JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Hyvä Pai­men pi­tää huo­len lam­pais­taan

Sana sunnuntaiksi
18.4.2021 7.30

Juttua muokattu:

15.4. 15:20
2021041515205720210418073000

Ee­ro Nuo­li­o­ja

Py­hä­päi­vän evan­ke­liu­miin si­säl­ty­vän ver­tauk­sen pe­rus­sa­no­ma on aja­ton ja yk­sin­ker­tai­nen sekä vä­lit­tää us­kon kan­nal­ta kes­kei­sen asi­an, pe­las­tuk­sen vies­tin.

Päi­vän ai­hee­na on Hyvä Pai­men. Van­has­taan ni­mi­tyk­si­nä ovat ol­leet myös psal­mi­lai­nauk­set Her­ra on mi­nun pai­me­ne­ni ja Her­ran us­kol­li­suus (Ps. 23:1 ja 33:5). Jee­sus ha­vain­nol­lis­ti sa­no­maan­sa ai­kan­sa maa­seu­tu­kult­tuu­rin ku­vil­la, jot­ka ovat ou­to­ja tä­män päi­vän ih­mi­sil­le.

Tar­hat oli­vat luo­lia tai ai­tauk­sia kor­kei­ne ki­vi­ai­toi­neen ja ovi­auk­koi­neen. Pai­me­net var­ti­oi­vat ovel­la, et­tei­vät ros­vot ja pe­dot pääs­seet yöl­lä tar­haan. Jo­ta­kin tut­tua on tuos­sa ku­vas­sa: Suo­mes­sa­han uu­ti­soi­daan joka kesä tu­hois­ta, joi­ta su­det ai­heut­ta­vat öi­sin lam­mas­lai­tu­mil­la. Kes­kuu­des­sam­me elää vie­lä myös se­ni­o­rei­ta, joil­le lam­pai­den ja leh­mien pai­men­ta­mi­nen on ol­lut oma­koh­tai­ses­ti tut­tua lap­suu­des­sa.

Maa­laus­tai­de on van­has­taan teh­nyt Jee­suk­sen ver­tauk­sen hy­väs­tä pai­me­nes­ta tun­ne­tuk­si. Tä­män leh­den lu­ki­jois­sa on nii­tä, jot­ka saa­vat ihas­tel­la ko­ti­seu­ra­kun­tan­sa kir­kos­sa ai­hees­ta maa­lat­tua alt­ta­ri­tau­lua. It­se ver­taus on tal­len­net­tu vain Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­miin.

Van­han tes­ta­men­tin pai­menp­sal­mi (Ps. 23) ja pai­men­ku­vauk­set (esim. 1. Moos. 4; 2. Moos. 3; 4. Moos. 27; 1. Sam. 16; Jes. 40; Hes. 34 ja Aam. 7) an­ta­vat mo­ni­puo­li­sen taus­tan Jee­suk­sen ver­tauk­sel­le.

Jo­han­nes ker­too ver­tauk­sen edel­lä, et­tä Jee­sus pa­ran­si so­ke­a­na syn­ty­neen ker­jä­läi­sen sa­pat­ti­na. Teko när­käs­tyt­ti fa­ri­seuk­set. He kuu­lus­te­li­vat mies­tä, sa­noi­vat Jee­suk­sen ole­van syn­ti­nen ja ajoi­vat pa­ran­ne­tun ulos. He osoit­tau­tui­vat vää­rik­si pai­me­nik­si. Jee­sus suun­ta­si sa­nan­sa heil­le ja päät­ti kes­kus­te­lun: ”Te väi­tät­te nä­ke­vän­ne, ja sen täh­den syn­ti py­syy teis­sä.” Sit­ten Jee­sus ker­toi heil­le ver­tauk­sen hy­väs­tä pai­me­nes­ta.

Lam­mas­tar­han port­ti

Kuu­li­jat tun­si­vat hy­vin itä­mai­sen pai­men­ta­mis­kult­tuu­rin. Ver­tauk­ses­sa he sai­vat nyt uu­den ku­van ja si­säl­lön. Jee­sus it­se on port­ti – ai­noa port­ti ja ovi: ”Näin sa­noo Pyhä ja Tosi, Daa­vi­din avai­men hal­ti­ja, hän, jon­ka avaa­maa ovea ei ku­kaan sul­je, hän, jon­ka sul­ke­maa ovea ei ku­kaan avaa” (Ilm. 3:7).

Ver­tauk­sen tar­ha on kuva Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Tar­haan tul­laan por­tis­ta. Tar­han omis­ta­ja on us­ko­nut pal­ve­li­joil­leen teh­tä­vän: ”Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vais­sa, ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu.” (Matt. 16: 19.)

Pyhä Hen­ki on oven­var­ti­ja. ”Il­man elä­väk­si te­ke­vää Hen­keä em­me voi us­koa em­me­kä lä­hes­tyä Kris­tus­ta - - Pyhä Hen­ki kut­suu mei­tä ja syn­nyt­tää meis­sä us­kon ja uu­den elä­män.” (Ka­te­kis­mus 1999. Kol­mas us­kon­koh­ta.) Jee­sus lu­pa­si: ”Pyy­tä­kää, niin teil­le an­ne­taan. Et­si­kää, niin te löy­dät­te. Kol­kut­ta­kaa, niin teil­le ava­taan.” (Matt. 7:7.)

Pai­men kul­kee edel­lä

Hyvä Pai­men pi­tää huol­ta lam­pais­taan joka het­ki. Hän kul­kee edel­lä. On tur­val­lis­ta kul­kea pe­räs­sä ja seu­ra­ta tut­tua ään­tä. Jee­sus tun­tee seu­raa­jan­sa ja hei­dän tar­peen­sa. Tämä on loh­dul­lis­ta muis­taa ja us­koa tä­nään­kin. ”Hän kut­suu lam­pai­taan ni­mel­tä ja vie ne lai­tu­mel­le” (Joh. 10:3). ”Hän vie mi­nut vih­reil­le nii­tyil­le” (Ps. 23:2).

Vie­ras­ta ei kan­na­ta seu­ra­ta. Ku­va­pu­heen ros­vot, var­kaat ja pe­dot ovat vaa­ral­li­sia – niin kuin ta­val­li­ses­sa­kin elä­mäs­sä. Ver­tauk­sen pai­no­pis­te ei kui­ten­kaan ole vaa­rois­sa. Kat­kel­ma päät­tyy va­loi­sas­ti: ”Minä olen tul­lut an­ta­maan elä­män, yl­tä­kyl­läi­sen elä­män” (Joh. 10:10).

Evan­ke­liu­min us­ko­jal­la hy­vän pai­me­nen hoi­dos­sa on jo nyt yl­tä­kyl­läi­nen elä­mä. ”Her­ra on mi­nun pai­me­ne­ni, ei mi­nul­ta mi­tään puu­tu” (Ps. 23:1). Tämä hyvä osa on esi­ma­kua sii­tä, mitä on ker­ran kirk­kau­des­sa: ”Mitä sil­mä ei ole näh­nyt ei­kä kor­va kuul­lut - - min­kä Ju­ma­la on val­mis­ta­nut niil­le, jot­ka hän­tä ra­kas­ta­vat” (1. Kor. 2:9).

16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies