JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kumpi pojista noudatti isänsä tahtoa?

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
27.8.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:45
2020010123454020140827000000

Teks­ti­koh­ta ker­too ti­lan­tees­ta, joka liit­tyy Jee­suk­sen ajal­li­sen toi­min­nan lo­pul­le. Lu­vun alus­sa ker­ro­taan lu­kui­sis­ta ih­me­töis­tä sekä Va­pah­ta­jan saa­pu­mi­ses­ta rie­mu­saa­tos­sa Je­ru­sa­le­miin. Kan­sa piti hän­tä vii­saa­na pro­feet­ta­na Ga­li­le­an Na­sa­re­tis­ta ja sa­mal­la Daa­vi­din Poi­ka­na. Kan­sa odot­ti näin myös ajal­lis­ta val­ti­aan voi­maa, jon­ka tur­vis­sa koit­tai­si pa­rem­pi tu­le­vai­suus.

Va­pah­ta­ja koh­ta­si yh­tä suu­ren vas­ta­voi­man; fa­ri­seuk­set ja kir­ja­nop­pi­neet yh­tai­kaa pel­kä­si­vät ja vi­ha­si­vat Na­sa­re­tin mies­tä. He et­si­vät ti­lai­suut­ta sur­ma­ta Jee­suk­sen. Tä­hän tuli vain hank­kia riit­tä­vät ja kan­san hy­väk­sy­mät pe­rus­te­lut. Sy­dä­mis­sään he kä­vi­vät kamp­pai­lua: Mis­tä tämä voi­ma? Ke­nen an­ta­mat oli­vat Jee­suk­sen val­tuu­det?

Fa­ri­seuk­set ha­lu­si­vat kuul­la asi­an hä­nel­tä it­sel­tään. Ken­ties Ga­li­le­an pro­feet­ta as­tui­si an­saan. Jee­sus esit­ti vas­ta­ky­sy­myk­sen, joka oli niin kiu­sal­li­nen, et­tä fa­ri­seuk­set kat­soi­vat pa­rem­mak­si jät­tää vas­taa­mat­ta. Täl­löin Jee­sus­kaan ei vas­tan­nut hän­tä pii­rit­tä­vil­le ky­sy­jil­le.

Kum­pi teki isän tah­don?

Ker­to­muk­sen mie­hel­lä oli kak­si poi­kaa, joi­ta pyy­det­tiin työ­hön isän omis­ta­mas­sa vii­ni­tar­has­sa. En­sim­mäi­nen poi­ka tor­jui isän pyyn­nön, hän ei ha­lun­nut to­tel­la ke­ho­tus­ta. Kiel­täy­ty­mi­nen oli kui­ten­kin sel­väs­ti jää­nyt vai­vaa­maan poi­kaa, sil­lä het­ken pääs­tä hän ka­tui, et­tä oli tor­ju­nut isän­sä ke­ho­tuk­sen.

Toi­nen po­jis­ta toi­mi toi­sin. Hän esit­ti isän edes­sä nöy­rää ja lu­pa­si au­liis­ti. Kun hän pää­si pois isän kat­seen al­ta, hän ei toi­mi­nut­kaan lu­pauk­sen­sa mu­kai­ses­ti. Oli­ko hä­nel­lä ken­ties alun­pe­rin­kään aja­tus­ta men­nä, em­me tie­dä.

Jee­sus aset­taa kuu­li­jan­sa ar­vi­oi­maan ti­lan­net­ta. Kum­pi po­jis­ta toi­mi isän tah­don mu­kai­sel­la ta­val­la? Vas­taus oli kuu­li­joil­le help­po. Se, joka aluk­si han­goit­te­li vas­taan, mut­ta meni kui­ten­kin. Jee­suk­sen vas­taus tä­män jäl­keen tun­tui to­del­la yl­lät­tä­väl­tä: ”To­ti­ses­ti: por­tot ja pub­li­kaa­nit me­ne­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan en­nem­min kuin te.”

Muo­to­sään­tö­jä nou­dat­ta­en

Jee­suk­sen ty­lyl­tä vai­kut­ta­vas­sa vas­tauk­ses­sa il­me­ni ver­tauk­sen ydin­sa­no­ma. Se oli sama kuin useim­mis­sa hä­nen esit­tä­mis­sään ver­tauk­sis­sa. Kyse oli pää­sys­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja kuu­li­ai­suu­des­ta tai­vaal­li­sen Isän kut­sul­le.

Ih­mi­nen voi suh­tau­tua mo­niin eri­lai­siin pyyn­töi­hin ker­to­muk­ses­sa esi­te­tyl­lä ta­val­la. On help­po lu­va­ta, mut­ta on pal­jon vai­ke­am­pi to­teut­taa. Ei­kö se ole myös mei­dän ko­ke­muk­sem­me?

Jee­sus si­säl­lyt­ti ver­tauk­seen­sa myös pe­las­tus­his­to­ri­al­li­ses­ti laa­jan kaa­ren, jota kuu­li­jat ei­vät ky­en­neet hah­mot­ta­maan. Sana tuli li­hak­si, mitä kuu­li­jat­kin oli­vat kä­sit­tä­mät­tään juu­ri to­dis­ta­mas­sa. Elä­vä us­ko oli en­sik­si Kaik­ki­val­ti­aan suun­ni­tel­man mu­kai­ses­ti lu­pauk­sen kan­san kes­kuu­des­sa. Tä­hän kan­saan fa­ri­seuk­set­kin kuu­lui­vat.

Ai­ko­jen saa­tos­sa oli käy­nyt niin, et­tä elä­vä us­ko oli ohen­tu­nut esi-isil­tä opit­tu­jen muo­to­sään­nös­ten nou­dat­ta­mi­seen. En­sin oli seu­rat­tu Ju­ma­lan tah­toa, mut­ta sit­ten ih­mi­sen tah­to oli saa­nut val­lan. Her­ran Hen­ki oli val­ta­o­sin ka­don­nut lu­va­tun kan­san kes­kuu­des­ta.

En­sim­mäi­set tu­le­vat vii­mei­sik­si

Jee­suk­sen puhe tuli suo­raan koh­ti. Por­tot ja pub­li­kaa­nit, yh­teis­kun­nan hal­vek­sit­tu poh­ja­sak­ka, oli­si me­ne­vä en­nem­min Ju­ma­lan val­ta­kun­taan kuin nuo hen­gen­mie­het, jot­ka oli­vat elä­män­sä ajan ko­et­ta­neet elää py­häs­ti, kaik­kea la­kia nou­dat­ta­en. Kä­sit­tä­mä­tön­tä? Mik­si näin?

Jee­sus ko­et­ti ava­ta kir­ja­nop­pi­neil­le sitä, et­tä kun hal­vek­si­tut ja syn­tiin lan­gen­neet ih­mi­set koh­ta­si­vat Va­pah­ta­jan­sa, ar­mo täyt­ti hei­dän sy­dä­men­sä. Sil­loin seu­ra­si elä­män­muu­tos, ja he sai­vat ha­lun seu­ra­ta Va­pah­ta­jaan­sa. En­ti­nen elä­mä jäi, ja al­koi mat­ka, jota lei­ma­si halu täyt­tää Ju­ma­lan, Isän osoit­ta­mia töi­tä. Vii­mei­sim­mät tu­li­vat Ju­ma­lan sil­mis­sä en­sim­mäi­sik­si.

Jee­suk­sen edes­sä oli myös tämä toi­nen ryh­mä. Heil­lä oli muo­dol­li­ses­ti pyhä meno, kui­ten­kin il­man Hen­keä. Pyhä Hen­ki ei saa­nut hal­li­ta aja­tuk­sia, sa­no­ja ja te­ko­ja. Sik­si Jee­sus ju­lis­ti nuo ai­em­min jul­ki­sis­sa syn­neis­sä elä­neet, mut­ta pa­ran­nuk­sen saa­neet Ju­ma­lan edes­sä en­sim­mäi­sik­si.

Isän ar­mol­li­nen pyyn­tö kuu­luu vie­lä­kin ih­mi­sel­le, joka on tä­hän het­keen saak­ka kul­ke­nut syn­tien ja oman tah­don tie­tä. Pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­des­saan ih­mi­ses­tä tu­lee Ju­ma­lan val­ta­kun­nan jä­sen.

Ilk­ka Ha­ku­li­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

12. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 51:6–14; Job. 42:1–6 tai 1. Sam. 17:37–45, 48–50; Room. 7:14–25; Matt. 21:28–32

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 27.8.2014.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys