JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ju­ma­lan suun­ni­tel­mat täh­tää­vät ian­kaik­ki­suu­teen

Sana sunnuntaiksi
22.8.2021 7.00

Juttua muokattu:

20.8. 15:20
2021082015205520210822070000

Eveliina Saukko

Eveliina Saukko

Vil­le Lai­va­maa

Jee­sus teki ih­me­te­ko­ja, jot­ta ih­mi­set us­koi­si­vat Ju­ma­lan voi­maan.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti muo­dos­tuu kah­des­ta kat­kel­mas­ta. En­sim­mäi­ses­sä kat­kel­mas­sa Jee­sus pa­ran­taa so­ke­an mie­hen. Toi­ses­sa Jee­sus osoit­taa fa­ri­seus­ten hen­gel­li­sen so­keu­den.

Kat­kel­mien vä­lis­sä ole­vat ja­keet ker­to­vat elä­väl­lä ta­val­la sii­tä, kuin­ka so­ke­an mie­hen pa­ran­tu­mi­ses­ta tuli ilo hä­nel­le ja hä­nen per­heel­leen. Sa­mal­la sii­tä tuli suu­ri on­gel­ma fa­ri­seuk­sil­le.

Ju­ma­la il­moit­taa it­ses­tään

Lu­vun alus­sa ker­ro­taan, kuin­ka Jee­sus ope­tus­lap­si­neen koh­ta­si tien si­vus­sa is­tu­van so­ke­an mie­hen. Ope­tus­lap­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta, mis­tä mie­hen so­keus joh­tui. Oli­ko mies it­se vai hä­nen van­hem­pan­sa teh­neet syn­tiä? Jee­sus tor­jui kui­ten­kin ope­tus­las­ten kä­si­tyk­sen. Hän sa­noi: ”Ei hän ei­vät­kä hä­nen van­hem­pan­sa. Niin on ta­pah­tu­nut, jot­ta Ju­ma­lan teot tu­li­si­vat hä­nes­sä jul­ki.” (Joh. 9:3.)

Ope­tus­lap­set siis miet­ti­vät, oli­vat­ko ajal­li­set vas­toin­käy­mi­set ja on­net­to­muu­det seu­raus­ta ih­mi­sen pa­hois­ta te­ois­ta. Sama ai­he tois­tui, kun Jee­suk­sel­le ja ope­tus­lap­sil­le tuo­tiin uu­ti­nen, et­tä Pi­la­tus oli sur­maut­ta­nut jul­mas­ti ja il­man syy­tä uh­raa­maan tul­lei­ta ga­li­le­a­lai­sia. Jee­sus ky­syi ope­tus­lap­sil­taan: ”Luu­let­te­ko, et­tä he oli­vat suu­rem­pia syn­ti­siä kuin kaik­ki muut ga­li­le­a­lai­set, kos­ka sai­vat tuol­lai­sen lo­pun?” (Luuk. 13:2)

Hän ot­taa rin­nal­le myös esi­mer­kin Si­lo­an tor­nin kaa­tu­mi­ses­ta, jos­sa sai kah­dek­san­tois­ta Je­ru­sa­le­min asu­kas­ta sur­man­sa. Jee­sus to­te­aa: “Ei­vät suin­kaan, vaan kaik­ki te olet­te tu­hon omia, el­let­te kään­ny.”

Ih­mis­miel­tä lä­hel­lä on myös aja­tus­kul­ku: ovat­ko ter­veys ja hyvä elä­mä ih­mi­sen omaa an­si­o­ta? Pal­kit­see­ko Ju­ma­la hy­vän ja hurs­kaan us­kon­kil­voi­tuk­sen ter­vey­del­lä ja ajal­li­sel­la me­nes­tyk­sel­lä?

Me­nes­tyk­sen te­o­lo­gia opet­taa, et­tä sai­rauk­sia ja ko­et­te­le­muk­sia pi­de­tään epä­us­kon seu­rauk­si­na. Täl­lai­nen ope­tus ei ole Raa­ma­tun mu­kais­ta. Sai­rauk­sil­la ja ko­et­te­le­muk­sil­la­kin voi ol­la sa­lat­tu tar­koi­tus, jon­ka tie­tää yk­sin Ju­ma­la. Ju­ma­lan suun­ni­tel­mat ih­mi­siä koh­taan täh­tää­vät ian­kaik­ki­suu­teen. Ju­ma­la voi tah­to­es­saan myös pa­ran­taa ih­mi­sen ja kään­tää kai­ken par­hain päin.

So­kea näki jäl­leen

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus voi­te­li seu­raa­vak­si mie­hen sil­mät syl­jes­tä val­mis­ta­mal­laan tah­nal­la. Sen jäl­keen hän ke­hot­ti mies­tä pe­se­mään tah­nan pois Si­lo­an lam­mi­kos­sa. Mies pa­la­si nä­ke­vä­nä.

Myös fa­ri­seuk­set sai­vat tie­don ta­pah­tu­nees­ta. Hei­dän mus­ta ja paa­tu­nut sy­dä­men­sä ei voi­nut hy­väk­syä Jee­suk­sen ih­me­te­koa Ju­ma­lan Po­jan te­ok­si. Em­me tie­dä, mitä he si­sim­mäs­sään ajat­te­li­vat. Ul­ko­nai­ses­ti ja sa­noin he yrit­ti­vät kai­kin kei­noin mi­tä­töi­dä ih­me­te­on to­teu­tu­mi­sen.

To­si­a­sia oli kui­ten­kin se, et­tä mies oli saa­nut nä­kön­sä ja pa­ran­ta­ja oli ol­lut tuo mies, joka hei­dän mie­les­tään her­ja­si Ju­ma­laa väit­tä­mäl­lä ole­van­sa Ju­ma­lan Poi­ka. Hei­dän pu­hees­saan esiin­tyi usein sana syn­ti­nen, ja se tar­koit­ti ai­na mui­ta ih­mi­siä – ei hei­tä it­se­ään. Myös Jee­sus oli hei­dän mie­les­tään syn­ti­nen.

Ju­ma­lan Sa­nan va­los­sa jo­kai­nen ih­mi­nen on syn­ti­nen. Ai­noa syn­ni­tön oli Jee­sus. Tätä ei­vät fa­ri­seuk­set hen­gel­li­ses­ti so­keil­la sil­mil­lään voi­neet näh­dä. Kun nä­kön­sä saa­nut mies sa­noi fa­ri­seuk­sil­le: “Iki­päi­vä­nä ei ole kuul­tu, et­tä joku oli­si avan­nut so­ke­a­na syn­ty­neen sil­mät. Jos hän ei oli­si Ju­ma­lan mies, hän ei oli­si pys­ty­nyt sel­lai­seen.” (Joh. 9:32,33.) Tämä oli fa­ri­seuk­sil­le vii­mei­nen pi­sa­ra, ja he ajoi­vat mie­hen pois.

Sai­raat tar­vit­se­vat pa­ran­ta­jaa

Ul­ko­na mies ta­pa­si Jee­suk­sen uu­del­leen. Jee­sus ei aja­nut mies­tä pois luo­taan, vaan pa­ra­ni myös hen­gel­li­ses­tä so­keu­des­ta. Näin Jee­suk­sen sa­no­jen mu­kai­ses­ti Ju­ma­lan teot tu­li­vat jul­ki. Jee­sus lä­he­tet­tiin maa­il­maan te­ke­mään ih­mei­tä ja tun­nus­te­ko­ja, jot­ta ih­mi­set us­koi­si­vat Ju­ma­lan voi­maan.

Jee­sus kävi kes­kus­te­lua fa­ri­seus­ten kans­sa. Hän sa­noi: ”Minä olen tul­lut tä­hän maa­il­maan pan­nak­se­ni toi­meen tuo­mi­on: so­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja nä­ke­vis­tä tu­lee so­kei­ta.” Hän sa­noi myös ope­tus­lap­sil­le: “Minä olen maa­il­man valo”. Toi­saal­la Jee­sus myös vas­ta­si heil­le: ”Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. En minä ole tul­lut kut­su­maan hurs­kai­ta, vaan syn­ti­siä, jot­ta he kään­tyi­si­vät.” (Luuk. 5:31,32.)

Jee­sus on tul­lut syn­tis­ten ja syyl­lis­ten Va­pah­ta­jak­si. Hä­nen ke­ho­tusk­sen­sa va­paut­taa taa­kois­ta: Kään­ty­kää, teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi!

Evan­ke­liu­mi: Joh. 9:1–7, 39–41

Raa­mat­tu 1992: Tien si­vus­sa Jee­sus näki mie­hen, joka oli syn­ty­mäs­tään saak­ka ol­lut so­kea. Ope­tus­lap­set ky­syi­vät hä­nel­tä: ”Rab­bi, kuka on teh­nyt sen syn­nin, jon­ka vuok­si hän on syn­ty­nyt so­ke­a­na? Hän it­se­kö vai hä­nen van­hem­pan­sa?” Jee­sus vas­ta­si: ”Ei hän ei­vät­kä hä­nen van­hem­pan­sa. Niin on ta­pah­tu­nut, jot­ta Ju­ma­lan teot tu­li­si­vat hä­nes­sä jul­ki. Nyt, kun vie­lä on päi­vä, mei­dän on teh­tä­vä nii­tä te­ko­ja, joi­ta lä­het­tä­jä­ni meil­tä odot­taa. Tu­lee yö, ei­kä sil­loin ku­kaan ky­ke­ne te­ke­mään työ­tä. Niin kau­an kuin olen maa­il­mas­sa, minä olen maa­il­man valo.” Näin sa­not­tu­aan Jee­sus syl­käi­si maa­han, teki syl­jes­tä tah­naa, si­ve­li sitä mie­hen sil­miin ja sa­noi: ”Mene Si­lo­an al­taal­le ja pe­sey­dy.” -- Al­taan nimi mer­kit­see: lä­he­tet­ty. -- Mies meni, pe­sey­tyi ja pa­la­si nä­ke­vä­nä. – – 39 Jee­sus sa­noi: ”Minä olen tul­lut tä­hän maa­il­maan pan­nak­se­ni toi­meen tuo­mi­on: so­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja nä­ke­vis­tä tu­lee so­kei­ta.” Muu­ta­mat fa­ri­seuk­set, jot­ka oli­vat sii­nä lä­hel­lä, ky­syi­vät tä­män kuul­les­saan: ”Et kai tar­koi­ta, et­tä me­kin olem­me so­kei­ta?” Jee­sus vas­ta­si: ”Jos oli­sit­te so­kei­ta, tei­tä ei syy­tet­täi­si syn­nis­tä, mut­ta te väi­tät­te nä­ke­vän­ne, ja sen täh­den syn­ti py­syy teis­sä.”

Bib­lia: Ja Jee­sus, käy­den ohit­se, näki ih­mi­sen, joka oli so­ki­a­na syn­ty­nyt. Ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa ky­syi­vät hä­nel­tä, sa­no­en: Mes­ta­ri, kuka syn­tiä teki, tä­mä­kö eli hä­nen van­hem­pan­sa, et­tä hä­nen piti so­ki­a­na syn­ty­män? Jee­sus vas­ta­si: ei tämä syn­tiä teh­nyt ei­kä hä­nen van­hem­pan­sa; mut­ta et­tä Ju­ma­lan työt hä­nes­sä il­moi­tet­tai­siin. Mi­nun tu­lee teh­dä hä­nen töi­tän­sä, joka mi­nun lä­het­ti, niin kau­van kuin päi­vä on. Yö tu­lee, kos­ka ei ken­kään tai­da työ­tä teh­dä. Niin kau­van kuin minä olen maa­il­mas­sa, niin olen minä maa­il­man val­keus. Kuin hän tä­män sa­no­nut oli, syl­ki hän maa­han ja teki loan syl­jes­tä ja voi­te­li so­ki­an sil­mät lo­al­la. Ja sa­noi hä­nel­le: mene ja pese it­ses lam­mi­kos­sa Si­lo­am, se on niin pal­jo kuin: lä­he­tet­ty. Niin hän meni ja pesi it­sen­sä ja tuli nä­ke­mään. – – Ja Jee­sus sa­noi: minä tu­lin tuo­mi­ol­le tä­hän maa­il­maan, et­tä ne, jot­ka ei näe, pi­tää nä­ke­män, ja ne, jot­ka nä­ke­vät, pi­tää so­ki­ak­si tu­le­man. Ja muu­ta­mat Pha­ri­se­a­lai­sis­ta, jot­ka hä­nen ty­kö­nän­sä oli­vat, kuu­li­vat nä­mät ja sa­noi­vat hä­nel­le: olem­me­ko me­kin so­ki­at? Jee­sus sa­noi heil­le: jos te so­ki­at oli­sit­te, niin ei oli­si teil­lä syn­tiä; mut­ta et­tä te sa­not­te: me nä­em­me, sen­täh­den tei­dän syn­tin­ne py­syy.

22.9.2021

Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to. Fil. 1:21

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.