JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus teki ihmeitä Isänsä voimalla

Sana sunnuntaiksi
16.1.2022 7.00

Juttua muokattu:

11.1. 14:29
2022011114290220220116070000

Helena Soranta

Helena Soranta

Esa Torn­berg

Suu­rin ih­me on se, kun Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa köy­häl­le ju­lis­te­taan evan­ke­liu­mi.

Jee­sus oli saa­nut ope­tus­las­ten­sa ja äi­tin­sä Ma­ri­an kans­sa kut­sun häi­hin, jot­ka pi­det­tiin Ga­li­le­an Kaa­nas­sa. Häi­den ai­ka­na vii­ni lop­pui kes­ken. Ma­ria kään­tyi Jee­suk­sen puo­leen. Ma­ria ym­mär­si us­kon kaut­ta, et­tä hä­nen poi­kan­sa pys­tyi te­ke­mään ih­mei­tä ja aut­ta­maan. Ma­ria pyy­si pal­ve­li­joi­ta te­ke­mään niin kuin Jee­sus heil­le sa­noo.

Ope­tus­lap­set us­koi­vat

Ve­den muut­ta­mi­nen vii­nik­si on­nis­tui Ju­ma­lan voi­mal­la. Tun­nus­te­ko vah­vis­ti ope­tus­las­ten us­koa. He oli­vat ai­kai­sem­min us­ko­neet Jo­han­nes kas­ta­jan to­dis­tuk­sen Jee­suk­ses­ta: ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa” (Joh. 1:36).

Tuon ajan ih­mi­set odot­ti­vat Mes­si­as­ta sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen ta­voin, jon­ka Jee­sus ta­pa­si Sy­ka­rin kai­vol­la. Nai­nen to­te­si tie­tä­vän­sä, et­tä Mes­si­as, Kris­tus tu­lee (Joh. 4:25). Var­maan mo­net teks­tin pal­ve­li­jois­ta ih­met­te­li­vät ja eh­kä myös us­koi­vat tun- nus­te­on näh­des­sään.

Täs­tä al­koi Jee­suk­sen jul­ki­sen toi­min­nan ai­ka. Toi­min­nan yti­mes­sä oli sa­no­ma Ju­ma­lan val­ta­kun­nan lä­hes­ty­mi­ses­tä Jee­suk­ses­sa ja hä­nen omis­saan sekä ke­ho­tus pa­ran­nuk­seen (Mark. 1:15).

Tun­nus­te­ko­jen vai­ku­tus

Mo­net ih­mi­set seu­ra­si­vat Jee­sus­ta, kos­ka ha­lu­si­vat näh­dä ih­me­te­ko­ja. Jee­sus to­te­si­kin: ”Te et­te us­ko, el­let­te näe tun­nus­te­ko­ja ja ih­mei­tä” (Joh. 4:48). Ih­mi­set huo­ma­si­vat Jee­suk­sen opet­ta­van niin kuin se, jol­le on an­net­tu val­ta (Mark. 1:22). Kui­ten­kin osa juu­ta­lai­sis­ta kom­pas­tui Jee­suk­sen hal­paan muo­toon to­de­ten, et­tä ei­kö tämä ole puu­sep­pä Joo­se­fin poi­ka.

Vaik­ka Jee­sus oli teh­nyt mo­nia tun­nus­te­ko­ja ih­mis­ten näh­den, nämä ei­vät us­ko­neet hä­neen. Hän tuli omien­sa luok­se, mut­ta hä­nen oman­sa ei­vät ot­ta­neet hän­tä vas­taan. Mut­ta kai­kil­le, jot­ka us­koi­vat hä­neen, hän an­toi voi­man tul­la Ju­ma­lan lap­sek­si. (Joh. 1:11–12.)

Ope­tus­lap­set sai­vat ol­la par­haan opet­ta­jan seu­ras­sa use­an vuo­den ajan. He nä­ki­vät pro­feet­ta Je­sa­jan en­nus­tuk­sen ta­voin, kuin­ka ”so­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään hen­kiin ja köy­hil­le ju­lis­te­taan evan­ke­liu­mia” (Matt. 11:5). Täs­tä huo­li­mat­ta ope­tus­las­ten us­ko oli usein heik­koa ja us­ko­nym­mär­rys va­ja­vais­ta. Jee­sus opet­ti lem­pe­äs­ti Fi­lip­pus­ta ja mui­ta ope­tus­lap­sia: ”Et­kö us­ko, et­tä minä ole Isäs­sä ja Isä on mi­nus­sa. – – Mi­nun te­ko­ni ovat hä­nen te­ko­jaan. – – El­let­te muu­ten us­ko, us­ko­kaa mi­nun te­ko­je­ni täh­den.” (Joh. 14:10–11.)

Evan­ke­liu­min ih­me

Jee­sus lu­pa­si, et­tä hä­neen us­ko­vat tu­le­vat te­ke­mään sa­man­lai­sia te­ko­ja kuin Jee­sus, vie­lä suu­rem­pi­a­kin (Joh. 14:12). Mitä te­ko­ja Jee­sus sa­noil­laan tar­koit­ti?

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia on saar­nat­tu Py­hän Hen­gen voi­mal­la Jee­suk­sen käs­kyn mu­kai­ses­ti. Tätä evan­ke­liu­min ydin­tä saa­vat ju­lis­taa kaik­ki Jee­suk­sen seu­raa­jat, jot­ka ovat us­ko­neet evan­ke­liu­min omal­le koh­dal­leen. Suu­rin Ju­ma­lan ih­me­työ on se, kun epä­us­kon pi­mey­des­sä har­hai­le­va ih­mi­nen us­koo epä­us­kon­sa ja kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­nas­ta.

Köy­hä ja vä­hä­voi­mai­nen Ju­ma­lan lap­si ko­kee evan­ke­liu­min ih­meel­li­sen vai­ku­tuk­sen sy­dä­mes­sään, kun hän saa ja ha­lu­aa us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Tämä evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma jo­kai­sel­le sen us­ko­val­le pe­las­tuk­sek­si.


Evan­ke­liu­mi: Joh. 2:1–11

Raa­mat­tu 1992: Vii­kon kol­man­te­na päi­vä­nä vie­tet­tiin Ga­li­le­an Kaa­nas­sa häi­tä. Jee­suk­sen äi­ti oli siel­lä, ja myös Jee­sus ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa kut­sut­tiin häi­hin. Vii­ni lop­pui kes­ken, ja äi­ti sa­noi Jee­suk­sel­le: ”Heil­lä ei ole vii­niä.” Mut­ta Jee­sus vas­ta­si: ”An­na mi­nun ol­la, nai­nen. Mi­nun ai­ka­ni ei ole vie­lä tul­lut.” Hä­nen äi­tin­sä sa­noi pal­ve­li­joil­le: ”Mitä hän teil­le sa­noo­kin, teh­kää se.”

Siel­lä oli kuu­si ki­vis­tä ve­si­as­ti­aa juu­ta­lais­ten ta­po­jen mu­kai­sia pe­su­ja var­ten; ne oli­vat pa­rin kol­men mi­tan ve­toi­sia. Jee­sus sa­noi pal­ve­li­joil­le: ”Täyt­tä­kää as­ti­at ve­del­lä”, ja he täyt­ti­vät ne reu­no­ja myö­ten. Sit­ten hän sa­noi: ”Ot­ta­kaa nyt sii­tä ja vie­kää pi­to­jen val­vo­jal­le”, ja he vei­vät. Val­vo­ja mais­toi vet­tä: se oli muut­tu­nut vii­nik­si. Toi­sin kuin pal­ve­li­jat, jot­ka oli­vat ve­den as­ti­as­ta ot­ta­neet, hän ei tien­nyt, mis­tä vii­ni oli pe­räi­sin. Hän kut­sui sul­ha­sen luok­seen ja sa­noi: ”Kaik­ki tar­jo­a­vat en­sik­si hy­vän vii­nin ja sit­ten, kun vie­raat al­ka­vat juo­pua, huo­nom­paa. Mut­ta sinä olet sääs­tä­nyt hy­vän vii­nin tä­hän as­ti.”

Tämä oli Jee­suk­sen tun­nus­te­ois­ta en­sim­mäi­nen, ja hän teki sen Ga­li­le­an Kaa­nas­sa. Hän il­mai­si sil­lä kirk­kau­ten­sa, ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa us­koi­vat hä­neen.

Bib­lia: Ja kol­man­te­na päi­vä­nä oli­vat häät Ga­li­le­an Kaa­nas­sa, ja Jee­suk­sen äi­ti oli siel­lä; Niin Jee­sus ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa kut­sut­tiin myös häi­hin. Ja kun vii­na puut­tui, sa­noi Jee­suk­sen äi­ti hä­nel­le: ei heil­lä ole vii­naa. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: vai­mo! mitä mi­nun on si­nun kans­sas? ei mi­nun ai­ka­ni ole vie­lä tul­lut. Hä­nen äi­tin­sä sa­noi pal­ve­li­joil­le: mitä hän teil­le sa­noo, se teh­käät.

Niin siel­lä oli kuu­si ki­vis­tä vesi-as­ti­aa pan­tu­na Juu­da­lais­ten puh­dis­ta­mi­sen ta­van jäl­keen, ja ku­kin veti kak­si eli kol­me mit­taa. Jee­sus sa­noi heil­le: täyt­tä­käät vesi-as­ti­at ve­del­lä. Ja he täyt­ti­vät ne ylen täy­teen. Ja hän sa­noi heil­le: pan­kaat nyt si­säl­le ja vie­käät edes­käy­väl­le. Ja he vei­vät. Mut­ta kuin edes­käy­pä mais­ti sitä vet­tä, joka vii­nak­si tul­lut oli, (ei­kä tie­tä­nyt, kus­ta se tuli, mut­ta pal­ve­li­at tie­si­vät, jot­ka ve­den am­men­si­vat,) kut­sui edes­käy­pä yl­jän, Ja sa­noi hä­nel­le: jo­kai­nen an­taa en­sis­ti hy­vää vii­naa, ja kuin juo­vu­taan, niin sit­te huo­nom­paa: sinä kät­kit hy­vän vii­nan tä­hän as­ti.

Tämä on en­si­mäi­nen tun­nus­täh­ti, jon­ka Jee­sus teki Ga­li­le­an Kaa­nas­sa, ja il­moit­ti kun­ni­an­sa. Ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa us­koi­vat hä­nen pääl­len­sä.

26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys