Mar­ko Tyys­kä

Us­ko ja epä­us­ko käy­vät kamp­pai­lua ih­mi­sen si­sim­mäs­sä. Syn­tien an­teek­si­an­ta­mus puh­dis­taa epä­us­koi­sen ja syn­ti­sen sy­dä­men.

Je­ru­sa­le­min leh­ti­ma­ja­juh­la oli ilon ja kii­tok­sen juh­la. Juh­las­sa muis­tel­tiin ai­ko­ja, jol­loin Is­ra­e­lin kan­sa va­el­si au­ti­o­maas­sa ja sa­mal­la vie­tet­tiin sa­don­kor­juu­juh­laa. Kii­tet­tiin Ju­ma­lan hy­vyy­des­tä ja huo­len­pi­dos­ta.

Myös Jee­sus oli tul­lut juh­lil­le ja opet­ta­nut ih­mi­siä temp­pe­lis­sä. Juu­ta­lai­set oli­vat ih­meis­sään, kuin­ka op­pi­ma­ton mies voi tun­tea kir­joi­tuk­set. Eri­tyi­ses­ti Jee­suk­sen puhe juh­lan suu­re­na pää­tös­päi­vä­nä vai­kut­ti voi­mak­kaas­ti läs­nä ole­viin kuu­li­joi­hin. Hän toi ään­tään ko­rot­ta­en jul­ki ai­nut­laa­tui­sen sa­no­man: ”Jos jon­kun on jano, tul­koon mi­nun luok­se­ni ja juo­koon! Joka us­koo mi­nuun, ’hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat’, niin kuin kir­joi­tuk­sis­sa sa­no­taan.” (Joh. 7:37–38.)

Jee­suk­sen pu­hee­seen si­säl­tyi tie­to Van­han tes­ta­men­tin lu­paus­ten täyt­ty­mi­ses­tä. Elä­vän ve­den läh­de oli nyt avoin­na: ”Te saat­te rie­mui­ten am­men­taa vet­tä pe­las­tuk­sen läh­teis­tä” (Jes. 12:3). Jee­suk­sen sa­nat sai­vat ai­kaan kiis­te­lyn. Us­ko ja epä­us­ko tais­te­li­vat kuu­li­joi­den sy­dä­mis­sä. Jot­kut sa­noi­vat, et­tä tä­män täy­tyy ol­la “sen pro­fee­tan”. Toi­set tun­nus­ti­vat us­kon­sa: “Tämä on Mes­si­as.” Osa vä­ki­jou­kos­ta epäi­li. He nä­ki­vät Jee­suk­ses­sa vain ga­li­le­a­lai­sen puu­sep­pä Joo­se­fin po­jan.

Elä­vä ja voi­mal­li­nen sana

Ju­ma­lan sana vai­kut­taa ih­mi­siin myös mei­dän ai­ka­nam­me. Se ei pa­laa lä­het­tä­jän­sä luok­se tyh­jä­nä, vaan täyt­tää sen teh­tä­vän, joka sil­le on an­net­tu (Jes. 55:11). Kun Ju­ma­la sa­nan­sa kaut­ta kut­suu ih­mis­tä, tämä jou­tuu va­lin­nan eteen. Jos hän kut­su­jan ar­mos­ta ot­taa pe­las­tuk­sen vas­taan ja us­koo, Pyhä Hen­ki saa kum­pu­a­maan elä­vän ve­den vir­rat hä­nen si­sim­mäs­sään.

Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma ja an­taa pe­las­tuk­sen kai­kil­le, jot­ka us­ko­vat (Room. 1:16). Ih­mi­nen pää­see Ju­ma­lan lap­sek­si ja saa tun­nol­leen Ju­ma­lan ih­meel­li­sen rau­han. Sie­lun­vi­hol­li­nen te­kee kaik­ken­sa, jot­ta ih­mi­nen tor­jui­si kut­sun. Raa­mat­tu neu­voo, et­tä Ju­ma­lan pu­hut­te­lun kuul­les­saan ih­mi­sen on syy­tä teh­dä pa­ran­nus (Hepr. 3:15).

Il­moi­tet­tu lap­sen­mie­li­sil­le

Kun fa­ri­seuk­set kuu­li­vat, mi­ten Jee­suk­sen ope­tus ja tun­nus­te­ot vai­kut­ti­vat ih­mi­siin, he ja yli­pa­pit lä­het­ti­vät mie­hi­ään pi­dät­tä­mään hä­net. Teh­tä­vään lä­he­te­tyt mie­het kui­ten­kin pa­la­si­vat il­man Jee­sus­ta. Hä­nen het­ken­sä ei vie­lä ol­lut tul­lut. Van­git­si­jat oli­vat kuun­nel­leet Jee­sus­ta. He­kin oli­vat vai­kut­tu­nei­ta: ”Yk­si­kään ih­mi­nen ei iki­nä ole pu­hu­nut sil­lä ta­voin kuin hän” (Joh. 7:46). “Hän opet­ti hei­tä niin kuin se, jol­le on an­net­tu val­ta, ei niin kuin lai­no­pet­ta­jat” (Mark. 1:22).

Suh­tau­tu­mi­nen Jee­suk­seen näyt­ti ja­kau­tu­van myös yh­teis­kun­nal­li­sen ase­man mu­kaan. Kun hal­li­tus­mie­het ja fa­ri­seuk­set tor­jui­vat hä­net, mo­net ta­val­li­set kan­san­mie­het ja -nai­set Jee­suk­sen pu­heen kuul­tu­aan us­koi­vat hä­neen. Ih­mi­sen oma vii­saus saat­taa nous­ta es­teek­si sa­nan us­ko­mi­sel­le. Jee­sus sa­noi­kin ker­ran: ”Minä ylis­tän si­nua, Isä, tai­vaan ja maan Her­ra, sii­tä et­tä olet sa­lan­nut tä­män vii­sail­ta ja op­pi­neil­ta mut­ta il­moit­ta­nut sen lap­sen­mie­li­sil­le” (Matt. 11:25).

“Li­sää meil­le us­koa”

Us­kon ja epä­us­kon vä­lis­tä kamp­pai­lua käy­dään jo­kai­sen ih­mi­sen sy­dä­mes­sä. Syn­ti­nen osam­me vai­kut­taa meis­sä Ju­ma­lan tah­don vas­tai­sia te­ko­ja. Mo­nen­lai­set mie­li­pi­teet ja aja­tuk­set voi­vat ek­syt­tää yk­sin­ker­tai­ses­ta lap­se­nus­kos­ta.

Jee­sus kut­suu yhä juo­maan elä­vän ve­den läh­tees­tä. Tuo juo­ma on Ju­ma­lan rak­kaut­ta, kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Vä­hä­us­koi­si­na ja mo­nes­ti epäi­le­väi­si­nä saam­me ope­tus­las­ten ta­voin pyy­tää: ”Her­ra, li­sää meil­le us­koa” (Luuk. 17:5).

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 7:40–52

Raa­mat­tu 1992: Jee­suk­sen sa­nat kuul­tu­aan jot­kut vä­ki­jou­kos­ta sa­noi­vat: ”Tä­män täy­tyy ol­la se pro­feet­ta. ”Toi­set sa­noi­vat: ”Hän on Mes­si­as.” Mut­ta toi­set epäi­li­vät: ”Ei kai Mes­si­as Ga­li­le­as­ta tule! Kir­joi­tuk­sis­sa­han sa­no­taan, et­tä Mes­si­as on Daa­vi­din jäl­ke­läi­nen ja tu­lee Bet­le­he­mis­tä, Daa­vi­din ko­ti­kau­pun­gis­ta.” Näin ih­mi­set al­koi­vat kiis­tel­lä hä­nes­tä. Muu­ta­mat ha­lu­si­vat ot­taa hä­net kiin­ni, mut­ta ku­kaan ei kui­ten­kaan käy­nyt hä­neen kä­sik­si. Jee­sus­ta pi­dät­tä­mään lä­he­te­tyt mie­het pa­la­si­vat yli­pap­pien ja fa­ri­seus­ten luo, ja nämä ky­syi­vät: ”Mik­si et­te tuo­neet hän­tä?” Mie­het vas­ta­si­vat: ”Yk­si­kään ih­mi­nen ei iki­nä ole pu­hu­nut sil­lä ta­voin kuin hän.” Sil­loin fa­ri­seuk­set sa­noi­vat: ”Olet­te­ko te­kin an­ta­neet ek­syt­tää it­sen­ne? On­ko ku­kaan hal­li­tus­mies us­ko­nut hä­neen? Tai yk­si­kään fa­ri­seus? Tuo rah­vas ei tie­dä lais­ta mi­tään - ki­rot­tu­ja kaik­ki!” Sil­loin Ni­ko­de­mos, joka it­se oli fa­ri­seus ja oli ai­em­min käy­nyt ta­paa­mas­sa Jee­sus­ta, sa­noi: ”Ei­hän mei­dän la­kim­me mu­kaan ke­tään voi tuo­mi­ta, en­nen kuin on kuul­tu hän­tä ja otet­tu sel­vil­le, mitä hän on teh­nyt.” Mut­ta toi­set sa­noi­vat hä­nel­le: ”Tai­dat ol­la it­se­kin Ga­li­le­as­ta. Tut­ki kir­joi­tuk­sia, niin opit, et­tei Ga­li­le­as­ta tule pro­feet­taa.”

Bib­lia: Mon­ta siis kan­sas­ta, jot­ka tä­män pu­heen kuu­li­vat, sa­noi­vat: tämä on to­ti­ses­ti prop­he­ta. Muut sa­noi­vat: tämä on Kris­tus; mut­ta muu­ta­mat sa­noi­vat: tul­lee­ko Kris­tus Ga­li­le­as­ta? Ei­kö Raa­mat­tu sano Da­vi­din sie­me­nes­tä ja Bet­le­he­min kau­pun­gis­ta, kus­sa Da­vid oli, Kris­tuk­sen tu­le­van? Niin nou­si rii­ta kan­san se­as­sa hä­nen täh­ten­sä. Mut­ta muu­ta­mat tah­toi­vat hä­nen ot­taa kiin­ni, ja ei kui­ten­kaan ken­kään las­ke­nut kä­si­än­sä hä­nen pääl­len­sä. Niin pal­ve­li­at tu­li­vat Pha­ri­se­a­lais­ten ja ylim­mäis­ten pap­pein tykö, ja he sa­noi­vat heil­le: mik­si et­te hän­tä tän­ne tuo­neet? Pal­ve­li­at vas­ta­si­vat: ei ole ih­mi­nen ikä­nä niin pu­hu­nut kuin se ih­mi­nen. Pha­ri­se­a­lai­set vas­ta­si­vat hei­tä: olet­te­ko te myös vie­tel­lyt? On­ko joku pää­mie­his­tä taik­ka Pha­ri­se­a­lai­sis­ta us­ko­nut hä­nen pääl­len­sä? Vaan tämä kan­sa, joka ei tie­dä la­kia, on ki­rot­tu. Niin sa­noi heil­le Ni­ko­de­mus, joka yöl­lä oli hä­nen ty­kön­sä tul­lut, ja oli yk­si heis­tä: Tuo­mit­see­ko mei­dän la­kim­me jon­kun ih­mi­sen, en­nen­kuin kuul­laan eli tie­tää saa­daan, mitä hän teki? He vas­ta­si­vat ja sa­noi­vat hä­nel­le: olet­ko si­nä­kin Ga­li­le­a­lai­nen? tut­ki ja näe, et­tei Ga­li­le­as­ta ole yh­tään prop­he­taa tul­lut.