JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jee­sus ke­hot­ti val­vo­maan

Sana sunnuntaiksi
14.11.2021 6.00

Juttua muokattu:

9.11. 15:36
2021110915363420211114060000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Mau­no Ku­run­lah­ti

Oma­koh­tai­sen us­kon omis­ta­ja­na on tur­val­lis­ta elää tätä päi­vää.

Öl­jy­mä­el­lä is­tuu ryh­mä ih­mi­siä. Il­mas­sa on ih­mis­mie­liä kii­hot­ta­va ja pe­lot­ta­va­kin ai­he, kai­ken lop­pu. Jee­sus ryh­män kes­kel­lä oli pu­hu­nut Je­ru­sa­le­min tu­le­vas­ta hä­vi­tyk­ses­tä, jon­ka ope­tus­lap­set oli­vat miel­tä­neet osak­si tu­le­vaa maa­il­man­lop­pua.

Nyt on he­rän­nyt luon­nol­li­nen ky­sy­mys, mil­loin tämä ta­pah­tuu? Jee­sus ei kui­ten­kaan ker­ro päi­vä­mää­riä vaan ker­too sekä Je­ru­sa­le­min hä­vi­tyk­sen et­tä sii­tä eril­lään ole­van toi­sen tu­le­mi­sen­sa ai­kaan nä­ky­viä il­mi­öi­tä ja ta­pah­tu­mia.

Het­keä ei tie­dä ku­kaan

Ih­mi­nen on kaut­ta ai­ko­jen ky­sel­lyt Raa­ma­tus­sa en­nus­tet­tu­jen ta­pah­tu­mien ajan­koh­tia. Ajan­ku­lun ym­mär­tä­mis­tä vai­keut­taa Ju­ma­lan ja ih­mi­sen ai­ka­kä­si­tyk­sen eri­lai­suus: ”Mut­ta äl­kää te, rak­kaat ys­tä­vät, unoh­ta­ko tätä: Her­ral­le yk­si päi­vä on kuin tu­hat vuot­ta ja tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä” (2. Piet. 3:8).

Tä­män ajal­li­sen maa­il­man lop­pua on en­nus­tet­tu ja ha­et­tu tark­ko­ja ajan­koh­tia ava­ruu­des­ta, tai­kuu­des­ta ja Raa­ma­tus­ta. Tur­haan. Heti Apos­to­lien­kin ai­ka­na jou­dut­tiin ot­ta­maan kan­taa Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen odo­tuk­seen (2. Piet. 3:3–11; 1. Tess. 5:1–5; 2. Tess. 2:2).

Kes­ken ar­ki­sen aher­ruk­sen

Teks­tim­me pää­koh­dat ovat Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen ai­ka ja val­vo­mi­nen sitä odot­ta­es­sa. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min lu­vus­sa 24 vaih­tu­vat Je­ru­sa­le­min hä­vi­tyk­sen ja maa­il­man lo­pun ajan ku­vauk­set il­man ot­si­koi­ta ja toi­siin­sa se­koit­tu­en, niin et­tä jos­kus asi­oi­ta on vai­kea erot­taa toi­sis­taan. Teks­tim­me ja­keet 36–44 ku­vaa­vat kui­ten­kin vain Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen ai­kaa. Täs­sä osas­sa Jee­suk­sen pu­hees­sa ko­ros­tuu tuon tu­le­van ajan­koh­dan äkil­li­syys ja yl­lä­tyk­sel­li­syys. Ku­kaan Ju­ma­laa lu­kuun ot­ta­mat­ta ei tie­dä tuo­ta het­keä (Matt. 24:36).

Tä­män het­ken ta­va­no­mai­suut­ta vah­vis­te­taan ver­taa­mal­la ai­kaa Noo­an ai­kaan, jol­loin elet­tiin nor­maa­lia elä­mää: ”Ih­mi­set söi­vät ja joi­vat, me­ni­vät nai­mi­siin ja nait­ti­vat tyt­tä­ri­ään ai­na sii­hen päi­vään as­ti, jona Nooa meni ark­kiin” (Matt. 24:38). Vaik­ka Raa­ma­tun mu­kaan tie­däm­me, et­tä tuo­na Noo­an ai­ka­na syn­ti oli saa­nut maa­il­mas­sa val­lan (2. Piet. 2:5; 1. Moos. 6:12–13) ja Raa­mat­tu to­dis­taa, et­tä lo­pun ajal­la maa­il­ma on sa­mal­la ta­val­la pa­han val­las­sa (2. Tim. 3:1–5), ei Jee­sus täs­sä teks­tin yh­tey­des­sä ei­kä rin­nak­kais­teks­tis­sä­kään (Luuk. 17:26–30) ko­ros­ta tuo­ta pa­huut­ta ajan­koh­dan merk­ki­nä, vaan elä­män ta­va­no­mai­suut­ta.

Nämä koh­dat opet­ta­vat kiin­ty­mäs­tä lii­kaa tä­hän ta­val­li­seen ar­keen. Ai­em­mis­sa ja­keis­sa Jee­sus an­taa mui­ta­kin tun­to­merk­ke­jä toi­seen tu­le­mi­seen­sa: ”Tämä val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi ju­lis­te­taan kaik­ki­al­le maa­il­maan, kai­kil­le kan­soil­le to­dis­tuk­sek­si, ja sit­ten tu­lee lop­pu” (Matt. 24:14). Ny­ky­a­jan tek­niik­ka tuo tuon nä­kö­kul­man hy­vin lä­hel­le ai­kaam­me.

Evan­ke­liu­mi aut­taa val­vo­maan

Toi­nen pää­koh­ta Jee­suk­sen pu­hees­sa ope­tus­lap­sil­le kos­kee val­vo­mis­ta. Us­kon kil­voi­tus maa­il­mas­sa viet­te­lys­ten ja oman heik­kou­den ra­sit­ta­ma­na mo­nes­ti uu­vut­taa ja vä­syt­tää.

Unes­sa ei voi vas­tus­taa sie­lun­vi­hol­li­sen hyök­käyk­siä, sik­si on ol­ta­va val­veil­la ja pu­keu­dut­ta­va Ju­ma­lan tais­te­lu­va­rus­tuk­seen (Ef. 6:11). Sa­mas­sa yh­tey­des­sä Jee­sus ko­ros­taa oma­koh­tais­ta us­koa. Ian­kaik­ki­suu­den kut­su­es­sa ku­kaan ei voi tur­vau­tua toi­sen us­koon, ei per­hee­seen, ei­kä muu­hun yh­tei­söön. Kes­ken ar­ki­sen aher­ruk­sen tai le­von, yh­täk­kiä, ar­vaa­mat­ta voi kut­su kuu­lua, ja raja kut­su­tun ja kut­su­mat­to­man vä­lil­lä voi kul­kea ol­ka­pää­tä hi­po­en.

Jee­sus ke­hot­ti siis val­vo­maan. Oma­koh­tai­sen us­kon an­ta­man tun­non­rau­han puut­tu­mi­nen tar­koit­taa syn­nin unes­sa ole­mis­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­luu yhä edel­leen kut­su tul­la omis­ta­maan tätä tun­non­rau­haa. Ja kun Jee­suk­sen so­vin­to­työn kaut­ta saa omis­taa oma­koh­tai­sen us­kon, on tur­val­lis­ta elää tätä päi­vää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min ja Py­hän Hen­gen ope­tuk­sen vah­vis­ta­ma­na.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 24:36–44

Raa­mat­tu 1992: ”Mut­ta sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä ku­kaan, ei­vät tai­vaan en­ke­lit ei­kä edes Poi­ka, sen tie­tää vain Isä. Niin kuin kävi Noo­an päi­vi­nä, niin on käy­vä sil­loin­kin, kun Ih­mi­sen Poi­ka tu­lee. Ve­den­pai­su­muk­sen edel­lä ih­mi­set söi­vät ja joi­vat, me­ni­vät nai­mi­siin ja nait­ti­vat tyt­tä­ri­ään ai­na sii­hen päi­vään as­ti, jona Nooa meni ark­kiin. Ku­kaan ei aa­vis­ta­nut mi­tään, en­nen kuin tul­va tuli ja vei hei­dät kaik­ki men­nes­sään. Sa­moin käy, kun Ih­mi­sen Poi­ka tu­lee. Kak­si mies­tä on pel­lol­la: toi­nen ote­taan, toi­nen jä­te­tään. Kak­si nais­ta on jau­ha­mas­sa vil­jaa: toi­nen ote­taan, toi­nen jä­te­tään. ”Val­vo­kaa siis, sil­lä te et­te tie­dä, minä päi­vä­nä tei­dän Her­ran­ne tu­lee.Ym­mär­rät­te­hän, et­tä jos ta­lon isän­tä tie­täi­si, mi­hin ai­kaan yös­tä va­ras tu­lee, hän val­voi­si ei­kä an­tai­si mur­tau­tua ta­loon­sa. Ol­kaa siis te­kin val­miit, sil­lä Ih­mi­sen Poi­ka tu­lee het­kel­lä, jota et­te aa­vis­ta.

Bib­lia: Vaan sii­tä päi­väs­tä ja het­kes­tä ei tie­dä ken­kään, ei tai­vaan en­ke­lit­kään, vaan mi­nun Isä­ni yk­si­nän­sä. Mut­ta niin­kuin Noan ajat oli­vat, niin pi­tää myös Ih­mi­sen Po­jan tu­le­mus ole­man. Sil­lä niin­kuin he nii­nä päi­vi­nä ve­den­pai­su­mi­sen edel­lä oli­vat, söi­vät ja joi­vat, nai­vat ja huo­li­vat, ha­maan sii­hen päi­vään as­ti, jona Noa ark­kiin si­säl­le meni, Ja ei tie­tä­neet en­nen kuin ve­den­pai­su­mus tuli, ja ot­ti pois kaik­ki: niin pi­tää myös Ih­mi­sen Po­jan tu­le­mus ole­man. Sil­loin on kak­si ke­dol­la: yk­si ote­taan ylös, ja toi­nen jä­te­tään. Kak­si jau­ha­vat myl­lys­sä: yk­si ote­taan ylös, ja toi­nen jä­te­tään. Val­vo­kaat siis; sil­lä et­te tie­dä, mil­lä het­kel­lä tei­dän Her­ran­ne on tu­le­va. Mut­ta se tie­tä­käät: jos per­hee­ni­sän­tä tie­täis, mil­lä het­kel­lä va­ras on tu­le­va, kai­ke­ti hän val­vois, ei­kä sal­li­si kai­vaa huo­net­tan­sa. Sen­täh­den ol­kaat te myös val­miit; sil­lä mil­lä het­kel­lä et­te luu­le­kaan, tu­lee Ih­mi­sen Poi­ka.

28.11.2021

– Hoo­si­an­na! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä! Siu­nat­tu isäm­me Daa­vi­din val­ta­kun­ta, joka nyt tu­lee! Hoo­si­an­na kor­keuk­sis­sa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys