JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Ys­tä­vien kans­sa saa ja­kaa huip­pu­jut­tu­ja ja aal­lon­poh­jia

Puhutaan maasta ja taivaasta
14.2.2016 9.00

– Ys­tä­vän­päi­vä on joka päi­vä, jo­ten var­si­nai­nen ys­tä­vän­päi­vä ei ole mi­nul­le yleen­sä mi­ten­kään eri­koi­nen päi­vä. Vies­te­jä saa­tan lait­taa ja nii­tä on kiva myös it­se saa­da, ni­va­la­lai­nen Es­si Yli­kos­ki ker­too.

– Yleen­sä kou­lus­sa op­pi­lai­den kans­sa huo­mi­oin sen jol­la­kin ki­val­la yh­tei­sel­lä te­ke­mi­sel­lä. En ole ko­vin pal­jon pe­rin­tei­den pe­rään, jo­ten ihan fii­lik­sen mu­kaan men­nään, luo­ka­no­pet­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Es­si jat­kaa.

Hä­nel­lä on usei­ta ys­tä­viä, jot­ka asu­vat ym­pä­ri Suo­mea.

– Olen saa­nut hei­dät lah­jak­si elä­män var­rel­la eri ti­lan­teis­ta. Ys­tä­viä on sa­mas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa ole­via, mut­ta myös per­heel­li­siä. Mi­nul­la on mo­nen­lai­sia ys­tä­viä: tun­ne-elä­jis­tä ja­lat maas­sa -tyyp­pei­hin ja tar­kois­ta huo­let­to­miin. Mi­nun ys­tä­vä­ni ovat huip­pu­tyyp­pe­jä!

Pin­taa sy­vemmältä

Ys­tä­vät mer­kit­se­vät Es­sil­le erit­täin pal­jon.

– Olen heis­tä to­del­la kii­tol­li­nen. Saan ja­kaa hei­dän kans­saan elä­män huip­pu­jut­tu­ja ja sit­ten myös nii­tä aal­lon­poh­jia, jot­ka kuu­lu­vat elä­mään.

Es­si ko­kee, et­tä ys­tä­vät tuo­vat le­vol­li­suut­ta ja on­nel­li­suut­ta. Jo tie­toi­suus hei­dän ole­mas­sa­o­los­taan saa hy­väl­le tuu­lel­le, vaik­ka he ei­vät ai­van lä­hel­lä oli­si­kaan.

– Ai­na vain enem­män ja enem­män mer­kit­see se, et­tä voi pu­hua asi­ois­ta pin­taa sy­vem­mäl­tä, huu­mo­ria kui­ten­kaan unoh­ta­mat­ta. Us­ko­mi­seen liit­ty­vis­tä asi­ois­ta pu­hu­taan lii­an vä­hän, mut­ta ei sitä kui­ten­kaan ole unoh­det­tu. Se on to­del­la tär­ke­ää, Es­si ko­kee.

To­del­li­set ys­tä­vät ei­vät ka­toa

Ko­ti­paik­ka­kun­nal­la ole­vien ys­tä­vien kans­sa Es­si on yleen­sä te­ke­mi­sis­sä vii­koit­tain.

– Kii­rei­sim­pi­nä viik­koi­na vä­hem­män, mut­ta yleen­sä kui­ten­kin jol­la­kin ta­paa. Jos ei muu­ten, niin seu­rois­sa voi vaih­taa muu­ta­man sa­nan.

Vii­kon­lop­pui­sin ja lo­mil­la ys­tä­vyk­set ko­koon­tu­vat yh­teen, tai Es­si ky­läi­lee it­sek­seen jon­kun luo­na.

– Len­to­pal­loa pe­la­taan ka­ve­rei­den kans­sa vii­koit­tain, ja muu­ta­kin lii­kun­taa har­ras­te­taan yh­des­sä.

Kau­em­pa­na asu­viin ys­tä­viin Es­si pi­tää yh­teyt­tä soit­ta­mal­la ja vies­tit­te­le­mäl­lä, kos­ka hei­tä nä­kee har­vem­min.

– Vaik­ka soit­to­vä­li oli­si pit­kä­kin, niin ei­vät to­del­li­set ys­tä­vät mi­hin­kään ka­toa.

Mil­lai­nen on hyvä ystävä?

Es­si mää­rit­te­lee näin:

– Hyvä ys­tä­vä vä­lit­tää ja ha­lu­aa tie­tää, mitä oi­ke­as­ti kuu­luu sekä on luot­ta­muk­sen ar­voi­nen. Luot­ta­muk­sel­la ker­ro­tut asi­at ei­vät le­viä etee­päin. Hy­vän ys­tä­vän soh­val­le voi vä­sy­nee­nä men­nä pöt­köt­tä­mään, ja läh­teä vir­kum­pa­na ko­tiin.

Hä­nen mie­les­tään ys­tä­vät iloit­se­vat ai­dos­ti tois­ten­sa on­nis­tu­mi­sis­ta.

– Mi­nul­le hyvä ys­tä­vä on myös sel­lai­nen, joka us­kal­taa ky­syä vai­kei­ta­kin asi­oi­ta ja ah­dis­taa vä­hän nurk­kaan­kin. En ni­mit­täin ko­vin hel­pos­ti avau­du omis­ta asi­ois­ta­ni ja vaa­tii ai­kaa, jot­ta luot­ta­mus syn­tyy. Läm­möl­lä muis­tan nii­tä muu­ta­mia opis­ke­lu­ai­kai­sia ys­tä­vien hiil­los­tuk­sia, jos­sa mi­nua, hi­das­ta pu­hu­jaa kou­lat­tiin.

Pa­ras­ta ja tär­kein­tä on us­ko­vais­ten ys­tä­vien vä­lil­lä kui­ten­kin evan­ke­liu­mi.

– Pi­dän it­se­ä­ni luo­tet­ta­va­na ys­tä­vä­nä, ja ar­vos­tan tois­ta ih­mis­tä sel­lai­se­na kuin hän on. Olen myös mie­les­tä­ni hyvä kuun­te­le­maan, ja ihan ai­dos­ti ha­lu­an tie­tää, mitä toi­sel­le kuu­luu. On mi­nul­la vä­lil­lä var­maan ihan hy­viä jut­tu­ja­kin, ja po­si­tii­vi­nen elä­mä­na­sen­tee­ni tuo toi­vot­ta­vas­ti iloa ys­tä­vil­le­kin, Es­si poh­tii.

"Ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne"

Raa­ma­tus­ta Es­sil­le tu­lee ys­tä­vyy­sai­hees­ta mie­leen Jee­suk­sen ver­taus vii­ni­puus­ta. "Mi­nun käs­ky­ni on tämä: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne, niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut teitä. Suu­rem­paa rak­kaut­ta ei ku­kaan voi osoit­taa, kuin että an­taa hen­kensä ystäviensä puo­les­ta. (Joh. 15:12–13.)

– Mi­nus­ta sii­nä on mon­ta hy­vää ja pu­hut­te­le­vaa koh­taa. Meis­tä jo­kai­nen on Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­mas­sa ko­ke­nut suu­rim­man ys­tä­vyy­den ja rak­kau­den, mitä voi osak­seen saa­da.

Es­si jat­kaa:

– Ja­kees­sa 17 on vie­lä uu­des­taan ke­ho­tus "Tämän käs­kyn minä teil­le an­nan: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne." Tä­tä­hän se ys­tä­vyys on. Rak­kaut­ta, läm­pöä ja toi­ses­ta ih­mi­ses­tä vä­lit­tä­mis­tä.

Ru­kous lä­him­mäi­sen puo­les­ta

Es­siä pu­hut­te­lee myös An­na-Mari Kas­ki­sen runo Tah­toi­sin toi­voa si­nul­le, jos­sa on ru­kous lä­him­mäi­sen puo­les­ta.

– Ai­na­han sitä ys­tä­vil­le ja toi­sil­le ih­mi­sil­le toi­voo hy­vää, mut­ta vii­me kä­des­sä Ju­ma­la kui­ten­kin on se, joka siu­nauk­sen an­taa.

Tah­toi­sin toi­voa si­nul­le jo­ta­kin oi­kein hyvää,

en­ke­lin­sii­pien ha­vi­naa ja iloa, on­nea syvää.

Tah­toi­sin toi­voa si­nul­le, mitä en it­se voi an­taa.

Saa­koon rak­kaus Ju­ma­lan si­nua sy­lissään kan­taa.

PäiviMartikainen
18.2.2020

Kyl­vä­kää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, kor­jat­kaa us­kol­li­suut­ta! Rai­vat­kaa it­sel­len­ne uu­dis­pel­to! Nyt on ai­ka et­siä mi­nua, Her­raa, minä tu­len var­mas­ti ja an­nan teil­le siu­nauk­sen sa­teen. Hoos. 10:12

Viikon kysymys