JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

​ Ju­ma­la an­taa voi­man seu­ra­kun­taan­sa

Sana sunnuntaiksi
16.7.2014 0.00

Teks­tim­me ta­pah­tu­mis­sa Ke­sa­re­as­sa ope­tus­lap­set saa­vat Jee­suk­sen tai­ta­vaa ope­tus­ta. On­nek­si Jee­sus on lu­pauk­sen­sa mu­kaan kes­kel­läm­me myös tänä ai­ka­na. Olem­me juu­ri saa­neet ol­la Jee­suk­sen ope­tet­ta­va­na su­vi­seu­rois­sa. Ope­tuk­sen si­säl­tö­kin on säi­ly­nyt yh­tä­pi­tä­vä­nä.

Mitä Jee­sus meil­le opet­taa?

Teks­tis­sä Jee­sus ky­syy ope­tus­lap­sil­taan: ”Ke­nen­kä ih­mi­set sa­no­vat mi­nun ole­van?” Voim­me tun­tea si­sim­mäs­säm­me sa­mat rii­pai­se­vat tun­teet, kun he jou­tu­vat vas­taa­maan Jee­suk­sel­le, et­tä jot­kut luu­le­vat hän­tä Eli­ak­si, jot­kut Je­re­mi­aak­si ja toi­set taas jok­si­kin pro­fee­tak­si.

Tä­män päi­vän Jee­sus ky­syy meil­tä, et­tä kei­tä ih­mi­set sa­no­vat mei­dän ole­van. Jou­dum­me an­ta­maan sa­man­tyy­li­sen vas­tauk­sen. Mei­tä kut­su­taan mo­nil­la ni­mil­lä ja ih­mi­set ei­vät näe meis­sä Jee­suk­sen seu­raa­jien jouk­koa.

Mut­ta Jee­suk­sen tar­koi­tus on­kin täl­lä kes­kus­te­lul­la roh­kais­ta ope­tus­lap­sia: näin asi­an tu­lee­kin ol­la. Kun ope­tus­lap­sil­ta ky­sy­tään, ke­nen he sa­no­vat Jee­suk­sen ole­van, vas­taus saa mei­dät nyt­kin iloit­se­maan: ”Sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka” (Matt. 16:16). Ilo­am­me li­sää Jee­suk­sen sa­nat: olet au­tu­as, sil­lä vas­tauk­se­si ei läh­te­nyt li­has­ta ja ve­res­tä vaan Tai­vaan Isä sen il­moit­ti.

Nyt su­vi­seu­ro­jen juu­ri pää­tyt­tyä Pyhä Hen­ki to­dis­taa sy­dä­mes­säm­me, et­tä täs­sä on Ju­ma­lan las­ten jouk­ko. Olem­me ys­tä­vien kans­sa käy­neet asi­as­ta mo­nia kes­kus­te­lu­ja näi­nä päi­vi­nä, ja sy­dän täyt­tyy sii­tä ilos­ta, et­tä saam­me vai­kei­den vai­hei­den jäl­keen yhä us­koa kai­ken an­teek­si ja kuu­lua tä­hän jouk­koon.

Pe­rus­tus kes­tää ikui­ses­ti

Teks­tim­me jat­kuu roh­kai­se­vas­ti, kun Jee­sus ker­too, min­kä va­raan hän ra­ken­taa seu­ra­kun­tan­sa: ”Sinä olet Pie­ta­ri, ja tä­män kal­li­on pääl­le tah­don ra­ken­taa seu­ra­kun­ta­ni” (Matt. 16:18). Ym­mär­räm­me, et­tä kyse ei ole Pie­ta­ris­ta hen­ki­lö­nä, vaan Jee­sus ra­ken­taa seu­ra­kun­tan­sa it­ses­sään heik­ko­jen us­ko­vais­ten va­raan. Sil­loin voi­man on­kin tul­ta­va Ju­ma­lal­ta. Us­kom­me­han sen, kun Jee­sus va­kuut­taa: ”hel­ve­tin por­tit ei pidä sitä voit­ta­man”. Tätä on hyvä muis­tel­la sil­loin, kun epäi­lyk­set pii­rit­tä­vät.

Us­ko ei avau­du kai­kil­le

Teks­tim­me lo­pus­sa on tär­keä asia: ”Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met” (Matt. 16:19). Jee­suk­sen ope­tuk­sia ih­me­tel­tiin ja hä­nen sa­not­tiin pilk­kaa­van Ju­ma­laa, kun hän an­toi syn­te­jä an­teek­si. Kuu­lem­me sa­maa vies­tiä sii­tä, et­tä ko­ro­tam­me it­sem­me an­ta­es­sam­me syn­te­jä an­teek­si ja ker­to­es­sam­me, et­tä vain Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­taan elä­vää evan­ke­liu­mia. Sama ase­tel­ma siis jat­kuu läpi maa­il­ma­na­jan. Em­me voi kui­ten­kaan ol­la to­teut­ta­mat­ta Jee­suk­sen teh­tä­vää, kun olem­me it­se saa­neet kaik­ki pa­hat asi­at an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Jee­suk­sen apos­to­leil­le ker­to­ma loh­dut­ta­va ope­tus kos­kee myös tä­män päi­vän us­ko­vai­sia. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei avau­du kai­kil­le ih­mi­sil­le, ei­kä mei­dän tar­vit­se jää­dä sitä su­re­maan. Olem­me kii­tol­li­sia sii­tä lah­jas­ta, et­tä kuu­lum­me ku­kis­tu­mat­to­maan val­ta­kun­taan.

Teks­ti: Jor­ma Hin­tik­ka

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Apos­to­lien päi­vä: Ps. 145:3–7; Hes. 2:1–8; Ef. 2:19–22; Matt. 16:13–19

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.7.2014.

20.1.2020

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys