myös kä­sil­lä te­ke­mi­ses­tä. Mim­min vil­la­su­kat, lei­von­nai­set ja ruu­at tie­de­tään laa­jem­min­kin, ja Es­ko tou­hu­aa ul­ko­töis­sä pi­tä­en pi­ha­pii­rin kun­nos­sa.

Nuo­re­kas pa­ris­kun­ta poh­tii ole­van­sa kii­tol­li­nen ter­vey­des­tä ja sii­tä, et­tä he saa­vat ja­kaa ar­ke­aan kak­sin. Ikään­ty­mi­nen on tuo­nut kui­ten­kin omia haas­tei­ta, jot­ka ei­vät vält­tä­mät­tä näy ul­ko­puo­lel­le. Var­sin­kin nyt ko­ro­na-ai­ka­na ikä­vä kaik­kia kah­ta­tois­ta las­ta per­hei­neen on kova, ja las­ten­las­ten kans­sa ha­lu­ai­si viet­tää enem­män ai­kaa. Ikään­ty­mi­nen vai­kut­taa kui­ten­kin väis­tä­mät­tä voi­miin, ei­kä pien­ten las­ten hoi­ta­mis­ta jak­sa enää niin kuin ai­em­min.

– Olen huo­man­nut, et­tä vaik­ka ha­lu­ai­sin­kin hoi­taa ja viet­tää ai­kaa rak­kai­den las­ten­las­te­ni kans­sa, vä­syn ny­ky­ään hel­pom­min, ei­vät­kä voi­ma­ni rii­tä pi­dem­piin hoi­ta­mi­siin, poh­tii Mim­mi ja tie­tää mo­nen muun­kin ikäi­sen­sä ja­ka­van tä­män tun­teen.

Yh­des­sä päi­vä ker­ral­laan

Omas­ta ko­dis­ta, jo­hon muu­tet­tiin nuo­ri­na ra­kas­ta­vai­si­na vuon­na 1975, ei Lyy­ti­käi­sil­lä ole ai­ko­mus­ta­kaan muut­taa pois. Mim­min kas­voil­la häi­väh­tää var­jo, kun hän ää­ni hil­jen­ty­en to­te­aa toi­vo­van­sa, et­tä he sai­si­vat sit­ten ai­ka­naan läh­teä tääl­tä sa­maan ai­kaa. Aja­tus elä­mäs­tä il­man tois­ta puo­lis­ko­aan tun­tuu mu­ser­ta­val­ta. Sit­ten kat­se kir­kas­tuu, ryh­ti suo­ris­tuu ja kas­voil­la nä­kyy taas tut­tu ilo:

– Meil­lä on ta­pa­na elää päi­vä ker­ral­laan. Tu­le­vai­suus on Ju­ma­lan kä­des­sä.

Ja nyt nyö­kyt­tää Es­ko, ker­ran, pari pai­na­vas­ti ja va­kuut­taa näin Mim­min pu­heet paik­kan­sa­pi­tä­vik­si.

16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies