JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumalan sanassa on armo ja totuus

Sana sunnuntaiksi
28.6.2026 6.00

Juttua muokattu:

22.6. 10:58
2026062210580020260628060000

Matias Haaraniemi

Matias Haaraniemi

Sep­po Ah­ven­jär­vi

Ar­mo ja an­teek­si­an­ta­mus va­paut­ta­vat, mut­ta Ju­ma­lan sana ke­hot­taa va­roit­ta­maan syn­nis­tä.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too ti­lan­tees­ta, jos­sa Jee­sus oli tul­lut leh­ti­ma­ja­juh­lan ai­ka­na Je­ru­sa­le­miin. Hän opet­ti kan­saa temp­pe­lis­sä, kun lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set toi­vat avi­o­ri­kok­ses­ta syy­te­tyn nai­sen Jee­suk­sen luo. Hei­dän tar­koi­tuk­sen­sa oli aset­taa Jee­sus ko­e­tuk­sel­le saa­dak­seen ai­heen syyt­tää hän­tä.

Jee­sus tun­si Ju­ma­lan tah­don

Hurs­kaat juu­ta­lai­set, lai­nop­pi­neet ja fa­ri­seuk­set oli­vat pa­hen­tu­neet Jee­suk­sen te­ois­ta ja pu­heis­ta, kun hän oli pa­ran­ta­nut sa­pat­ti­na ja oli sa­no­nut Ju­ma­laa isäk­seen (Joh. 5:16–18). Lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set ve­to­si­vat Moo­sek­sen la­kiin, jon­ka mu­kaan avi­on­rik­ko­jat, sekä mies et­tä nai­nen, oli sur­mat­ta­va (3. Moos. 20:10). Eh­kä he ajat­te­li­vat, et­tä Jee­sus ha­lu­ai­si ar­mah­taa nai­sen ja aset­tui­si sil­loin vas­tus­ta­maan Moo­sek­sen la­kia.

Hen­gel­li­ses­ti so­kei­na lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set ajat­te­li­vat Jee­suk­sen toi­mi­van vas­toin Moo­sek­sen la­kia, kun hän pa­ran­si ih­mi­siä sa­pat­ti­na. Jee­sus oli tul­lut Isän luo­ta (Joh. 7:29), ja sen vuok­si hän tun­si Ju­ma­lan tah­don ja opet­ti lain oi­ke­aa ym­mär­tä­mis­tä ja nou­dat­ta­mis­ta. Lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set sen si­jaan ei­vät ym­mär­tä­neet, mikä lais­sa oli tär­kein­tä. Jee­sus moit­ti­kin hei­tä sii­tä, et­tä he pyr­ki­vät kyl­lä nou­dat­ta­maan la­kia tar­kas­ti, mut­ta unoh­ti­vat, et­tä lais­sa oli tär­kein­tä oi­keu­den­mu­kai­suus, lau­peus ja us­kol­li­suus (Matt. 23:23).

Kaik­ki ovat syn­ti­siä

Avi­o­ri­kos on syn­ti, joka haa­voit­taa ja va­hin­goit­taa sekä lä­him­mäis­tä et­tä ih­mis­tä it­se­ään. Paa­va­li kir­joit­taa roo­ma­lai­sil­le: ”Syn­nin palk­ka on kuo­le­ma, mut­ta Ju­ma­lan ar­mo­lah­ja on ian­kaik­ki­nen elä­mä Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, mei­dän Her­ras­sam­me” (Room. 6:23). Kaik­ki ih­mi­set ovat syn­ti­siä Ju­ma­lan edes­sä ja ovat an­sain­neet sa­man ran­gais­tuk­sen kuin avi­o­ri­kok­ses­ta ta­vat­tu nai­nen.

Ar­mos­ta osat­to­man ih­mi­sen voi ol­la vai­kea ym­mär­tää, et­tä Ju­ma­la sa­ma­nai­kai­ses­ti vi­haa syn­tiä ja ra­kas­taa syn­tis­tä ih­mis­tä. Ih­mi­nen on Ju­ma­lan edes­sä joko täy­sin ar­mah­det­tu tai täy­sin syn­ti­nen riip­pu­en sii­tä, on­ko hän saa­nut syn­tin­sä an­teek­si vai ei.

Syn­ti vie eroon Ju­ma­las­ta

Ju­ma­lan sa­naan si­säl­tyy ar­mo ja to­tuus. Raa­mat­tu neu­voo an­ta­maan an­teek­si: ”Joka ei tois­ta ar­mah­da, saa it­se ar­mot­to­man tuo­mi­on, mut­ta joka ar­mah­taa, saa tuo­mi­os­ta rie­mu­voi­ton ”(Jaak. 2:13). Ju­ma­lan sana myös ke­hot­taa va­roit­ta­maan syn­nis­tä, sil­lä syn­ti vie ai­na eroon Ju­ma­las­ta jo joh­taa hen­gel­li­seen kuo­le­maan (Hes. 33:8).

Il­man ar­moa ja an­teek­si­an­ta­mus­ta syn­nin hä­tään jou­tu­neel­la ih­mi­sel­lä on vain kak­si huo­noa vaih­to­eh­toa, joko paa­dut­taa sy­dä­men­sä tai ek­syä oma­van­hurs­kau­den teil­le. Jee­sus jät­ti omil­leen syn­nin­pääs­tön avai­met, vi­ran saar­na­ta evan­ke­liu­mia, joka va­paut­taa ih­mi­sen kai­kis­ta syn­nin taa­kois­ta Jee­suk­sen so­vin­to­työn täh­den.

Jee­sus sa­noi nai­sel­le, et­tä ei hän­kään tuo­mit­se tätä, mut­ta va­roit­ti te­ke­mäs­tä enää syn­tiä. Ar­mo ja an­teek­si­an­ta­mus ei­vät ole syn­nin pei­te, vaan va­pau­tus syyl­li­syy­des­tä Jee­suk­sen so­vin­to­työn täh­den. Ju­ma­lan ar­mo ja an­teek­si­an­ta­mus riit­tä­vät suu­rim­pien­kin syn­tien an­teek­si­saa­mi­seen.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 8:2–11

Raa­mat­tu 1992: Var­hain aa­mul­la hän tuli taas temp­pe­liin. Hä­nen luok­seen ke­rään­tyi ih­mi­siä suu­rin jou­koin, ja hän is­tuu­tui ja opet­ti hei­tä. Kes­ken kai­ken toi­vat lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set pai­kal­le nai­sen, joka oli jou­tu­nut kiin­ni avi­o­ri­kok­ses­ta. He aset­ti­vat hä­net Jee­suk­sen eteen ja sa­noi­vat: ”Opet­ta­ja, tämä nai­nen on avi­on­rik­ko­ja, hä­net ta­vat­tiin it­se te­os­sa. Moo­ses on lais­sa an­ta­nut meil­le mää­räyk­sen, et­tä täl­lai­set on ki­vi­tet­tä­vä. Mitä sinä sa­not?” He pu­hui­vat näin pan­nak­seen Jee­suk­sen ko­e­tuk­sel­le ja saa­dak­seen sit­ten ai­heen syyt­tää hän­tä. Mut­ta Jee­sus ku­mar­tui ja kir­joit­ti sor­mel­laan maa­han. Kun he tiuk­ka­si­vat hä­nel­tä vas­taus­ta, hän suo­ris­tau­tui ja sa­noi: ”Se teis­tä, joka ei ole teh­nyt syn­tiä, heit­tä­köön en­sim­mäi­sen ki­ven.” Hän ku­mar­tui taas ja kir­joit­ti maa­han. Jee­suk­sen sa­nat kuul­tu­aan he läh­ti­vät pois yk­si toi­sen­sa jäl­keen, van­him­mat en­sim­mäi­si­nä. Kan­san kes­kel­le jäi vain Jee­sus ja nai­nen. Jee­sus ko­hot­ti pään­sä ja ky­syi: ”Nai­nen, mis­sä ne kaik­ki ovat? Ei­kö ku­kaan tuo­min­nut si­nua?” ”Ei, her­ra”, nai­nen vas­ta­si. Jee­sus sa­noi: ”En tuo­mit­se mi­nä­kään. Mene, älä­kä enää tee syn­tiä.
Bib­lia: Ja tuli var­hain huo­me­nel­tain jäl­leen temp­liin ja kaik­ki kan­sa tuli hä­nen ty­kön­sä, ja hän is­tui ja opet­ti hei­tä. Mut­ta kir­ja­nop­pi­neet ja Pha­ri­se­a­lai­set toi­vat vai­mon hä­nen ty­kön­sä huo­ruu­des­ta ote­tun kiin­ni. Ja kuin he oli­vat sen hä­nen eteen­sä aset­ta­neet, sa­noi­vat he hä­nel­le: Mes­ta­ri, tämä vai­mo on läy­det­ty it­se työs­sä, kuin hän teki huo­rin. Mut­ta Mo­ses on lais­sa mei­tä käs­ke­nyt, et­tä sen­kal­tai­set ki­vil­lä sur­mat­tai­siin. Mi­täs sinä sa­not? Mut­ta sen he sa­noi­vat, kiu­sa­ten hän­tä, kan­taak­sen­sa hä­nen pääl­len­sä. Mut­ta Je­sus ku­mar­si ja kir­joit­ti sor­mel­lan­sa maa­han. Mut­ta kuin he sei­soi­vat ky­sy­myk­sen­sä pääl­le, ojen­si hän it­sen­sä ja sa­noi heil­le: joka teis­tä on syn­ni­tön, se heit­tä­kään en­sin hän­tä ki­vel­lä. Ja hän ku­mar­si taas ja kir­joit­ti maa­han. Kuin he tä­män kuu­li­vat ja oli­vat omal­ta­tun­nol­tan­sa voi­te­tut, läk­si­vät he ulos yk­sit­täin, ru­ve­ten van­him­mis­ta, vii­mei­siin as­ti; ja Je­sus jäi yk­si­nän­sä, ja vai­mo sei­soi sii­nä. Mut­ta kuin Je­sus ojen­si it­sen­sä, ja ei näh­nyt ke­tään pait­si vai­moa, sa­noi hän hä­nel­le: vai­mo, kus­sa ovat si­nun pääl­le­kan­ta­jas? On­ko si­nua ken­kään tuo­min­nut? Hän sa­noi: Her­ra, ei ken­kään. Niin Je­sus sa­noi: en minä myös si­nua tuo­mit­se: mene, ja älä sil­leen syn­tiä tee.

28.6.2026

Jeesus sanoi: ”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.” Luuk. 6:37

Viikon kysymys