Ker­to­muk­set Jee­suk­sen lap­suu­des­ta poik­ke­a­vat evan­ke­liu­meis­sa toi­sis­taan. Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa mat­ka Bet­le­he­mis­tä jat­kuu Je­ru­sa­le­miin, jos­sa yh­dek­sän päi­vän ikäi­nen Jee­sus-lap­si vie­dään temp­pe­liin. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mi ker­too, kuin­ka Jee­sus-lap­si yh­des­sä Ma­ri­an ja Joo­se­fin kans­sa meni Bet­le­he­mis­tä kii­reel­lä Egyp­tiin.

He­ro­des ja pie­ni Jee­sus

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mi pu­huu He­ro­dek­ses­ta, joka uh­ka­si vas­ta­syn­ty­neen Jee­sus-lap­sen hen­keä. Jee­sus ei ol­lut en­sim­mäi­nen lap­si, jota val­lan­pi­tä­jät pel­kä­si­vät.

Ker­to­mus nos­taa esiin myös Moo­sek­sen syn­ty­män, jol­loin fa­rao tah­toi tap­paa Is­ra­e­lin kan­san kes­kel­le syn­ty­neet poi­ka­lap­set: ”Niin fa­rao an­toi koko kan­sal­leen käs­kyn, et­tä kaik­ki hep­re­a­lai­sil­le syn­ty­neet po­jat oli hei­tet­tä­vä Nii­liin mut­ta ty­töt oli jä­tet­tä­vä eloon” (2. Moos. 1:22).

Kaut­ta ai­ko­jen hal­lit­si­jat ovat teh­neet hir­mu­töi­tään. Ih­mi­sen pa­huus on ai­heut­ta­nut ja ai­heut­taa edel­leen koh­tuu­ton­ta kär­si­mys­tä. Vi­at­to­man lap­sen kuo­le­ma on vää­ryys, jota ei saa kos­kaan hy­väk­syä. Vaik­ka sekä fa­ra­ol­la et­tä He­ro­dek­sel­la oli val­ta teh­dä vää­ryyk­siä, Raa­mat­tu osoit­taa, et­tä Ju­ma­lan tah­don to­teu­tu­mis­ta ei ih­mi­nen voi es­tää.

Joo­sef, en­ke­lin tut­tu

Jee­suk­sen syn­ty­mä ei var­mas­ti ol­lut help­poa Joo­se­fil­le. Hä­nen kih­lat­tun­sa odot­ti las­ta, ei­kä Joo­sef tien­nyt, kuka oli lap­sen isä. En­ke­li il­mes­tyi roh­kai­se­maan hän­tä: ”Joo­sef, Daa­vi­din poi­ka, älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä. Hän syn­nyt­tää po­jan, ja si­nun tu­lee an­taa po­jal­le ni­mek­si Jee­sus, sil­lä hän pe­las­taa kan­san­sa sen syn­neis­tä.”

Eh­kä Joo­sef oli saa­nut kuul­la asi­as­ta mui­den­kin mie­li­pi­tei­tä. Hän ei niis­tä vä­lit­tä­nyt, vaan ”unes­ta he­rät­ty­ään Joo­sef teki niin kuin Her­ran en­ke­li oli käs­ke­nyt ja ot­ti Ma­ri­an vai­mok­seen. Hän ei kui­ten­kaan kos­ke­nut vai­moon­sa en­nen kuin tämä oli syn­nyt­tä­nyt po­jan. Joo­sef an­toi po­jal­le ni­men Jee­sus.” (Matt. 1:24–25.)

Vai­keu­det ei­vät lop­pu­neet Jee­sus-lap­sen syn­nyt­tyä. Ku­nin­gas He­ro­des vai­no­si hän­tä. Yöl­lä Joo­sef jäl­leen saa vies­tin: ”Nou­se, ota lap­si ja hä­nen äi­tin­sä mu­kaa­si ja pa­ke­ne Egyp­tiin. Pysy siel­lä, kun­nes käs­ken si­nun pa­la­ta. He­ro­des ai­koo et­siä lap­sen kä­siin­sä ja sur­ma­ta hä­net.” (Matt. 2:13.)

Vah­vim­man­kin hal­lit­si­jan ai­ka päät­tyy. He­ro­dek­sen val­ta­kau­si päät­tyi sai­rau­teen. Tä­män jäl­keen en­ke­li il­mes­tyi jäl­leen Joo­se­fil­le, joka sit­ten joh­dat­ti per­heen­sä jäl­leen omaan maa­han­sa.

Ju­ma­lan ar­mo suo­je­lee vi­at­to­mia lap­sia

Jee­sus-lap­si sai kas­vaa sii­hen teh­tä­vään, mi­hin Ju­ma­la oli hä­net val­mis­ta­nut. Evan­ke­lis­ta Luu­kas an­taa tuol­loin 12-vuo­ti­aan Jee­suk­sen äi­dis­tä Ma­ri­as­ta kau­niin to­dis­tuk­sen (Luuk. 2:51): ”Kai­ken, mitä oli ta­pah­tu­nut, hä­nen äi­tin­sä kät­ki sy­dä­meen­sä.”

Vi­at­to­mat lap­set tar­vit­se­vat tä­nä­kin päi­vä­nä van­hem­pia, jot­ka kät­ke­vät Ju­ma­lan pe­las­tus­työt sy­dä­meen­sä ja ker­to­vat niis­tä lap­sil­leen. Ju­ma­la siu­na­si Jee­sus­ta: ”Jee­suk­sel­le kart­tui ikää ja vii­saut­ta; Ju­ma­lan ja ih­mis­ten suo­sio seu­ra­si hän­tä” (Luuk. 2:52).

Mar­kus Kop­pe­roi­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Vi­at­to­mien las­ten päi­vä: Ps. 124:2–3, 6–8; 2. Moos. 1:22–2:10; 1. Piet. 4:12–16; Matt. 2:13–21

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.12.2014.