JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­la an­taa kyl­völ­le kas­vun

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
24.2.2019 7.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302442120190224070000

Ju­ma­lan sana vai­kut­taa siel­lä, mis­sä em­me ar­vaa­kaan. Sik­si on tär­ke­ää kyl­vää kaik­ki­al­le.

Jee­sus opet­ti usein ver­tauk­sin. Ver­taus­ten ai­heet oli­vat kuu­li­joil­le tut­tu­ja ja si­ten hel­pom­min ym­mär­ret­tä­viä. Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus on aset­tu­nut opet­ta­maan ja ker­ro­taan, et­tä hä­nen luok­seen vir­ta­si pal­jon ih­mi­siä.

Jee­sus al­koi pu­hua sie­men­ten kyl­vä­mi­ses­tä. Tuon ajan Lähi-idäs­sä kyl­vä­mi­nen ei ta­pah­tu­nut ko­neel­la ei­kä sään­nöl­li­sil­le pel­to­au­keil­le, vaan kä­sin hei­tel­len maa­til­kuil­le, jois­sa oli mo­nen­lais­ta maa­pe­rää.

Sa­nan kyl­vä­jät

Kyl­vä­jä­ver­taus on poik­keuk­sel­li­nen sii­nä, et­tä ver­tauk­sen jäl­keen ope­tus­las­ten ky­syt­tyä ver­tauk­sen tar­koi­tus­ta Jee­sus se­lit­ti sen yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti. Kyl­vä­jä on ver­tauk­ses­sa it­se tai­vaan Ju­ma­la, jon­ka val­tuut­ta­ma­na hä­nen lap­sen­sa kyl­vä­vät sie­men­tä eli Ju­ma­lan sa­naa tääl­lä maa­il­mas­sa.

Kyl­vä­jiä ovat pait­si sa­nan­pal­ve­li­jat myös kaik­ki Ju­ma­lan lap­set lä­hi­pii­ris­sään, ko­to­na, py­hä­kou­lus­sa, raa­mat­tu­luo­kas­sa ja työ­pai­koil­la. Mer­ki­tyk­sel­tään vä­häi­nen ei ole se sa­nan­kyl­vö, jon­ka äi­ti ja isä ovat ko­to­na lap­sil­leen kyl­vä­neet. Jos­kus tuo kyl­vö itää ja al­kaa kas­vaa vas­ta vuo­si­kym­men­ten jäl­keen.

Pu­hut­te­le­vaa on, et­tä ver­tauk­ses­sa sie­men­tä kyl­vet­tiin kai­ken­lai­seen maa­pe­rään. Niin tä­nään­kin Ju­ma­lan sa­nan sie­men­tä tu­lee kyl­vää ”sei­niä myö­ten” ja kau­em­mas­kin. Ih­mi­si­nä em­me näe ke­nen­kään sy­dä­men maa­pe­rään. Ju­ma­la an­taa sa­nan­sa vai­kut­taa jos­kus siel­lä­kin, mis­sä em­me ar­vai­si­kaan.

Nel­jän­lai­nen kyl­vö­maa

En­sim­mäi­nen Jee­suk­sen ku­vaa­ma sy­dä­men maa­pe­rä oli tien lai­ta, jos­sa sie­me­net tal­lau­tui­vat ja lin­nut söi­vät ne. Va­pah­ta­jam­me se­lit­tää, mi­ten täs­sä pa­ho­lai­nen, sie­lun­vi­hol­li­nen, sa­man tien vie sie­me­nen pois. Ny­ky­a­jan ih­mi­nen usein kan­taa sy­dä­mes­sään täl­lais­ta maa­pe­rää. Ju­ma­lan sana ja kris­til­li­set to­tuu­det käy­vät ajal­lem­me koko ajan vie­raam­mik­si.

Ver­tauk­ses­sa osa sie­me­nis­tä pu­to­si kal­li­ol­le. Sii­nä sie­men iti ja läh­ti kas­vuun, mut­ta pian kui­vet­tui, kos­ka juur­tu­mis­ta ei ta­pah­tu­nut. Jee­sus se­lit­tää, mi­ten jot­kut ih­mi­set us­ko­vat sa­nan, mut­ta ko­e­tus­ten ja kiu­saus­ten tul­les­sa he ei­vät jak­sa tais­tel­la nii­tä vas­taan, vaan luo­pu­vat us­kos­ta. Juu­ren kaut­ta kas­vit ot­ta­vat vet­tä ja ra­vin­toa maas­ta. Niin us­ko­van­kin tu­lee juur­tua seu­ra­kun­ta­yh­tey­teen, jos­sa Ju­ma­la sa­nal­laan ruok­kii al­ka­nut­ta us­koa.

Oh­dak­kei­den kes­kel­le pu­don­neet sie­me­net­kin läh­ti­vät kas­va­maan, mut­ta tu­kah­tui­vat pian oh­dak­keit­ten al­le. Jee­sus se­lit­tää oh­dak­keit­ten tar­koit­ta­van elä­män huo­lia, rik­kaut­ta ja nau­tin­to­ja. Nämä voi­vat hel­pos­ti men­nä us­kon edel­le.

Hen­gel­li­nen rik­kaus on eri­tyi­sen vaa­ral­lis­ta us­kol­le, ku­ten nuo­ru­kai­sel­la, jota Jee­sus neu­voi myy­mään kai­ken. Evan­ke­liu­meis­sa ker­ro­taan hä­nen läh­te­neen ”su­rul­li­se­na pois, sil­lä hä­nel­lä oli pal­jon omai­suut­ta” (Matt. 19:21–22).

Hy­vään maa­han pu­don­neet sie­me­net kas­voi­vat ja tuot­ti­vat sa­ta­ker­tai­sen sa­don. Ju­ma­la val­mis­taa ih­mi­sen vas­taa­not­ta­maan elä­vän sie­me­nen, evan­ke­liu­min sa­nan us­kol­la. Ih­mi­nen al­kaa elää us­kos­ta, ja us­ko puo­les­taan tuot­taa sa­toa, us­kon he­del­miä. Ne ei­vät to­sin ole us­ko­van ih­mi­sen omaa an­si­o­ta, vaan Ju­ma­lan Hen­gen ai­kaan­saa­mia.

Sa­naa kyl­ve­tään tä­nään­kin

Sa­nan kyl­vä­jä ei saa an­si­o­ta kuu­li­joi­den us­kos­ta. Apos­to­li Paa­va­li­kin kir­joit­ti ko­rint­ti­lai­sil­le, et­tä vaik­ka hän ja työ­to­ve­rin­sa Apol­los sa­nan­ju­lis­tuk­ses­saan is­tut­ti­vat ja kas­te­li­vat, niin Ju­ma­la an­taa kas­vun (1. Kor. 3:6–7).

Ah­ke­roi­kaam­me kyl­vää Ju­ma­lan sa­nan sie­men­tä, muis­tut­taa sii­tä mit­taa­mat­to­mas­ta ar­mos­ta, joka lu­paa kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen Her­ran Jee­suk­sen so­vin­to­työn pe­rus­teel­la.

Raa­ma­tun mu­kaan ih­mi­nen uu­des­ti­syn­tyy sa­nan kuu­le­mi­sen ja us­ko­mi­sen kaut­ta. ”Olet­te­han te syn­ty­neet uu­des­ti, et­te ka­to­a­vas­ta sie­me­nes­tä, vaan ka­to­a­mat­to­mas­ta, Ju­ma­lan elä­väs­tä ja py­sy­väs­tä sa­nas­ta” (1. Piet. 1:23).

Teks­ti: Kari Kau­nis­to

Ku­vi­tus­ku­va: Eve­lii­na Sauk­ko

Jul­kis­tu Päi­vä­mie­hes­sä 20.2.2019

7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys