Fa­ri­seuk­set odot­ti­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saa­pu­mis­ta ja ky­syi­vät sii­tä Jee­suk­sel­ta. Jee­sus vas­ta­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan jo ole­van hei­dän kes­kel­lään.

Ku­nin­kaan eli Mes­si­aan ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa odot­ta­mi­nen oli kes­keis­tä juu­ta­lai­sil­le. Tuo­hon mes­si­a­so­do­tuk­seen se­koit­tui myös toi­vei­ta kan­sal­li­sen it­se­näi­syy­den pa­lau­tu­mi­ses­ta.

Jot­kut odot­ti­vat ajal­lis­ta mes­si­as­ta, ja he ku­vit­te­li­vat Mes­si­aan val­ta­kun­nan eli Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ajal­li­sek­si val­ta­kun­nak­si. Tuol­lai­nen mes­si­as pa­laut­tai­si Is­ra­e­lil­le it­se­näi­syy­den eli va­paut­tai­si hei­dät Roo­man val­lan al­ta.

Toi­saal­ta juu­ta­lai­set ajat­te­li­vat, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tu­lee vas­ta tä­män ajan jäl­keen. Täl­lai­nen odo­tus liit­tyi lo­pun ajan ta­pah­tu­miin. Se, kum­paa val­ta­kun­taa fa­ri­seuk­set tar­koit­ti­vat ky­sy­es­sään sen tu­le­mi­ses­ta Jee­suk­sel­ta, ei suo­raan käy evan­ke­liu­mis­ta il­mi.

Yh­tä ai­kaa nä­ky­vä ja nä­ky­mä­tön

Ky­sy­mys Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta on edel­leen kes­kei­nen. Mitä Raa­mat­tu ja Jee­sus tar­koit­ta­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nal­la?

Jee­suk­sen vas­tauk­ses­ta fa­ri­seuk­sil­le käy il­mi, et­tä tie­tyl­lä ta­val­la nämä odo­tuk­set ovat tot­ta: Mes­si­aan tu­loon liit­tyy myös hä­nen val­ta­kun­tan­sa. Se ei to­sin ole ajal­li­nen val­ta­kun­ta, ei­kä tuo Mes­si­as pa­lau­ta Is­ra­e­lin it­se­näi­syyt­tä. Mut­ta Mes­si­aal­la, ku­nin­kaal­la, on val­ta­kun­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta mer­kit­see Ju­ma­lan ku­nin­kuut­ta.

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on jo läs­nä Mes­si­aas­sa. Se ei ole vie­lä kaik­kien ih­mis­ten näh­tä­vil­lä, mut­ta kun tä­män maa­il­man ai­ka lop­puu, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tu­lee nä­ky­väl­lä ta­val­la.

Sa­lat­tu val­ta­kun­ta

Jee­sus kut­sui ih­mi­siä seu­raa­maan it­se­ään eli us­ko­maan hä­neen. Ne, jot­ka ot­ti­vat tuon kut­sun vas­taan, pää­si­vät hä­nen val­ta­kun­taan­sa. Jee­suk­sen seu­raa­jat saa­vat asua Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa.

Fa­ri­seuk­set ei­vät us­ko­neet Jee­suk­seen ei­vät­kä pi­tä­neet hän­tä Mes­si­aa­na. Sik­si he ei­vät myös­kään näh­neet Ju­ma­lan val­ta­kun­taa.

Epä­us­ko peit­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Sitä ei voi si­toa ai­kaan tai paik­kaan. Sii­tä ei voi sa­noa, et­tä se on tääl­lä tai tuol­la. Sen tu­le­mis­ta ei voi tark­kail­la ei­kä sitä voi näh­dä ih­mis­sil­min ei­kä sin­ne pääs­tä ih­mis­voi­min.

Vaik­ka fa­ri­seuk­set ei­vät näh­neet Ju­ma­lan val­ta­kun­taa, se oli hei­dän kes­kel­lään. He yrit­ti­vät näh­dä sen ih­mis­voi­min, in­hi­mil­li­sel­lä vii­sau­del­la. Ei kui­ten­kaan au­ta, vaik­ka tun­ti­si lo­pun ajan mer­kit ja tie­täi­si, mil­loin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja sen ku­nin­gas tu­lee kun­ni­as­saan, jos ei ole val­mis sitä vas­taa­not­ta­maan.

Voit­toi­sa ku­nin­gas

Fa­ri­seuk­set ky­syi­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­nan tu­le­mi­ses­ta oi­ke­al­ta ih­mi­sel­tä, it­se val­ta­kun­nan ku­nin­kaal­ta Her­ral­ta Jee­suk­sel­ta. Hän on omal­la ve­rel­lään lu­nas­ta­nut val­ta­kun­tan­sa asuk­kaat va­paik­si.

Ajal­li­sis­sa val­ta­kun­nis­sa ala­mai­set jou­tu­vat tais­te­le­maan ku­nin­kaan­sa puo­les­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa ku­nin­gas on an­ta­nut hen­ken­sä ala­mais­ten­sa puo­les­ta.

Val­ta­kun­nan sa­no­ma on ku­nin­kaan­sa voit­to­sa­no­maa: syn­nit saa us­koa an­teek­si. Sitä hä­nen oman­sa ju­lis­ta­vat tä­nä­kin päi­vä­nä. Sen us­ko­ja saa ku­nin­kaan voi­ton omak­seen ja pää­see Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaak­si naut­ti­maan van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa.

”äl­kää läh­te­kö min­ne­kään”

Jee­sus va­roit­ti ope­tus­lap­si­aan vii­meis­ten ai­ko­jen ek­sy­tyk­sis­tä. Yk­si sel­lai­nen on se, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ku­nin­kaan sa­no­taan ole­van muu­al­la­kin kuin omas­sa val­ta­kun­nas­saan. Sa­no­taan: hän on siel­lä ja hän on tuol­la.

Jee­sus va­roit­ti ope­tus­lap­si­aan: äl­kää läh­te­kö min­ne­kään. Hän lu­pa­si ol­la omien­sa kans­sa joka päi­vä maa­il­man lop­puun as­ti. Hän ei ole tääl­lä ja tuol­la, hän on omien­sa kes­kel­lä. Hän ei jätä omi­aan.

On tur­val­lis­ta py­syä Jee­suk­sen oma­na. Sil­loin hä­nen tu­le­mi­sen­sa kun­ni­as­saan ei yl­lä­tä. Sitä ei tar­vit­se odot­taa pe­lä­ten, vaan saa odot­taa iloi­ten. Hän tu­lee pian, sil­lä tämä ai­ka on ly­hyt.

Jee­suk­sen tul­les­sa kun­ni­as­saan hä­neen us­ko­vat saa­vat pe­riä sen val­ta­kun­nan, joka on ol­lut val­mii­na jo maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti. Sil­loin us­ko­vai­set saa­vat siir­tyä ajas­ta ikui­suu­teen.

Ilk­ka Leh­to

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 7.12.2017

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Luuk. 17:20–24

Raa­mat­tu 1992

Kun fa­ri­seuk­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta, mil­loin Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tu­lee, hän vas­ta­si: ”Ei Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tule niin, et­tä sen tu­le­mis­ta voi­daan tark­kail­la. Ei­kä voi­da sa­noa: ’Se on tääl­lä’, tai: ’Se on tuol­la.’ Kat­so­kaa: Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tei­dän kes­kel­län­ne.”

Ope­tus­lap­sil­leen hän sa­noi:

”Tu­lee ai­ka, jol­loin te toi­vot­te nä­ke­vän­ne edes yh­den Ih­mi­sen Po­jan päi­vän mut­ta et­te saa näh­dä. Teil­le sa­no­taan sil­loin: ’Hän on tuol­la’, ja: ’Hän on tääl­lä’, mut­ta äl­kää läh­te­kö min­ne­kään, äl­kää juos­ko pe­räs­sä. Sil­lä niin kuin sa­la­ma vä­läh­tää ja va­lai­see tai­vaan ää­res­tä ää­reen, niin on Ih­mi­sen Poi­ka ole­va il­mes­ty­mi­sen­sä päi­vä­nä.”

Bib­lia

Ja Pha­ri­se­a­lai­set ky­syi­vät hä­nel­tä: kos­ka Ju­ma­lan val­ta­kun­ta olis tu­le­va? Vas­ta­si hän hei­tä ja sa­noi: ei Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tule niin, et­tä se tai­det­tai­siin näh­dä. Ei myös hei­dän pidä sa­no­man: kat­so täs­sä, kat­so siel­lä; sil­lä kat­so, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tei­dän kes­kel­län­ne.

Niin hän sa­noi ope­tus­lap­sil­le:

Se ai­ka tu­lee, et­tä te ha­la­jat­te näh­dä yh­tä­kin Ih­mi­sen Po­jan päi­vää, ja et­te saa näh­dä. Ja he sa­no­vat teil­le: kat­so täs­sä, kat­so siel­lä: äl­käät men­kö ulos, äl­käät myös seu­rat­ko. Sil­lä niin­kuin pit­käi­sen tuli tai­vaan al­la lei­mah­taa ja pais­taa kaik­kein pääl­le, mit­kä tai­vaan al­la ovat, niin on myös Ih­mi­sen Po­jan päi­vä­nän­sä ole­va.