JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

En­nus­tus to­teu­tuu

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
7.4.2019 6.14

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302442720190407061400

Ju­ma­lan lu­pauk­set ja suun­ni­tel­mat ovat py­sy­viä.

Raa­ma­tus­sa on mo­nia ker­to­muk­sia Jee­suk­sen ih­me­töis­tä. Yk­si sel­lai­nen ta­pah­tui Jee­suk­sen ys­tä­vä­per­heen ko­dis­sa, kun Mar­tan ja Ma­ri­an veli La­sa­rus he­rä­tet­tiin kuol­leis­ta (Joh 11:42–53). Tämä käyn­nis­ti ta­pah­tu­mat, jot­ka joh­ti­vat Raa­ma­tun en­nus­tuk­sen to­teu­tu­mi­seen.

Tä­män­kin ih­me­te­on tar­koi­tus oli, et­tä ih­mi­set us­koi­si­vat Jee­suk­seen. Hän oli Ju­ma­lan lä­het­tä­mä maa­il­man Va­pah­ta­ja. Mo­net tä­män ih­me­työn nä­ki­jöis­tä us­koi­vat­kin tä­män.

Fa­ri­seuk­set ja pub­li­kaa­nit ajat­te­li­vat toi­sin ja oli­vat huo­lis­saan kas­va­vas­ta Jee­suk­sen seu­raa­jien jou­kos­ta. Jos kaik­ki ih­mi­set us­ko­vat Jee­suk­sen Ju­ma­lan lä­het­tä­mäk­si, saat­tai­si­vat val­lan­pi­tä­jät eli roo­ma­lai­set lo­pul­ta puut­tua asi­oi­den kul­kuun.

He poh­ti­vat asi­aa ja lo­pul­ta ylim­mäi­nen pap­pi Kai­fas ki­teyt­ti suu­ren neu­vos­ton mie­li­pi­teen: ”Se on meil­le tar­peel­li­nen, et­tä yk­si ih­mi­nen kuo­lee kan­san täh­den, et­tei kaik­ki kan­sa huk­kui­si.” Kai­fas sa­noi tie­tä­mät­tään sen to­tuu­den, jos­ta an­net­tiin lu­paus syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen ja jos­ta pro­fee­tat oli­vat en­nus­ta­neet. Hä­nen lau­su­man­sa aja­tuk­sen tar­koi­tus poik­ke­si kui­ten­kin en­nus­tuk­sis­ta.

Kuu­li­ai­nen saa siu­nauk­sen

Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä on eri­koi­nen ta­pah­tu­ma, jon­ka voi näh­dä esi­ku­va­na tu­le­vas­ta Kris­tuk­sen so­vi­tus­työs­tä. Ky­sees­sä on koh­ta, jos­sa Ju­ma­la käs­ki Ab­ra­ha­min uh­raa­maan oman poi­kan­sa. Pat­ri­ar­kal­le tämä oli suu­ri ko­et­te­le­mus.

Ai­em­min Ab­ra­ham oli jo läh­te­nyt ko­ti­seu­duil­taan ja maal­taan koh­ti tun­te­ma­ton­ta tu­le­vai­suut­ta. Sen ajan suku- ja hei­mo­si­don­nai­ses­sa yh­tei­sös­sä täl­lai­nen rat­kai­su lie­nee en­nen­kuu­lu­ma­ton­ta. Kuu­li­ai­suus ja luot­ta­mus toi suu­ren siu­nauk­sen ja ih­meen pat­ri­ar­kan elä­mään.

Yh­te­nä suu­re­na siu­nauk­se­na oli se, et­tä Ab­ra­ham ja Saa­ra sai­vat po­jan van­hoil­la päi­vil­lään. Ju­ma­la ko­et­te­li Ab­ra­ha­min us­koa käs­ke­mäl­lä hä­nen uh­ra­ta ai­noa poi­kan­sa. Vaik­ka ti­lan­ne oli in­hi­mil­li­ses­ti kes­tä­mä­tön, Ab­ra­ham oli kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan ke­ho­tuk­sel­le.

Hep­re­a­lais­kir­jees­sä kir­joi­te­taan: ”Us­ko sai Ab­ra­ha­min tuo­maan Ii­sa­kin uh­rik­si, kun hä­net pan­tiin ko­et­teel­le. Hän oli val­mis uh­raa­maan ai­no­an poi­kan­sa, vaik­ka oli saa­nut lu­pauk­set, vaik­ka hä­nel­le oli sa­not­tu: ”Ii­sa­kin jäl­ke­läi­siä sa­no­taan si­nun lap­sik­se­si.” Hän päät­te­li, et­tä Ju­ma­la ky­ke­nee jopa he­rät­tä­mään kuol­leen, ja niin hän sai poi­kan­sa ta­kai­sin, ylös­nou­se­muk­sen en­nus­merk­ki­nä.” (Hepr. 11:17–19.)

Ju­ma­lan lä­het­ti­läs, en­ke­li, kes­keyt­ti uh­ri­toi­mi­tuk­sen ja kiit­ti Aab­ra­ha­min us­koa ja vä­lit­ti Ab­ra­ha­mil­le Ju­ma­lan siu­nauk­sen lu­pauk­sen (1. Moos. 22:1–18).

Tämä koh­ta Raa­ma­tus­sa osoit­taa, et­tä Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as. Hä­nen lu­pauk­sen­sa ja suun­ni­tel­man­sa ovat py­sy­viä. ”Minä us­kon, et­tä Ju­ma­la on mi­nut ja kaik­ki olen­not luo­nut”, se­li­te­tään apos­to­lis­ta us­kon­tun­nus­tus­ta. Hän on myös il­moit­ta­nut oman tah­ton­sa Raa­ma­tus­sa.

Eri­tyi­ses­ti tä­män ajan ky­sy­mys on se, et­tä in­hi­mil­li­nen ym­mär­rys, kor­ke­an elin­ta­son ja elä­män ihan­teet hou­kut­te­le­vat ih­mis­tä puut­tu­maan Ju­ma­lan suun­ni­tel­miin elä­män an­ta­ja­na, yl­lä­pi­tä­jä­nä ja sen päät­tä­jä­nä.

Ko­e­tuk­sen jäl­keen Ab­ra­ham to­teut­ti uh­ri­toi­mi­tuk­sen eläi­nuh­ril­la. Sii­nä hän sai kat­sel­la sitä, et­tä Ju­ma­la uh­raa oman poi­kan­sa hä­nen ja kaik­kien ih­mis­ten syn­tien so­vi­tuk­sek­si.

Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan, et­tä Ab­ra­ham tun­si iloa ja ihas­tus­ta uh­ri­pai­kal­la, Mo­ri­an maal­la. Ab­ra­ham näki Ih­mi­sen Po­jan päi­vän. Sen, et­tä Kris­tus on täy­del­li­nen uh­ri ja kaik­kien ih­mis­ten syn­tien so­vit­ta­ja. (Joh. 8:56.)

Us­kon pää­mää­rä

Sun­nun­tain teks­tis­sä on mai­nin­ta Ju­ma­lan lap­sis­ta. Ju­ma­lan työ maa­il­mas­sa jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. Ju­ma­lan lap­set ju­lis­ta­vat ilo­sa­no­maa Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta. Se ta­pah­tuu Kris­tuk­sen tun­te­mi­sen kaut­ta. Se ei jätä jou­ti­laak­si, vaan kut­suu mu­kaan yh­tei­seen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön. Täl­le työl­le on omi­nais­ta, et­tä se ta­pah­tuu kär­si­väl­li­syy­des­sä, koh­tuul­li­suu­des­sa, ju­ma­li­suu­des­sa ja yh­tei­ses­sä rak­kau­des­sa (2. Piet 1:5–8).

Myös Jo­bin kir­jas­sa on var­hai­nen mai­nin­ta Ju­ma­lan lap­seu­des­ta. Kun Job vä­syi us­kos­saan ko­et­te­le­mus­ten ja kär­si­mys­ten kes­kel­lä, hän ka­pi­noi ja kiis­te­li Ju­ma­lan kans­sa. Ju­ma­la neu­voi Jo­bia ky­sy­mys­ten kaut­ta: ”Mis­sä sinä olit sil­loin kun minä las­kin maan pe­rus­tuk­set? – – kun aa­mun täh­det rie­mui­ten kar­ke­loi­vat ja Ju­ma­lan po­jat huu­si­vat ää­neen ilo­aan? (Job 38:4, 7.)

Ju­ma­lan seu­ra­kun­taa on ku­vat­tu maa­il­mas­sa tais­te­le­va­na, mut­ta lo­pul­ta tai­vaas­sa rie­muit­se­va­na seu­ra­kun­ta­na. Us­kon pää­mää­rän muis­ta­mi­nen li­sää us­ko­mi­sen ha­lua ja tai­vas­toi­voa.

Teks­ti: Sep­po Aho

Ku­vi­tus­ku­va: Eve­lii­na Sauk­ko

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 3.4.2019

EVAN­KE­LIU­MI Joh. 11:47–53

Raa­mat­tu 1992

Yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set kut­sui­vat neu­vos­ton kool­le ja ky­syi­vät sil­tä: ”Mitä mei­dän pi­täi­si teh­dä? Se mies te­kee pal­jon tun­nus­te­ko­ja. Jos an­nam­me hä­nen jat­kaa näin, hä­neen us­ko­vat koh­ta kaik­ki, ja sil­loin roo­ma­lai­set tu­le­vat ja ot­ta­vat meil­tä sekä tä­män py­hän pai­kan et­tä koko kan­sam­me.” Sil­loin yk­si heis­tä, Kai­fas, joka oli sinä vuon­na yli­pap­pi­na, sa­noi: ”Te et­te ym­mär­rä yh­tään mi­tään. Et­te­kö te kä­si­tä, et­tä jos yk­si mies kuo­lee kan­san puo­les­ta, se on teil­le pa­rem­pi kuin et­tä koko kan­sa jou­tuu tu­hoon?” Tämä ei ol­lut hä­nen oma aja­tuk­sen­sa, vaan sen vuo­den yli­pap­pi­na hän lau­sui en­nus­tuk­sen: Jee­sus oli kuo­le­va kan­san puo­les­ta, ei­kä vain sen kan­san puo­les­ta, vaan koo­tak­seen yh­teen kaik­ki ha­jal­laan ole­vat Ju­ma­lan lap­set. Sii­tä päi­väs­tä läh­tien neu­vos­ton ta­voit­tee­na oli sur­ma­ta Jee­sus.

Bib­lia

Niin ylim­mäi­set pa­pit ja Pha­ri­se­a­lai­set ko­ko­si­vat neu­von, ja sa­noi­vat: mitä me teem­me? Sil­lä tämä ih­mi­nen te­kee mon­ta ih­met­tä. Jos me sal­lim­me hä­nen niin ol­la, niin kaik­ki us­ko­vat hä­nen pääl­len­sä, ja Roo­ma­lai­set tu­le­vat ja ot­ta­vat pois sekä mei­dän maam­me et­tä kan­sam­me. Mut­ta yk­si heis­tä, Kaip­has ni­mel­tä, joka oli sinä vuon­na ylim­mäi­nen pap­pi, sa­noi heil­le: et­te mi­tään tie­dä: Et­te myös ajat­te­le, et­tä se on meil­le tar­peel­li­nen, et­tä yk­si ih­mi­nen kuo­lee kan­san täh­den, et­tei kaik­ki kan­sa huk­kui­si. Mut­ta ei hän sitä it­ses­tän­sä sa­no­nut; vaan et­tä hän oli sinä vuon­na ylim­mäi­nen pap­pi, niin hän en­nus­ti, et­tä Jee­suk­sen piti kuo­le­man kan­san täh­den, ja ei ai­no­as­taan kan­san täh­den, mut­ta et­tä hä­nen piti ne Ju­ma­lan lap­set, jot­ka ha­joi­te­tut oli­vat, yh­teen ko­koo­man. Mut­ta sii­tä päi­väs­tä pi­ti­vät he yh­teen neu­voa, kuo­let­taak­sen­sa hän­tä.

13.8.2020

Her­ra, sinä olet oi­ke­a­mie­li­nen, oi­ke­at ovat si­nun pää­tök­se­si. Ps. 119:137

Viikon kysymys