Kyös­ti Mar­ja­nen

Jo­han­nes kas­toi ve­del­lä, mut­ta Jee­sus kas­taa Py­häl­lä Hen­gel­lä.

Eli­sa­beth ja Sa­ka­ri­as oli­vat me­net­tä­neet toi­von­sa omas­ta lap­ses­ta. Ih­me kui­ten­kin ta­pah­tui. He sai­vat esi­kois­po­jan, joka sai ni­mek­seen Jo­han­nes.

Jo­han­nek­sel­le oli tar­koi­tet­tu eri­tyi­nen teh­tä­vä. Hä­nen tuli ker­toa kan­sal­le tu­le­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta, rai­va­ta tie­tä Mes­si­aal­le. Jo­han­nes Kas­ta­ja ju­lis­ti ka­rul­la ja vaa­ti­mat­to­mal­la ta­val­laan voi­mal­li­ses­ti tu­le­vas­ta maa­il­man val­keu­des­ta. ”To­del­li­nen valo, joka va­lai­see jo­kai­sen ih­mi­sen, oli tu­los­sa maa­il­maan” (Joh. 1:9).

Jo­han­nes tie­si, et­tä jo ai­ko­jen alus­ta al­ka­en toi­mi­nut Ju­ma­la tu­lee maan pääl­le ih­mi­sen muo­dos­sa. ”Hän on se, jos­ta sa­noin: 'Mi­nun jäl­kee­ni tu­le­va kul­kee edel­lä­ni, sil­lä hän on ol­lut en­nen mi­nua.” Jo­han­nek­sen vah­va vies­ti oli se, et­tä hän on vain sa­nan­saat­ta­ja. Tu­lee Va­pah­ta­ja, joka so­vit­taa kaik­kien maa­il­man ih­mis­ten syn­nit. Jo­han­nek­sen teh­tä­vä­nä on val­mis­tel­la ih­mis­ten sy­dä­miä vas­taa­not­ta­maan hän­tä. "Minä olen ää­ni, joka huu­taa au­ti­o­maas­sa: 'Ta­soit­ta­kaa Her­ral­le tie!" (Jes. 40:3.) Mo­net us­koi­vat Jo­han­nek­sen vies­tin, ja ni­men­sä mu­kai­ses­ti hän kas­toi hei­dät.

Jo­han­nes kas­taa Jee­suk­sen

Evan­ke­liu­mi­teks­ti ku­vaa, kuin­ka koh­dat­tu­aan Jee­suk­sen Jor­dan-vir­ran ää­rel­lä, Jo­han­nes tun­nis­ti hä­net. "Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin!”

Jee­sus ha­lu­si myös tul­la kas­tet­ta­vak­si. Jo­han­nes koki pie­nuut­ta ja heik­kout­ta teh­tä­vän edes­sä. "Si­nä­kö tu­let mi­nun luok­se­ni? Mi­nun­han pi­täi­si saa­da si­nul­ta kas­te!" (Matt. 3:14.) Jee­sus roh­kai­si hän­tä ve­do­ten Ju­ma­lan tah­don täyt­tä­mi­seen. Niin Jo­han­nes kas­toi Jee­suk­sen.

Kaik­ki läs­nä­o­li­jat sai­vat ko­kea Ju­ma­lan lu­pauk­sen täyt­ty­vän. Merk­ki­nä täs­tä Pyhä Hen­ki las­keu­tui Jee­suk­sen pääl­le nä­ky­vän kyyh­ky­sen hah­mos­sa. ”Ja tai­vais­ta kuu­lui ää­ni: "Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen miel­ty­nyt." (Matt. 3:17.) Jee­sus oli val­mis jat­ka­maan Isän hä­nel­le an­ta­maa teh­tä­vää. Hä­nen kaut­tan­sa kaik­ki saa­vat ko­kea Py­hän Hen­gen voi­man oma­koh­tai­ses­ti. Jo­han­nes to­dis­ti: ”Se, jon­ka pääl­le näet Hen­gen las­keu­tu­van ja jää­vän, kas­taa Py­häl­lä Hen­gel­lä.”

Kas­te­käs­ky on voi­mas­sa

Va­pah­ta­jan kut­su Tai­vaan val­ta­kun­taan on edel­leen voi­mas­sa. Kas­te­käs­kys­sään Jee­sus ke­hot­ti omi­an­sa kut­su­maan kaik­ki kan­sat ope­tus­lap­sik­seen sekä kas­ta­maan hei­tä Isän Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen. ”Men­kää siis ja teh­kää kaik­ki kan­sat mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni: kas­ta­kaa hei­tä Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen” (Matt. 28:19).

Kas­te on hy­vän oman­tun­non liit­to. Us­ko säi­lyy, kun ih­mi­nen saa säi­lyt­tää hy­vän oman­tun­non. Jo­kai­nen meis­tä tar­vit­see us­kon­kil­voi­tuk­ses­sa kai­ken mah­dol­li­sen avun ja tuen, jot­ta säi­lyi­si tai­vas­tiel­lä. Ju­ma­lan lap­sen tu­lee tais­tel­la hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti sie­lun­vi­hol­li­sen hou­ku­tuk­sia ja syn­tiä vas­taan. Jos syn­ti saa voi­ton, lääk­kee­nä on an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi. Evan­ke­liu­mi an­taa myös voi­maa tais­tel­la syn­tiä ja kiu­sauk­sia vas­taan.

Syn­ti vie eroon ih­mi­sen Ju­ma­las­ta. Epä­us­kos­sa elä­vä ih­mi­nen on rik­ko­nut kas­teen ar­mo­lii­ton ja on me­net­tä­nyt Ju­ma­lan lap­seu­den. Ti­lan­ne ei ole kui­ten­kaan kor­jaa­ma­ton. Ju­ma­lan puo­lel­ta liit­to on voi­mas­sa ja hä­nen kut­suu sa­nal­laan ta­kai­sin Isän ko­tiin. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ju­lis­te­tun evan­ke­liu­min voi­mas­ta epä­us­kon­kin saa us­koa an­teek­si. Täl­löin pa­laa­mi­sen ar­mon saa­nut ih­mi­nen saa uu­del­leen iloi­ta Ju­ma­lan lap­seu­des­ta.