JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus jät­ti omil­leen teh­tä­vän

Sana sunnuntaiksi
13.5.2021 6.05

Juttua muokattu:

11.5. 09:13
2021051109134620210513060500

Eveliina Saukko

Eveliina Saukko

Mar­ko Tyys­kä

Jee­sus nou­si tai­vaa­seen, mut­ta tu­lee ker­ran nou­ta­maan oman­sa luok­seen. Sil­lä ai­kaa us­ko­vai­set ju­lis­ta­vat evan­ke­liu­mia Py­hän Hen­gen voi­mal­la.

Ga­li­le­an mie­het kat­se­li­vat ih­meis­sään tai­vaal­le. Jee­sus oli ko­hot­ta­nut kä­ten­sä, siu­nan­nut hei­tä ja as­tu­nut sit­ten tai­vaa­seen. Va­pah­ta­ja ko­ro­tet­tiin kirk­kau­teen­sa Isän oi­ke­al­le puo­lel­le.

Pit­kän­per­jan­tain jär­kyt­tä­vien ta­pah­tu­mien jäl­keen ope­tus­lap­set oli­vat pää­si­äi­saa­mu­na saa­neet kal­li­o­hau­dal­ta rie­mul­li­sen vies­tin: ”Hän on nous­sut kuol­leis­ta” (Matt. 28:7). Ylös­nous­sut Jee­sus il­mes­tyi omil­leen 40 päi­vän ajan. Hän toi rau­han ja rak­kau­den ter­vei­siä, pu­hui Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, se­lit­ti kir­joi­tuk­sia ja vah­vis­ti ope­tus­las­ten us­koa.

Näin on kir­joi­tet­tu

Ope­tus­las­ten oma ym­mär­rys ei riit­tä­nyt. Oli vai­kea us­koa ylös­nou­se­muk­seen. Jee­sus lä­hes­tyi hei­tä loh­dut­ta­en ja roh­kais­ten. Hän ava­si hei­dän mie­len­sä ym­mär­tä­mään kir­joi­tuk­sia. Pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mat oli­vat men­neet Ju­ma­lan suun­ni­tel­man mu­kaan. Kai­ken sen tuli käy­dä to­teen, mitä Moo­sek­sen lais­sa, pro­feet­to­jen kir­jois­sa ja psal­meis­sa hä­nes­tä oli kir­joi­tet­tu.

Py­hään Raa­mat­tuun on tal­len­net­tu pe­las­tus­sa­no­ma, Ju­ma­lan työ Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa syn­ti­sen ih­mi­sen pe­las­ta­mi­sek­si. Em­mauk­sen tiel­lä ope­tus­las­ten sy­dä­met heh­kui­vat in­nos­ta Jee­suk­sen pu­hu­es­sa ja opet­ta­es­sa hei­tä ym­mär­tä­mään kir­joi­tuk­sia.

Evan­ke­liu­mia kai­kil­le luo­duil­le

Jee­sus an­toi omil­leen tär­ke­än teh­tä­vän. Hä­nen ni­mes­sään on saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta kai­kil­le ih­mi­sil­le. Jee­sus kät­ki an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min sa­nan omien­sa suu­hun ja sy­dä­miin (Room. 10:8).

Ju­ma­lan Po­jan aset­ta­man ar­mo­jär­jes­tyk­sen mu­kaan evan­ke­liu­min ilo­sa­no­ma kul­kee jal­ko­jen pääl­lä, sitä ju­lis­te­taan ih­mis­huu­lin sy­dä­mes­tä sy­dä­meen. Omin avuin ja voi­min ei­vät vä­hä­us­koi­set ja epäi­le­väi­set ope­tus­lap­set voi­neet teh­tä­vään läh­teä. Pian he sai­si­vat voi­man kor­keu­des­ta.

Sa­nan ju­lis­ta­jan teh­tä­vä on Py­hän Hen­gen vir­ka. ”Puo­lus­ta­ja, Pyhä Hen­ki, jon­ka Isä mi­nun ni­mes­sä­ni lä­het­tää, opet­taa teil­le kai­ken ja pa­laut­taa mie­leen­ne kai­ken, mitä olen teil­le pu­hu­nut. Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma an­taa.” (Joh. 14:26–27.) Evan­ke­liu­mis­sa on Ju­ma­lan voi­ma, joka tuo us­ko­val­le pe­las­tuk­sen (Room. 1:16).

Siu­naa­vien kä­sien al­la

Jee­sus vei ope­tus­lap­set tut­tuun paik­kaan Öl­jy­mä­el­le. Oli eron het­ki. Kir­joi­tuk­sis­sa an­net­tu lu­paus syn­tien so­vi­tuk­ses­ta oli täy­tet­ty, pe­las­tuk­sen tie avat­tu ja Jee­suk­sen oli ai­ka pa­la­ta val­tais­tui­mel­leen Isän luok­se tai­vaan kirk­kau­teen. Hän on kui­ten­kin lu­van­nut ol­la omien­sa kes­kel­lä Py­hän Hen­gen kaut­ta maa­il­man lop­puun saak­ka (Matt. 28:20).

Läh­tö­het­ki on kau­nis ja tur­val­li­nen. Ai­van niin kuin mo­nes­ti ai­em­min­kin, Jee­sus ko­hot­taa kä­ten­sä ja siu­naa ope­tus­lap­set. Siu­na­tes­saan hei­tä hän er­ka­nee heis­tä ja nou­see tai­vaa­seen. Jee­suk­sen etään­ty­es­sä nä­ky­vis­tä mie­het tä­hys­te­le­vät hä­nen pe­rään­sä.

Ope­tus­lap­set pa­la­si­vat iloi­ten

Kak­si en­ke­liä il­mes­tyy Ga­li­le­an mies­ten rin­nal­le sa­no­en: ”Mitä te sii­nä sei­sot­te kat­se­le­mas­sa tai­vaal­le? Tämä Jee­sus, joka otet­tiin tei­dän luo­tan­ne tai­vaa­seen, tu­lee ker­ran ta­kai­sin, sa­mal­la ta­voin kuin näit­te hä­nen tai­vaa­seen me­ne­vän.” (Apt. 1:11.) Ra­kas Va­pah­ta­ja nou­si tai­vaa­seen, jon­ne ih­mis­sil­min ei näe, mut­ta jon­ne Jee­suk­sen seu­raa­jat saa­vat us­kon sil­min tä­hyil­lä. Jee­sus on men­nyt Isän ko­tiin val­mis­ta­maan asuin­si­jaa ja on lu­van­nut tul­la ta­kai­sin nou­ta­maan oman­sa (Joh. 14:3).

Vie­lä on kui­ten­kin työn ai­ka. Ope­tus­lap­sil­le an­net­tiin ar­vo­kas teh­tä­vä ju­lis­taa evan­ke­liu­min sa­naa kai­kil­le luo­duil­le ja toi­mia Jee­suk­sen to­dis­ta­ji­na kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa. As­kel oli ke­vyt, kun he sy­dän täyn­nä rie­mua pa­la­si­vat Je­ru­sa­le­miin.

20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys