JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus, parantajamme

Sana sunnuntaiksi
4.9.2022 6.00

Juttua muokattu:

29.8. 13:41
2022082913410120220904060000

Heikki Vuonokari

Heikki Vuonokari

Mar­ko Tyys­kä

Evan­ke­liu­mi avaa kor­vat kuu­le­maan ja sy­dä­men us­ko­maan.

Jee­suk­sen mai­ne suu­re­na pa­ran­ta­ja­na ja ih­mei­den­te­ki­jä­nä oli le­vin­nyt laa­jas­ti. Ih­mi­set tu­li­vat hä­nen luok­seen näh­däk­seen ih­me­te­ko­ja ja saa­dak­seen apua vai­voi­hin­sa. Min­ne Jee­sus me­ni­kin, ky­lään, kau­pun­kiin tai maa­seu­dun ta­loon, ih­mi­set toi­vat sai­rai­ta au­ki­oil­le ja pyy­si­vät, et­tä nämä sai­si­vat edes kos­ket­taa hä­nen viit­tan­sa tup­sua (Mark. 6:56).

Jee­sus ju­lis­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­taa, jos­ta merk­ki­nä oli­vat tun­nus­te­ot. Hän pa­ran­si ih­mi­siä ajal­li­sis­ta sai­rauk­sis­ta, mut­ta pa­ran­si myös ih­mi­sen sie­lun syn­ti­sai­rau­des­ta. ”Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. En minä ole tul­lut kut­su­maan hurs­kai­ta, vaan syn­ti­siä” (Mark. 2:17).

Jee­sus ha­lu­aa aut­taa

Ga­li­le­an­jär­ven ran­nal­la oli kau­nis ja mer­kit­tä­vä koh­taa­mi­nen. Ys­tä­vät saat­toi­vat kuu­ron mie­hen Jee­suk­sen luok­se. Nuo ra­kas­ta­vat lä­him­mäi­set us­koi­vat, et­tä Jee­sus aut­tai­si mies­tä. Tuo­hon ai­kaan vam­man tai sai­rau­den kans­sa elä­mi­nen oli sik­si­kin ras­kas­ta, et­tä juu­ta­lai­suu­des­sa sen us­kot­tiin ole­van seu­raus­ta ih­mis­ten pa­hois­ta te­ois­ta. Sen vuok­si sai­rai­ta ja vam­mai­sia väl­tel­tiin ja jopa pe­lät­tiin.

Ker­ran ope­tus­las­ten koh­da­tes­sa syn­ty­mäs­tä as­ti so­ke­an mie­hen, he ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta: ”Rab­bi, kuka on teh­nyt sen syn­nin, jon­ka vuok­si hän on syn­ty­nyt so­ke­a­na? Hän it­se­kö vai hä­nen van­hem­pan­sa?” Jee­sus vas­ta­si: ”Ei hän ei­vät­kä hä­nen van­hem­pan­sa. Niin on ta­pah­tu­nut, jot­ta Ju­ma­lan teot tu­li­si­vat hä­nes­sä jul­ki” (Joh. 9:1–3). Ju­ma­lan nä­kö­kul­mas­ta jo­kai­nen ih­mi­nen on yh­tä tär­keä ja juu­ri sel­lai­nen, mil­lai­sek­si Ju­ma­la on hä­net tar­koit­ta­nut.

Sa­nan voi­mal­la

Jee­sus ei kart­ta­nut sai­rai­ta ja ah­dis­tu­nei­ta, vaan koh­ta­si hei­tä, jot­ka tar­vit­si­vat apua. Hän ot­ti kuu­ron mie­hen eril­leen vä­ki­jou­kos­ta ja koh­ta­si hä­net hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti.

Jee­sus kos­ket­ti sor­mel­laan mie­hen kor­via ja kiel­tä, kat­soi huo­kais­ten tai­vaa­seen ja sa­noi kuu­rol­le: ”Ef­fa­ta, au­ke­ne.” Sa­nas­sa oli Ju­ma­lal­li­nen voi­ma, ja ta­pah­tui niin kuin Jee­sus sa­noi. Kuu­ron kor­vat avau­tui­vat, ja hän al­koi pu­hua su­ju­vas­ti.

Pro­feet­ta Je­sa­ja oli sa­to­ja vuo­sia ai­em­min en­nus­ta­nut mitä ta­pah­tuu, kun Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­tyy Ju­ma­lan po­jas­sa syn­tis­tä ih­mis­tä: ”Sil­loin au­ke­ne­vat so­kei­den sil­mät ja kuu­ro­jen kor­vat avau­tu­vat, ram­pa hyp­pii sil­loin kuin kau­ris, my­kän kie­li lau­laa rie­mu­aan” (Jes. 35:5–6).

Häm­mäs­tys ja ilo oli niin suu­ri, et­tä ih­mi­set sa­noi­vat: ”Hy­vin hän on kai­ken teh­nyt.” Suu­ri rie­mu ja kii­tol­li­suus oli­vat mie­hen sy­dä­mes­sä, kun hän sai kuu­lon ja Ju­ma­lan te­ko­ja ylis­tä­vän kie­len.

Pa­ran­ta­va sana on yhä kes­kel­läm­me

Ajal­li­nen ter­veys on suu­ri Ju­ma­lan lah­ja ja kii­tok­sen ai­he. Kaik­kein tär­kein asia on kui­ten­kin se, et­tä ih­mi­sen sy­dä­men kor­vat au­ke­ne­vat Ju­ma­lan sa­nal­le. Vie­lä­kin hen­gel­li­ses­ti kuu­ro­ja saa­te­taan tai­vaal­li­sen pa­ran­ta­jan, Jee­suk­sen, luok­se. Hän ei ole enää kes­kel­läm­me ajal­li­se­na ih­mi­se­nä te­ke­mäs­sä ih­me­te­ko­ja. Kris­tuk­sen työ maan pääl­lä jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen val­ta­kun­nas­saan.

Jee­sus an­toi pa­ran­ta­van sa­nan omil­le ope­tus­lap­sil­leen. Evan­ke­liu­mi avaa kor­vat kuu­le­maan ja sy­dä­men us­ko­maan. Se on Ju­ma­lan voi­ma, kai­kil­le sen us­ko­vil­le au­tuu­dek­si (Room. 1:16).

Evan­ke­liu­mi: Mark. 7:31–37

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus läh­ti sit­ten taas Ty­rok­sen seu­dul­ta ja tuli Si­do­nin ja De­ka­po­liin alu­een kaut­ta Ga­li­le­an­jär­vel­le. Siel­lä hä­nen luok­seen tuo­tiin kuu­ro mies, joka ei pys­ty­nyt kun­nol­la pu­hu­maan, ja hän­tä pyy­det­tiin pa­ne­maan kä­ten­sä mie­hen pääl­le. Jee­sus ot­ti hä­net eril­leen vä­ki­jou­kos­ta, pani sor­men­sa hä­nen kor­viin­sa, syl­käi­si ja kos­ket­ti hä­nen kiel­tään. Sit­ten hän kat­sah­ti tai­vaal­le, huo­ka­si ja sa­noi kuu­rol­le: ”Ef­fa­ta.” Se mer­kit­see: au­ke­ne. Sil­loin mie­hen kor­vat au­ke­ni­vat ja hä­nen kie­len­sä va­pau­tui, niin et­tä hän pu­hui sel­ke­äs­ti. Jee­sus kiel­si ih­mi­siä ker­to­mas­ta täs­tä ke­nel­le­kään, mut­ta mitä enem­män hän hei­tä kiel­si, sitä enem­män he le­vit­ti­vät sii­tä tie­toa. Kaik­ki oli­vat ylen mää­rin häm­mäs­tyk­sis­sään ja sa­noi­vat: ”Hy­vin hän on kai­ken teh­nyt. Kuu­rot hän saa kuu­le­maan ja my­kät pu­hu­maan.”

Bib­lia: Ja taas kuin hän läk­si Ty­ron ja Si­do­nin maan ää­ris­tä, tuli hän Ga­li­le­an me­ren tykö, kym­me­nen kau­pun­gin maan äär­ten kes­kit­se. Ja he toi­vat hä­nen ty­kön­sä kuu­ron, joka myös myk­kä oli, ja he ru­koi­li­vat hän­tä pa­ne­maan kä­ten­sä hä­nen pääl­len­sä, ja hän ot­ti hä­nen eri­nän­sä kan­sas­ta ja pis­ti sor­men­sa hä­nen kor­viin­sa, syl­ki ja ru­pe­si hä­nen kie­leen­sä, ja kat­sah­tain tai­vaa­seen huo­ka­si, ja sa­noi hä­nel­le; ephp­ha­ta, se on: au­ke­ne. Ja koh­ta au­ke­ni­vat hä­nen kor­van­sa, ja hä­nen kie­len­sä side pää­si val­lal­len­sa ja pu­hui sel­ki­äs­ti. Ja hän haas­ti hei­dät kel­len­kään sa­no­mas­ta. Mut­ta jota enem­män hän haas­ti, sitä enem­min he il­moit­ti­vat. Ja he suu­res­ti häm­mäs­tyi­vät, sa­no­en: hy­väs­ti hän kaik­ki teki: kuu­rot hän te­kee kuu­le­maan ja my­kät pu­hu­maan.

4.10.2022

Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Jes. 26:12

Viikon kysymys