”Ken on mun lähimmäiseni ja ketä eläissäni myös minun tulee rakastaa kuin omaa itseäni?” (Vk. 431.) Sivistyssanakirjan mukaan lähimmäinen on uskonnollinen sana ja tarkoittaa läheistä ihmistä, oman kansan jäsentä tai ystävää. Koska sana on uskonnollinen, on hyvä etsiä tarkempaa vastausta Raamatusta. Kuka siis on lähimmäiseni?
Tekstimme on pieni katkelma Vuorisaarnasta. Jeesus piti pitkän, kolme lukua kestävän saarnansa todennäköisesti Gennesaretin järven pohjoispuolella, lähellä Kapernaumin kaupunkia olevalla vuorella. Hän meni heti asian ytimeen: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi’”.
Sanoissa tiivistyy juutalaisten ajattelutapa: oikeus kostoon ja oikeus antaa samalla mitalla takaisin (2. Moos. 21). Jo aikaisemmin samassa Vuorisaarnassa Jeesus oli opettanut: ”Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin” (Matt. 5:39). Nyt hän sanoi asiasta vielä vahvemmin: ”Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.”
On helppo rakastaa ihmistä, jonka kanssa menee hyvin ja jonka kanssa on helppo keskustella, mutta ”mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?” Kuinka mielellämme ohittaisimme sanaakaan sanomatta ihmisen, jonka kanssa meillä on huonot välit. Ruma, epäkohtelias ja ylimielinen käytös on lähellä meitä jokaista.
Isä jakaa hyvyyttään kaikille
Teemme helposti rajoja toistemme välille. Asettelemme ihmisiä arvoasteikossa korkeammalle tai matalammalle. Jumala ei tee niin. Hän on tasapuolinen ja ”antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille.”
Jumala jakaa hyvyyttään kaikille ihmisille lähettämällä sateen ”niin hurskaille kuin jumalattomille”. Mekään emme saa syrjiä ketään uskon, rodun, kielen tai kulttuurin vuoksi. ”Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme” (Vk. 431). Lähimmäiseni on se, joka on vieressäni juuri nyt, tai se, jonka kohtaan satunnaisesti matkallani, työssäni tai vapaa-ajallani.
Rakkaus on suurin
Kaikki ihmiset kaipaavat rakkautta ja hyväksyntää. Siksi on hyvä lukea Paavalin kirjoittamaa kaunista rakkauden ylistyslaulua aina uudestaan (1. Kor. 13). Niin sanotussa kultaisessa säännössä on elämänmittainen koulu: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12).
Lisäksi Jeesus tiivistää tärkeimmän elämänohjeen muutamalla sanalla: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi. – – Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37–39.) Kunpa kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky toteutuisivat tässä maailmassa. Ei olisi vihaa, katkeruutta, sotia eikä rikollisuutta ihmisten ja kansojen välillä.
Suurin rakkaus on siinä, että Jumala uhrasi oman rakkaan Poikansa kaikkien ihmisten syntien sovittamiseksi (Joh. 3:16). Hänen rakkautensa meitä kohtaan oli ja on mittaamaton.
Jumalan Poika ristillä riippuessaan, kipujen ja kärsimyksen keskelläkin, rukoili Isää antamaan anteeksi vainoojilleen ja pilkkaajilleen (Luuk. 23:34). Jeesus oli täynnä armoa ja anteeksiantamusta. On onnellista tehdä matkaa armon ja anteeksiantamuksen varassa.
Arto Heikkilä
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
14. sunnuntai helluntaista: Ps. 112:5–9; 1. Sam. 24:9–12, 17–21; 1. Joh. 3:11–18; Matt. 5:43–48
Julkaistu Päivämiehessä 10.9.2014.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.