JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumala etsii edelleen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
25.8.2019 6.00

Juttua muokattu:

23.12. 10:49
2019122310494420190825060000

Ju­ma­la on lu­van­nut, et­tä et­si­vä ih­mi­nen löy­tää ja kol­kut­ta­val­le ava­taan.

Raa­ma­tus­sa on ker­to­mus maa­il­man luo­mi­ses­ta. Sa­moin siel­lä on ku­vauk­sia Jee­suk­sen ja hä­nen lä­het­tä­mien­sä apos­to­lien ja ope­tus­lap­sien toi­min­nas­ta. Pe­las­tus­his­to­ri­aa ku­vaa­vas­sa kirk­ko­vuo­des­sa he­la­tors­tain ja hel­lun­tain sa­no­ma va­lai­see ju­ma­luu­den kol­man­nen per­soo­nan Py­hän Hen­gen ja Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nan mer­ki­tys­tä. Ka­te­kis­muk­ses­sa tämä il­mais­taan yti­mek­kääs­ti: Kris­tuk­sen työ maa­il­mas­sa jat­kuu hä­nen seu­ra­kun­nas­saan Py­hän Hen­gen työ­nä.

Et­sik­ko­a­jat ovat ra­jal­li­sia

Kun Ju­ma­la eri­tyi­ses­ti et­sii ih­mis­tä, pu­hu­taan et­sik­ko­a­jas­ta. Sil­le on omi­nais­ta, et­tä se on ai­na ra­jal­li­nen. Noo­an ai­ka­na ja en­nen ve­den­pai­su­mis­ta et­sik­ko­ai­ka oli sa­ta­kak­si­kym­men­tä vuot­ta. Vaik­ka tämä ai­ka tun­tuu pit­käl­tä, jo sii­hen si­säl­tyi van­han kirk­ko­raa­ma­tun teks­tin mu­kaan va­roi­tus, et­tä Ju­ma­la ei nuh­te­le ih­mis­tä ian­kaik­ki­ses­ti sa­nan kaut­ta (1. Moos. 6:3).

Kun ih­mi­sen ju­ma­la­suh­de on rik­kou­tu­nut, Ju­ma­la ha­lu­aa et­siä ih­mis­tä, niin kuin hän et­si Aa­da­mia ja Ee­vaa. Ju­ma­la et­sii tä­nään­kin seu­ra­kun­tan­sa kaut­ta Ju­ma­las­ta etään­ty­nei­tä ih­mi­siä.

Ih­mi­sen ot­ta­es­sa vas­taan Ju­ma­lan kut­sun Ju­ma­la ar­mah­taa, an­taa syn­nit an­teek­si saar­na­vi­ran kaut­ta ja pu­kee syn­ti­sen ih­mi­sen sie­lun ver­hok­si ”par­haat vaat­teet” eli Kris­tuk­sen van­hurs­kau­den. Tuh­laa­ja­poi­ka­ver­tauk­ses­sa ku­va­taan tätä Ju­ma­lan työn ja et­si­kon päi­vän suur­ta täyt­ty­mys­tä (Luuk. 5:22).

Val­vo­mi­sen tär­keys

Et­sik­ko­a­jal­la on sa­no­ma myös us­ko­val­le ih­mi­sel­le. Jee­sus muis­tut­ti voi­mien­sa tun­nos­sa ole­val­le Pie­ta­ril­le sii­tä, et­tä Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja Saa­ta­na vai­keut­taa ja ha­lu­aa kat­kais­ta kil­voit­te­li­jan tai­vas­mat­kan: ”Saa­ta­na on saa­nut lu­van seu­loa tei­tä niin kuin vil­jaa” (Luuk. 22:31).

Van­hat kris­ti­tyt ovat pu­hu­neet seu­lon­ta-ajois­ta, kun yk­sit­täi­sen Ju­ma­lan lap­sen tai koko seu­ra­kun­nan us­koa ko­e­tel­laan ris­ti­rii­doil­la ja ha­jaan­nuk­sil­la. Näis­sä ti­lan­teis­sa on tar­ve nou­dat­taa Jee­suk­sen ke­ho­tus­ta et­siä en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan (Matt. 6:33).

Us­kos­sa val­vo­mi­sen tär­keyt­tä pai­not­taa myös Jee­suk­sen ver­taus mie­hes­tä, joka mat­kus­ti pois, jät­ti kul­le­kin pal­ve­li­jal­le teh­tä­vän­sä ja käs­ki oven­var­ti­jan val­voa sekä va­roit­ti, et­tei pa­la­tes­saan löy­täi­si pal­ve­li­joi­ta nuk­ku­mas­ta (Mark. 13:33–37).

