JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­la on mei­tä en­sin ra­kas­ta­nut

Sana sunnuntaiksi
11.7.2021 7.00

Juttua muokattu:

7.7. 11:59
2021070711592720210711070000

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Sep­po Aho

Jee­suk­sen ope­tus Ju­ma­lan ja lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mi­ses­ta tuo esil­le jo­kai­sen ih­mi­sen mer­ki­tyk­sel­li­syy­den Ju­ma­lan luo­mis­työ­nä.

Sana rak­kaus tuo mie­leen sen eri­lai­set mer­ki­tyk­set. Raa­ma­tun al­ku­kie­les­sä se si­säl­si erik­seen ih­mis­ten vä­li­set suh­teet ja ju­ma­la­suh­teen. Ju­ma­la­suh­teen kul­ma­ki­vi on en­sim­mäi­nen käs­ky: Minä olen Her­ra si­nun ju­ma­la­si. Älä pidä mui­ta ju­ma­lia.

Mart­ti Lut­her opet­ti Ison ka­te­kis­muk­sen se­li­tyk­sis­sään, et­tä en­sim­mäi­nen käs­ky on niin mer­kit­tä­vä, et­tä kaik­ki muut käs­kyt voi­daan joh­taa sii­tä. Hän va­roit­ti myös käs­kyn kään­tö­puo­les­ta, epä­ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­ta: ”Jol­la on ra­haa ja omai­suut­ta, tun­tee ole­van­sa tur­vas­sa. Hän on iloi­nen ja pe­lo­ton ai­van kuin is­tui­si kes­kel­lä pa­ra­tii­sia. Ja päin­vas­toin: Joka ei omis­ta mi­tään, se epäi­lee ja vai­puu epä­toi­voon ai­van kuin ei tie­täi­si Ju­ma­las­ta mi­tään.” Muis­ta epä­ju­ma­lis­ta hän mai­nit­si op­pi­nei­suu­den har­han, vii­sau­den ja in­hi­mil­li­sen val­lan­käy­tön.

Vaa­ti­mus ra­kas­taa

Jee­sus ava­si erääl­le kes­kus­te­lu­kump­pa­nil­le Ju­ma­lan lain vaa­ti­vuut­ta, jo­hon kuu­lui myös vaa­ti­mus ra­kas­taa Ju­ma­laa kai­kes­ta sy­dä­mes­tä, sie­lus­ta ja mie­les­tä ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään (Matt. 22:37–39). Näin ih­mis­suh­teet ja suh­de Ju­ma­laan si­dot­tiin yh­teen. Jos toi­nen puut­tuu, hä­vi­ää toi­nen­kin: “Joka väit­tää ole­van­sa va­los­sa, mut­ta vi­haa vel­je­än­sä on yhä pi­mey­des­sä” (1. Joh. 2:9).

Jee­suk­sen ope­tus Ju­ma­lan ja lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mi­ses­ta tuo sa­mal­la esil­le jo­kai­sen ih­mi­sen mer­ki­tyk­sel­li­syy­den Ju­ma­lan luo­mis­työ­nä. Tä­män luo­mis­työn kun­ni­oi­tus luo edel­ly­tyk­siä oi­ke­al­la ta­val­la ra­kas­taa ja kun­ni­oit­taa lä­him­mäis­tä ja suh­tau­tua hä­neen ar­mol­li­ses­ti.

Voi­daan jopa pää­tel­lä, et­tä mitä enem­män ja ai­dom­min voim­me ra­kas­taa lä­him­mäis­täm­me, sen enem­män voim­me ja saam­me ar­vos­taa it­se­äm­me. Paa­va­li opas­ti täs­sä asi­as­sa, eh­kä­pä tun­tien in­hi­mil­li­sen it­se­ko­ro­tuk­sen vaa­ran, et­tä jo­kai­nen voi pi­tää it­ses­tään koh­tuul­li­ses­ti ja sen mu­kaan kuin Ju­ma­la on kul­le­kin us­kon mi­tan ja­ka­nut (Room. 12:3).

Rak­kau­den lain täyt­ty­mys

Raa­mat­tu tuo esil­le eron in­hi­mil­li­sen toi­min­nan ja Ju­ma­lan Hen­gen vai­kut­ta­man toi­min­nan vä­lil­lä. ”Jos te teet­te hy­vää niil­le, jot­ka te­ke­vät hy­vää teil­le, mitä kii­tet­tä­vää sii­nä on? – – Syn­ti­set­kin te­ke­vät niin. Ei, ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne, teh­kää hy­vää ja lai­nat­kaa, vaik­ka et­te us­koi­si­kaan saa­van­ne ta­kai­sin. Sil­loin tei­dän palk­kan­ne on suu­ri ja te olet­te Kor­keim­man lap­sia, sil­lä hän on hyvä kiit­tä­mät­tö­mil­le ja pa­hoil­le.” (Luuk. 6:33, 35.)

Raa­ma­tun­koh­ta rii­suu omis­ta luu­lois­ta, mut­ta sa­mal­la luo ti­laa Ju­ma­lan ar­mol­le. Ju­ma­la on ol­lut hyvä omal­ta puo­lel­taan kel­vot­to­mil­le us­ko­vil­le.

Rak­kau­den lain täyt­ty­mys on­kin sii­nä, et­tä Ju­ma­la on mei­tä en­sin ra­kas­ta­nut (1. Joh. 4:10). Tämä ko­ke­mus mah­dol­lis­taa ja an­taa voi­man toi­mia vas­toin in­hi­mil­lis­tä ja kiit­tä­mä­tön­tä luon­toa. Kris­tus saa näin muo­don syn­ti­ses­sä ih­mi­ses­sä.

Ju­ma­lan lap­sen kuva

Kris­tuk­sen muo­to ja ole­mus nä­kyy Ju­ma­lan lap­sis­sa myös elä­män ko­et­te­le­muk­sis­sa. ”Kun mei­tä soi­ma­taan, niin me hy­väs­ti lau­sum­me ja kun mei­tä vai­no­taan, niin me kär­sim­me” (1. Kor. 4:12). Tämä Kris­tuk­sen muo­don aja­ton sa­no­ma ja ole­mus nä­kyi myös pro­feet­to­jen il­moi­tuk­sis­sa. ”Ei hä­nel­lä ol­lut vart­ta, ei kau­neut­ta, jota oli­sim­me ihail­len kat­sel­leet, ei hah­moa, jo­hon oli­sim­me miel­ty­neet. – – Hän­tä pii­nat­tiin ja hän alis­tui sii­hen, ei hän suu­tan­sa avan­nut.” (Jes. 53:2, 7.)

Raa­mat­tu ku­vaa ih­mi­sen al­ku­pe­rää luo­mis­ker­to­muk­ses­sa maan to­muk­si ja pro­feet­ta sa­vek­si, joka on kui­ten­kin Ju­ma­lan kä­si­a­laa (Jes. 64:8). Uu­den tes­ta­men­tin teks­teis­sä Ju­ma­lan lap­sen kuva on vaa­ti­ma­ton. Kun Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa saar­naa­maan tai­vaan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mia, hän sa­noi lä­het­tä­vän­sä hei­dät niin kuin “lam­paat su­sien kes­kel­le” (Luuk. 10:3). Täl­lais­ta vaa­ti­ma­ton­ta, ar­kis­ta ja in­hi­mil­li­syy­den puo­les­ta vi­al­lis­ta­kin hah­moa syn­ti­sen ih­mi­sen on usein help­po lä­hes­tyä.

Hel­sin­ki­läi­nen saar­naa­ja Mat­ti Suo ku­va­si ai­ka­naan omaa pa­ran­nuk­sen­te­ko­aan seu­raa­vaan ta­paan: “Minä koh­ta­sin sel­lai­sia sa­vi­kok­ka­rei­ta ja heis­tä läh­ti ää­ni. Se ää­ni oli Jee­suk­sen ve­ren ää­ni. Se tun­tui su­loi­sel­ta mi­nun sy­dä­mes­sä­ni. Ja niin minä ha­lu­sin liit­tyä näi­hin sa­vi­kok­ka­rei­siin.”

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 6:27–31

Raa­mat­tu 1992: Mut­ta teil­le, jot­ka mi­nua kuu­let­te, minä sa­non: Ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne, teh­kää hy­vää niil­le, jot­ka tei­tä vi­haa­vat. Siu­nat­kaa nii­tä, jot­ka tei­tä ki­ro­a­vat, ru­koil­kaa nii­den puo­les­ta, jot­ka par­jaa­vat tei­tä. Jos joku lyö si­nua pos­kel­le, tar­joa toi­nen­kin pos­ki. Jos joku vie si­nul­ta vii­tan, an­na hä­nen ot­taa pai­ta­si­kin. An­na jo­kai­sel­le, joka si­nul­ta pyy­tää, älä­kä vaa­di ta­kai­sin sil­tä, joka si­nul­ta jo­ta­kin vie. ”Niin kuin te tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, niin teh­kää te heil­le.

Bib­lia: Mut­ta minä sa­non teil­le, jot­ka kuu­let­te: ra­kas­te­kaa vi­hol­li­si­an­ne: teh­käät hy­vää niil­le, jot­ka tei­tä vi­haa­vat: Siu­nat­kaat nii­tä, jot­ka tei­tä ki­roi­le­vat: ru­koil­kaat nii­den edes­tä, jot­ka tei­tä va­hin­goit­ta­vat. Ja joka si­nua lyö pos­kel­le, ta­rit­se myös hä­nel­le toi­nen, ja joka si­nul­ta vie kaa­pun, älä myös hä­nel­tä kiel­lä ha­met­ta. Vaan an­na jo­kai­sel­le, joka si­nul­ta anoo, ja sil­tä, joka si­nun omas ot­taa, älä jäl­leen ano. Ja niin­kuin te tah­dot­te, et­tä ih­mis­ten pi­tää teil­le te­ke­män, niin teh­käät te heil­le­kin

26.7.2021

Sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den – il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.