JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­la kut­suu ih­mis­tä

Sana sunnuntaiksi
16.8.2020 6.30

Juttua muokattu:

6.8. 17:43
2020080617432420200816063000

Meri Nissilä

Meri Nissilä

Heik­ki Myl­ly­nie­mi

Sun­nun­tain kir­kol­li­se­na tee­ma­na ovat et­sik­ko­a­jat. Et­sik­ko­ai­ka on ter­mi­nä hy­vin raa­ma­tul­li­nen. Se voi­daan al­ku­kie­len mu­kaan kään­tää myös et­sin­näk­si tai eri­tyi­sek­si et­sin­nän ajak­si. Vuo­den 1948 ka­te­kis­muk­sen mu­kaan et­sik­ko­a­jal­la tar­koi­te­taan ih­mi­sen elä­mäs­sä ai­kaa, jol­loin Ju­ma­la eri­tyi­ses­ti ve­tää hän­tä puo­leen­sa.

Et­si Her­raa

Ju­ma­la et­sii ja kut­suu ih­mis­tä elä­män­koh­ta­loi­den, kär­si­myk­sen ja eri­tyi­ses­ti Ju­ma­lan sa­nan pu­hut­te­le­ma­na. Usein Luo­ja kut­suu mei­tä jo nuo­ruu­des­sa (Saarn. 12:1). Paa­va­li ky­syy kir­jees­sään: ”Hal­vek­sit­ko sinä Ju­ma­lan suur­ta hy­vyyt­tä, kär­si­väl­li­syyt­tä ja pit­kä­mie­li­syyt­tä? Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen?” (Room. 2:4.) Ju­ma­la rak­kau­des­saan et­sii ih­mi­siä, jot­ka ovat jou­tu­neet pois hä­nen yh­tey­des­tään.

Ju­ma­lan ih­mi­sel­le an­ta­ma et­sik­ko­ai­ka on ra­jal­li­nen. Ih­mi­nen ei voi sitä it­se li­sä­tä tai muut­taa. Pro­feet­ta Je­sa­ja ke­hot­taa et­si­mään Her­raa, kun hä­net vie­lä voi löy­tää, ja ke­hot­taa huu­ta­maan hän­tä avuk­si, kun hän on lä­hel­lä (Jes. 55:6).

Ju­ma­la on se, joka muok­kaa ih­mi­sen sy­dä­men maa­pe­rän kään­ty­myk­seen ja evan­ke­liu­min vas­taa­not­ta­mi­seen. Us­ko ei ole ih­mi­sen omas­sa tah­dos­sa tai val­las­sa, vaan se on Ju­ma­lan työ alus­ta lop­puun.

Ih­mei­den toi­voa

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä ker­ro­taan Jee­suk­sen pu­hees­ta Na­sa­re­tin sy­na­go­gas­sa. Jee­sus oli ai­em­min lu­ke­nut sy­na­go­gas­sa Je­sa­jan kir­jas­ta Mes­si­as-pro­fe­ti­an ja ker­to­nut, et­tä se oli käy­nyt nyt to­teen. Aluk­si ih­mi­set ih­met­te­li­vät ar­mon sa­no­ja ja kiit­ti­vät hän­tä. Pian he kui­ten­kin nä­ki­vät Jee­suk­ses­sa vain puu­sep­pä Joo­se­fin po­jan.

Sik­si hän pu­hut­te­li hei­tä voi­mak­kaas­ti vii­ta­ten hep­re­a­lai­seen sa­nan­las­kuun: ”Lää­kä­ri, pa­ran­na oma on­tu­mi­se­si.” Ko­ti­kau­pun­gin väki toi­voi nä­ke­vän­sä ih­mei­tä, joi­ta Jee­sus oli teh­nyt Ka­per­nau­mis­sa. Jee­sus to­te­si: ”To­ti­ses­ti: ku­kaan ei ole pro­feet­ta omal­la maal­laan.”

Jee­sus tor­ju­taan

Sen jäl­keen Jee­sus ve­to­si Raa­ma­tun sa­naan ker­to­en Van­han tes­ta­men­tin pro­feet­to­jen Eli­an ja Eli­san ajois­ta. Eli­an ai­ka­na Is­ra­e­lia vai­va­si vuo­sia kes­tä­nyt suu­ri kui­vuus, jos­ta seu­ra­si kova nä­län­hä­tä. Täs­tä huo­li­mat­ta Eli­aa ei lä­he­tet­ty oman kan­san­sa pa­riin, vaan Si­do­nin maa­han, Sar­pa­tin les­ken luo. Ju­ma­la an­toi les­kel­le teh­tä­vän elät­tää pro­feet­taa sa­teen al­ka­mi­seen as­ti.

Sa­moin Is­ra­e­lis­sa oli pal­jon spi­taa­lis­ta kär­si­viä Eli­san ai­kaan. Yh­tä­kään ei heis­tä puh­dis­tet­tu, ai­no­as­taan syy­ri­a­lai­nen so­ta­pääl­lik­kö Naa­man.

Jee­suk­sen puhe rai­vos­tut­ti na­sa­re­ti­lai­sia. He kä­sit­ti­vät Jee­suk­sen sa­nat niin, et­tä hän oli hyl­jän­nyt hei­dät ja aset­ta­nut pa­ka­nat etu­si­jal­le. Kyse ei ol­lut sii­tä, et­tei­kö Jee­sus ra­kas­ta­nut oman kan­san­sa jä­se­niä.