Et­si­vä löy­tää

Ju­ma­lan he­rät­tä­vä työ yk­sit­täi­sen ih­mi­sen koh­dal­la voi ta­pah­tua eri ta­voin. Ju­ma­lan työ­tä on ai­na se, kun epä­us­koi­sen ih­mi­sen oma­tun­to he­rää ja käy le­vot­to­mak­si syn­ti­syy­den vuok­si. Hän al­kaa et­siä ar­mol­lis­ta Ju­ma­laa, joka löy­tyy Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti ku­vaa Jee­suk­sen mur­het­ta sii­tä, et­tä Is­ra­e­lin kan­sa ei tun­te­nut et­sik­ko­ai­kaan­sa. Tä­män vuok­si myös Je­ru­sa­le­min temp­pe­li hä­vi­tet­täi­siin (Luuk. 19:41–48). Näin ta­pah­tui. Siir­ryt­tiin apos­to­li­seen ai­kaan, ja evan­ke­liu­mi al­koi le­vi­tä niin sa­not­tu­jen pa­ka­na­kan­so­jen se­kaan eli juu­ta­lai­suu­den ul­ko­puo­lel­le.

Ju­ma­lan rak­kaus ja hä­nen lu­pauk­sen­sa ei­vät ole hä­vin­neet. Raa­ma­tus­sa on en­nus­tus, et­tä Ju­ma­lan omai­suus­kan­sal­le Is­ra­e­lil­le­kin on vie­lä lu­vat­tu et­si­kon ai­ko­ja (5. Moos 27:31). Jee­suk­sen lu­paus, et­tä et­si­vä löy­tää ja kol­kut­ta­val­le ava­taan, on voi­mas­sa kai­kil­le kan­soil­le.

Sep­po Aho

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 21.8.2019

Kuva: SRK:n kuva-ar­kis­to

EVAN­KE­LIU­MI Luuk. 19:41–48

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus tuli lä­hem­mäk­si ja näki kau­pun­gin, hän puh­ke­si it­kuun sen täh­den ja sa­noi: ”Kun­pa si­nä­kin tänä päi­vä­nä ym­mär­täi­sit, mis­sä tur­va­si on! Mut­ta nyt se on si­nun sil­mil­tä­si kät­ket­ty. Vie­lä tu­let nä­ke­mään ajan, jol­loin vi­hol­li­set ra­ken­ta­vat ym­pä­ril­le­si val­lin, saar­ta­vat si­nut ja käy­vät kimp­puu­si joka puo­lel­ta. He murs­kaa­vat maan ta­sal­le si­nut ja si­nun asuk­kaa­si. Si­nuun ei jä­te­tä ki­veä ki­ven pääl­le, kos­ka et ta­jun­nut et­sik­ko­ai­kaa­si.” Jee­sus meni temp­pe­liin ja al­koi ajaa ulos nii­tä, jot­ka siel­lä kä­vi­vät kaup­paa. Hän sa­noi heil­le: ”On kir­joi­tet­tu: ’Mi­nun huo­nee­ni on ole­va ru­kouk­sen huo­ne.’ Mut­ta te olet­te teh­neet sii­tä ros­vo­jen luo­lan.” Hän opet­ti sit­ten joka päi­vä temp­pe­lis­sä. Yli­pa­pit, lai­no­pet­ta­jat ja muut kan­san joh­to­mie­het miet­ti­vät, mi­ten rai­vai­si­vat hä­net pois tiel­tä. He ei­vät kui­ten­kaan kek­si­neet, mitä teh­dä, sil­lä koko kan­sa oli jat­ku­vas­ti Jee­suk­sen ym­pä­ril­lä kuun­te­le­mas­sa hän­tä.

BIB­LIA: Ja kuin hän lä­hem­mä tuli, kat­soi hän kau­pun­gin pääl­le, it­ki hän­tä, ja sa­noi: jos si­nä­kin tie­täi­sit, niin sinä ajat­te­li­sit to­sin täl­lä si­nun ajal­las, mitä si­nun rau­haas so­pis. Mut­ta nyt ovat ne kät­ke­tyt si­nun sil­mäis edes­tä. Sil­lä ne päi­vät pi­tää tu­le­man si­nun ylit­ses, et­tä si­nun vi­hol­li­ses skant­saa­vat si­nun, ja ym­pä­ri pii­rit­tä­vät si­nun, ja ah­dis­ta­vat si­nun joka kul­mal­ta, ja maa­han ta­soit­ta­vat si­nun ja si­nun lap­ses, jot­ka si­nus­sa ovat, ja ei jätä si­nus­sa ki­veä ki­ven pääl­le; et­tet et­sik­kos ai­kaa tun­te­nut. Ja hän meni si­säl­le temp­liin, ru­pe­si aja­maan sii­tä ulos os­ta­jia ja myy­jiä, sa­no­en heil­le: kir­joi­tet­tu on: mi­nun huo­nee­ni on ru­kous­huo­ne; mut­ta te olet­te sen teh­neet ryö­vä­rien luo­lak­si. Ja hän opet­ti joka päi­vä temp­lis­sä, mut­ta pap­pein pää­mie­het ja kir­ja­nop­pi­neet ja kan­san van­him­mat et­si­vät hän­tä sur­ma­tak­sen­sa. Ja ei tie­tä­neet, mitä hei­dän piti te­ke­män; sil­lä kaik­ki kan­sa riip­pui hä­nes­sä, ja kuu­li­vat hän­tä.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys