JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Apostolien päivä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
26.6.2016 6.24

Juttua muokattu:

1.1. 23:33
2020010123331220160626062400

Apos­to­lien päi­vää on vie­tet­ty jo var­hain Pie­ta­rin ja Paa­va­lin mart­tyy­ri­kuo­le­man muis­tok­si. Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan Pie­ta­ri ja Paa­va­li sur­mat­tiin Roo­mas­sa Kei­sa­ri Ne­ron toi­meen­pa­ne­mis­sa vai­nois­sa vuon­na 67. Ny­kyi­sin tänä sun­nun­tai­na muis­tel­laan kaik­kia apos­to­lei­ta ja laa­jem­min­kin Jee­suk­sen seu­raa­jien teh­tä­vää täs­sä maa­il­mas­sa.

Us­ko tu­lee kuu­los­ta

Jee­sus kul­ki paik­ka­kun­nal­ta toi­sel­le opet­ta­en kan­saa. Jos­kus kuu­li­joi­ta oli vain yk­si, useim­mi­ten kui­ten­kin hy­vin suu­ri jouk­ko. Erää­nä päi­vä­nä Gen­ne­sa­re­tin­jär­ven ran­nal­la väki suo­ras­taan tun­gek­si kuu­le­maan Jee­sus­ta. Sana hä­nen te­ois­taan ja pu­heis­taan oli le­vin­nyt laa­jal­le.

Ih­mi­siä kiin­nos­ti Jee­suk­sen ope­tus, joka poik­ke­si kir­ja­nop­pi­nei­den ja fa­ri­seus­ten ope­tuk­ses­ta. Jee­suk­sen sa­nat tun­tui­vat kuu­li­jois­ta ar­mon sa­noil­ta. Niis­sä oli to­tuus, mut­ta se oli kää­rit­ty sel­lai­siin sa­noi­hin, jot­ka syn­tis­tä ih­mis­tä ve­ti­vät puo­leen­sa. Ar­mon sa­nois­sa oli syn­ti­sel­le an­teek­si­an­ta­muk­sen vies­ti.

Jee­suk­sen sa­no­jen kuu­los­sa ih­mis­ten sy­dä­mis­sä syn­tyi us­ko hä­neen. Se us­ko toi rau­han ja ilon.

Gen­ne­sa­re­tin­jär­ven seu­rois­sa Jee­sus ot­ti ”saar­na­tuo­lik­seen” Pie­ta­rin ve­neen. Ran­nas­ta etääm­mäl­le sou­det­tu vene oli oi­va pu­heen­pi­to­paik­ka. Kuu­li­jat nä­ki­vät Jee­suk­sen, ja vesi kan­toi ää­nen niin, et­tä kai­kil­la oli mah­dol­li­suus kuul­la hä­nen sa­not­ta­van­sa.

Kuu­li­ai­suu­den siu­naus

Kun Jee­sus oli lo­pet­ta­nut pu­heen­sa, hän neu­voi ve­neen omis­ta­jaa, Pie­ta­ria, las­ke­maan ver­kot sy­vään ve­teen. Pie­ta­ri oli juu­ri tul­lut koko yön kes­tä­neel­tä ka­las­tus­reis­sul­ta saa­mat­ta ai­nut­ta­kaan ka­laa. Hän jär­ven tun­tien tie­si, et­tä kala liik­kuu ja käy pyy­dyk­seen yöl­lä. Kes­ki­päi­väl­lä on tur­ha ka­las­taa. Oli jär­jen ja ko­ke­muk­sen vas­tais­ta läh­teä nyt ka­laan.

Kui­ten­kin Pie­ta­ri oli kuu­li­ai­nen Jee­suk­sen sa­nal­le ja läh­ti ka­laan ja heit­ti ver­kon sy­vään ve­teen. Vas­toin odo­tuk­sia verk­ko täyt­tyi ka­lois­ta. Pie­ta­ri jou­tui pyy­tä­mään toi­ses­sa ve­nees­sä ole­via ka­ve­rei­taan apuun saa­dak­seen ve­det­tyä ka­lo­ja täyn­nä ole­van ver­kon ve­nee­seen. Kuu­li­ai­suu­del­la oli siu­naus, ajal­li­sen­kin elä­män siu­naus.

Kuu­li­ai­suu­del­la oli sel­lai­nen­kin siu­naus, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys teki Pie­ta­ris­ta syn­ti­sen. ”Si­mon Pie­ta­ri lan­ke­si Jee­suk­sen jal­koi­hin ja sa­noi: 'Mene pois mi­nun luo­ta­ni, Her­ra! Minä olen syn­ti­nen mies.’” Ju­ma­la osoit­taa hy­vyy­des­sään ih­mi­sel­le tä­män syn­ti­sen ti­lan ja kut­suu pa­ran­nuk­seen.

Ih­mis­ten ka­las­ta­jat

Kun Pie­ta­ris­ta oli tul­lut Jee­suk­sen ope­tus­lap­si, hän sai teh­tä­vän. ”Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ’älä pel­kää. Täs­tä läh­tien sinä olet ih­mis­ten ka­las­ta­ja.’” Ih­mis­ten ka­las­ta­ja­na Pie­ta­rin teh­tä­vä oli heit­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan verk­koa ih­mis­ten me­res­sä. Se mer­kit­si saar­naa, jos­sa ih­mi­siä kut­sut­tiin pa­ran­nuk­seen ja evan­ke­liu­min us­ko­mi­seen.

Apos­to­li Paa­va­li on il­mais­sut sa­man asi­an sa­no­mal­la näin: ”Sil­lä Ju­ma­la oli Kris­tuk­ses­sa ja so­vit­ti maa­il­man it­sen­sä kans­sa ei­kä lu­ke­nut heil­le hei­dän rik­ko­muk­si­aan, ja hän us­koi meil­le so­vi­tuk­sen sa­nan. Kris­tuk­sen puo­les­ta me siis olem­me lä­het­ti­läi­nä, ja Ju­ma­la ke­hot­taa mei­dän kaut­tam­me. Me pyy­däm­me Kris­tuk­sen puo­les­ta: an­ta­kaa so­vit­taa it­sen­ne Ju­ma­lan kans­sa.” (2. Kor. 5:19–20.)

Ih­mis­ten ka­las­ta­jan teh­tä­vä on us­kot­tu kai­kil­le Pie­ta­rin ta­voin us­ko­vil­le. Ju­ma­la lä­hes­tyy ih­mis­tä mo­nin eri ta­voin, mut­ta ar­mah­ta­va­na ja van­hurs­kaut­ta­va­na vain val­ta­kun­tan­sa lä­het­ti­läi­den kaut­ta.

Ka­las­ta­ja­na Pie­ta­rin teh­tä­vä oli heit­tää verk­ko sin­ne, mi­hin Jee­sus käs­ki sen heit­tää. Saa­lis oli Ju­ma­lan siu­nauk­sen va­ras­sa. Ju­ma­la hei­tät­tää val­ta­kun­tan­sa verk­koa siel­lä, mis­sä hän nä­kee hy­väk­si sitä hei­tet­tä­vän. Hän an­taa täl­le­kin ka­las­tuk­sel­le siu­nauk­sen­sa. Ka­las­ta­jil­ta ky­sy­tään us­kol­li­suut­ta ja kuu­li­ai­suut­ta hä­nen ää­nel­len­sä.

Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Ku­vi­tus­ku­va: Ar­vi Tyni

Kir­joi­tus jul­kais­tu Päi­vä­mie­hen nu­me­ros­sa 25.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti, Luuk. 5:1–11:

Bib­lia

Niin ta­pah­tui, kuin kan­sa tun­ki hä­nen ty­kön­sä, kuu­le­maan Ju­ma­lan sa­naa, et­tä hän sei­soi Ge­ne­sa­re­tin me­ren ty­kö­nä. Ja näki kak­si ven­het­tä ole­van me­ren ty­kö­nä; mut­ta ka­la­mie­het oli­vat niis­tä läh­te­neet ja pe­si­vät verk­ko­ja. Niin hän meni yh­teen ven­hee­seen, joka oli Si­mo­nin, ja käs­ki hä­nen vä­hän maas­ta las­kea ulos; ja hän is­tui ja opet­ti kan­saa ven­hees­tä. Mut­ta kuin hän lak­ka­si pu­hu­mas­ta, sa­noi hän Si­mo­nil­le: vie sy­väl­le, ja heit­tä­kää verk­kon­ne apa­jal­le. Ja Si­mon vas­ta­ten sa­noi hä­nel­le: Mes­ta­ri! Me olem­me kai­ken yön työ­tä teh­neet ja em­me mi­tään saa­neet; mut­ta si­nun käs­kys­täs minä hei­tän ulos ver­kon. Ja kuin he sen te­ki­vät, sul­ki­vat he suu­ren ka­lain pal­jou­den, ja hei­dän verk­kon­sa re­pe­si. Ja he viit­ta­si­vat kump­pa­neil­len­sa, jot­ka oli­vat toi­ses­sa ven­hees­sä, tu­le­maan ja aut­ta­maan hei­tä. Ja he tu­li­vat ja täyt­ti­vät mo­lem­mat ven­heet, niin et­tä he ru­pe­si­vat va­joo­maan. Kuin Si­mon Pie­ta­ri sen näki, lan­ke­si hän Jee­suk­sen pol­vien tykö, sa­no­en: Her­ra, mene pois mi­nun ty­kö­ä­ni, sil­lä minä olen syn­ti­nen ih­mi­nen. Sil­lä häm­mäs­tys oli hä­nen kä­sit­tä­nyt ja kaik­ki, jot­ka hä­nen kans­saan oli­vat, ka­lan saa­liin täh­den, jon­ka he saa­neet oli­vat. Niin myös Ja­ko­bin ja Jo­han­nek­sen, Ze­be­deuk­sen po­jat, jot­ka oli­vat Si­mo­nin kump­pa­nit. Ja Jee­sus sa­noi Si­mo­nil­le: älä pel­kää, täs­te­des sinä saat ih­mi­siä. Ja he ve­ti­vät ven­heet maal­le ja an­toi­vat ylön kaik­ki, ja seu­ra­si­vat hän­tä.

Raa­mat­tu 1992

Kun Jee­sus erää­nä päi­vä­nä sei­soi Gen­ne­sa­re­tin­jär­ven ran­nal­la ja vä­ki­jouk­ko tun­gek­si hä­nen ym­pä­ril­lään kuu­le­mas­sa Ju­ma­lan sa­naa, hän näki ran­nas­sa kak­si ve­net­tä. Ka­las­ta­jat oli­vat nous­seet niis­tä ja huuh­toi­vat verk­ko­jaan. Jee­sus as­tui toi­seen ve­neis­tä ja pyy­si Si­mo­nia, jon­ka vene se oli, sou­ta­maan ran­nas­ta vä­hän ulom­mak­si. Sit­ten hän opet­ti kan­saa ve­nees­sä is­tu­en. Lo­pe­tet­tu­aan pu­heen­sa Jee­sus sa­noi Si­mo­nil­le: ”Sou­da vene sy­vään ve­teen, las­ke­kaa sin­ne verk­kon­ne.” Tä­hän Si­mon vas­ta­si: ”Opet­ta­ja, me olem­me jo teh­neet työ­tä koko yön em­me­kä ole saa­neet mi­tään. Mut­ta las­ken vie­lä ver­kot, kun sinä niin käs­ket.” Näin he te­ki­vät ja sai­vat saar­re­tuk­si niin suu­ren ka­la­par­ven, et­tä hei­dän verk­kon­sa re­pei­li­vät. He viit­toi­vat toi­ses­sa ve­nees­sä ole­via to­ve­rei­taan apuun. Nämä tu­li­vat, ja he sai­vat mo­lem­mat ve­neet niin täy­teen ka­laa, et­tä ne oli­vat upo­ta. Tä­män näh­des­sään Si­mon Pie­ta­ri lan­ke­si Jee­suk­sen jal­koi­hin ja sa­noi: ”Mene pois mi­nun luo­ta­ni, Her­ra! Minä olen syn­ti­nen mies.” Hän ja koko hä­nen ve­ne­kun­tan­sa oli­vat pe­lon ja häm­men­nyk­sen val­las­sa ka­lan­saa­liin täh­den, sa­moin Jaa­kob ja Jo­han­nes, Se­be­deuk­sen po­jat, jot­ka oli­vat Si­mo­nin ka­las­tus­kump­pa­nei­ta. Mut­ta Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”älä pel­kää. Täs­tä läh­tien sinä olet ih­mis­ten ka­las­ta­ja.” He ve­ti­vät ve­neet mai­hin ja jät­tä­en kai­ken läh­ti­vät seu­raa­maan Jee­sus­ta.