Teks­tim­me ta­pah­tu­mis­sa Ke­sa­re­as­sa ope­tus­lap­set saa­vat Jee­suk­sen tai­ta­vaa ope­tus­ta. On­nek­si Jee­sus on lu­pauk­sen­sa mu­kaan kes­kel­läm­me myös tänä ai­ka­na. Olem­me juu­ri saa­neet ol­la Jee­suk­sen ope­tet­ta­va­na su­vi­seu­rois­sa. Ope­tuk­sen si­säl­tö­kin on säi­ly­nyt yh­tä­pi­tä­vä­nä.

Mitä Jee­sus meil­le opet­taa?

Teks­tis­sä Jee­sus ky­syy ope­tus­lap­sil­taan: ”Ke­nen­kä ih­mi­set sa­no­vat mi­nun ole­van?” Voim­me tun­tea si­sim­mäs­säm­me sa­mat rii­pai­se­vat tun­teet, kun he jou­tu­vat vas­taa­maan Jee­suk­sel­le, et­tä jot­kut luu­le­vat hän­tä Eli­ak­si, jot­kut Je­re­mi­aak­si ja toi­set taas jok­si­kin pro­fee­tak­si.

Tä­män päi­vän Jee­sus ky­syy meil­tä, et­tä kei­tä ih­mi­set sa­no­vat mei­dän ole­van. Jou­dum­me an­ta­maan sa­man­tyy­li­sen vas­tauk­sen. Mei­tä kut­su­taan mo­nil­la ni­mil­lä ja ih­mi­set ei­vät näe meis­sä Jee­suk­sen seu­raa­jien jouk­koa.

Mut­ta Jee­suk­sen tar­koi­tus on­kin täl­lä kes­kus­te­lul­la roh­kais­ta ope­tus­lap­sia: näin asi­an tu­lee­kin ol­la. Kun ope­tus­lap­sil­ta ky­sy­tään, ke­nen he sa­no­vat Jee­suk­sen ole­van, vas­taus saa mei­dät nyt­kin iloit­se­maan: ”Sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka” (Matt. 16:16). Ilo­am­me li­sää Jee­suk­sen sa­nat: olet au­tu­as, sil­lä vas­tauk­se­si ei läh­te­nyt li­has­ta ja ve­res­tä vaan Tai­vaan Isä sen il­moit­ti.

Nyt su­vi­seu­ro­jen juu­ri pää­tyt­tyä Pyhä Hen­ki to­dis­taa sy­dä­mes­säm­me, et­tä täs­sä on Ju­ma­lan las­ten jouk­ko. Olem­me ys­tä­vien kans­sa käy­neet asi­as­ta mo­nia kes­kus­te­lu­ja näi­nä päi­vi­nä, ja sy­dän täyt­tyy sii­tä ilos­ta, et­tä saam­me vai­kei­den vai­hei­den jäl­keen yhä us­koa kai­ken an­teek­si ja kuu­lua tä­hän jouk­koon.

Pe­rus­tus kes­tää ikui­ses­ti

Teks­tim­me jat­kuu roh­kai­se­vas­ti, kun Jee­sus ker­too, min­kä va­raan hän ra­ken­taa seu­ra­kun­tan­sa: ”Sinä olet Pie­ta­ri, ja tä­män kal­li­on pääl­le tah­don ra­ken­taa seu­ra­kun­ta­ni” (Matt. 16:18). Ym­mär­räm­me, et­tä kyse ei ole Pie­ta­ris­ta hen­ki­lö­nä, vaan Jee­sus ra­ken­taa seu­ra­kun­tan­sa it­ses­sään heik­ko­jen us­ko­vais­ten va­raan. Sil­loin voi­man on­kin tul­ta­va Ju­ma­lal­ta. Us­kom­me­han sen, kun Jee­sus va­kuut­taa: ”hel­ve­tin por­tit ei pidä sitä voit­ta­man”. Tätä on hyvä muis­tel­la sil­loin, kun epäi­lyk­set pii­rit­tä­vät.

Us­ko ei avau­du kai­kil­le

Teks­tim­me lo­pus­sa on tär­keä asia: ”Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met” (Matt. 16:19). Jee­suk­sen ope­tuk­sia ih­me­tel­tiin ja hä­nen sa­not­tiin pilk­kaa­van Ju­ma­laa, kun hän an­toi syn­te­jä an­teek­si. Kuu­lem­me sa­maa vies­tiä sii­tä, et­tä ko­ro­tam­me it­sem­me an­ta­es­sam­me syn­te­jä an­teek­si ja ker­to­es­sam­me, et­tä vain Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­taan elä­vää evan­ke­liu­mia. Sama ase­tel­ma siis jat­kuu läpi maa­il­ma­na­jan. Em­me voi kui­ten­kaan ol­la to­teut­ta­mat­ta Jee­suk­sen teh­tä­vää, kun olem­me it­se saa­neet kaik­ki pa­hat asi­at an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Jee­suk­sen apos­to­leil­le ker­to­ma loh­dut­ta­va ope­tus kos­kee myös tä­män päi­vän us­ko­vai­sia. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei avau­du kai­kil­le ih­mi­sil­le, ei­kä mei­dän tar­vit­se jää­dä sitä su­re­maan. Olem­me kii­tol­li­sia sii­tä lah­jas­ta, et­tä kuu­lum­me ku­kis­tu­mat­to­maan val­ta­kun­taan.

Teks­ti: Jor­ma Hin­tik­ka

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Apos­to­lien päi­vä: Ps. 145:3–7; Hes. 2:1–8; Ef. 2:19–22; Matt. 16:13–19

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.7.2014.