Rin­nak­kai­se­van­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan sii­tä, mi­ten Jee­sus puh­ke­si it­kuun Je­ru­sa­le­min kau­pun­gin täh­den sen näh­des­sään. ”Kun­pa si­nä­kin tänä päi­vä­nä ym­mär­täi­sit, mis­sä tur­va­si on” (Luuk. 19:41–42)! Jee­sus myös ju­lis­ti evan­ke­liu­mia Na­sa­re­tis­sa sa­mal­la ta­val­la kuin muu­al­la­kin Ga­li­le­as­sa.

Voi­mal­li­nen sana

Ih­mi­set ajoi­vat Jee­suk­sen ulos kau­pun­gis­ta jyr­kän­teel­le syös­täk­seen hä­net alas kuo­le­maan. Jee­sus kä­ve­li vä­ki­jou­kon läpi ja jat­koi mat­kaan­sa.

Ta­paus oli esi­ma­kua tu­le­vas­ta, sii­tä, mitä Jee­sus tuli ko­ke­maan myö­hem­min koko kan­san ta­hol­ta. Ju­ma­lan sa­nan saar­na joko pa­ran­taa tai pa­hen­taa.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti muis­tut­taa, kuin­ka omiin ky­kyi­hin, ih­mis­vii­sau­teen ja omaan eri­koi­sa­se­maan luot­ta­mi­nen voi es­tää kuu­le­mas­ta Ju­ma­lan ään­tä ja nou­dat­ta­mas­ta hä­nen kut­su­aan.

Ju­ma­lan yh­tey­des­tä ih­mi­nen voi edel­leen löy­tää py­sy­vän tur­van ja on­nen. Kun Ju­ma­la pu­hut­te­lee, kan­nat­taa teh­dä pa­ran­nus ja ot­taa vas­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi.


Evan­ke­liu­mi: Luuk. 4:23–30

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi: ”Koh­ta te kai­ke­ti tar­jo­at­te mi­nul­le sa­nan­las­kua ’Lää­kä­ri, pa­ran­na it­se­si!’ ja sa­not­te: ’Tee tääl­lä­kin, omas­sa kau­pun­gis­sa­si, kaik­kea sitä, mitä si­nun ker­ro­taan teh­neen Ka­per­nau­mis­sa.’” Ja hän jat­koi: ”To­ti­ses­ti: ku­kaan ei ole pro­feet­ta omal­la maal­laan. Us­ko­kaa mi­nua: Is­ra­e­lis­sa oli mon­ta les­keä Eli­an ai­ka­na, sil­loin kun tai­vas ei an­ta­nut vet­tä kol­meen ja puo­leen vuo­teen ja koko maa­han tuli kova nä­län­hä­tä. Sil­ti Eli­aa ei lä­he­tet­ty hei­dän luok­seen, vaan Si­do­nin maa­han, Sar­pa­tis­sa asu­van les­ki­vai­mon luo. Sa­moin Is­ra­e­lis­sa oli mon­ta spi­taa­lis­ta pro­feet­ta Eli­san ai­ka­na, mut­ta yh­tä­kään heis­tä ei puh­dis­tet­tu, ai­no­as­taan Naa­man, joka oli syy­ri­a­lai­nen.”

Tä­män kuul­les­saan kaik­ki, jot­ka oli­vat sy­na­go­gas­sa, jou­tui­vat rai­von val­taan. He ryn­tä­si­vät pai­kal­taan, ajoi­vat Jee­suk­sen ulos kau­pun­gis­ta ja vei­vät hä­net jyr­kän­teel­le syös­täk­seen hä­net siel­tä alas; kau­pun­ki näet oli ra­ken­net­tu vuo­rel­le. Mut­ta Jee­sus kul­ki vä­ki­jou­kon hal­ki ja jat­koi mat­kaan­sa.

Bib­lia: Ja hän sa­noi heil­le: sa­no­kaat kai­ke­ti mi­nul­le tämä sa­nan­las­ku: pa­ran­ta­ja, pa­ran­na it­ses; ne mit­kä me kuu­lim­me ta­pah­tu­neen Ka­per­nau­mis­sa, tee myös täs­sä isäs maal­la! Mut­ta hän sa­noi: to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: ei yk­si­kään prop­he­ta ole isän­sä maal­la otol­li­nen. Vaan minä sa­non teil­le to­tuu­des­sa: mon­ta les­keä oli Is­ra­e­lis­sa Eli­aan ajal­la, kuin tai­vas oli sul­jet­tu kol­me vuot­ta ja kuu­si kuu­kaut­ta, niin et­tä suu­ri näl­kä ta­pah­tui kai­kes­sa maa­kun­nas­sa, Ja ei Eli­as lä­he­tet­ty yh­den­kään hei­dän ty­kön­sä, vaan les­ki­vai­mon tykö Si­do­nin Sa­rep­taan. Ja mon­ta spi­ta­lis­ta oli Is­ra­e­lis­sa Eli­sa prop­he­tan ajal­la, ja ei yk­si­kään heis­tä puh­dis­tet­tu, vaan Na­e­man Sy­ri­a­lai­nen. Ja kaik­ki jot­ka sy­na­go­gas­sa oli­vat, tu­li­vat vi­ho­ja täy­teen, kuin he nä­mät kuu­li­vat, Ja he nou­si­vat ylös ja ajoi­vat hä­nen ulos kau­pun­gis­ta, ja vei­vät hä­nen ha­maan vuo­ren kuk­ku­lal­le, jon­ka pääl­le hei­dän kau­pun­kin­sa ra­ket­tu oli, syös­täk­sen­sä hän­tä alas. Mut­ta hän kävi ohit­se hei­dän kes­kel­tän­sä ja meni pois.

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys