Tekstikohta kertoo tilanteesta, joka liittyy Jeesuksen ajallisen toiminnan lopulle. Luvun alussa kerrotaan lukuisista ihmetöistä sekä Vapahtajan saapumisesta riemusaatossa Jerusalemiin. Kansa piti häntä viisaana profeettana Galilean Nasaretista ja samalla Daavidin Poikana. Kansa odotti näin myös ajallista valtiaan voimaa, jonka turvissa koittaisi parempi tulevaisuus.
Vapahtaja kohtasi yhtä suuren vastavoiman; fariseukset ja kirjanoppineet yhtaikaa pelkäsivät ja vihasivat Nasaretin miestä. He etsivät tilaisuutta surmata Jeesuksen. Tähän tuli vain hankkia riittävät ja kansan hyväksymät perustelut. Sydämissään he kävivät kamppailua: Mistä tämä voima? Kenen antamat olivat Jeesuksen valtuudet?
Fariseukset halusivat kuulla asian häneltä itseltään. Kenties Galilean profeetta astuisi ansaan. Jeesus esitti vastakysymyksen, joka oli niin kiusallinen, että fariseukset katsoivat paremmaksi jättää vastaamatta. Tällöin Jeesuskaan ei vastannut häntä piirittäville kysyjille.
Kumpi teki isän tahdon?
Kertomuksen miehellä oli kaksi poikaa, joita pyydettiin työhön isän omistamassa viinitarhassa. Ensimmäinen poika torjui isän pyynnön, hän ei halunnut totella kehotusta. Kieltäytyminen oli kuitenkin selvästi jäänyt vaivaamaan poikaa, sillä hetken päästä hän katui, että oli torjunut isänsä kehotuksen.
Toinen pojista toimi toisin. Hän esitti isän edessä nöyrää ja lupasi auliisti. Kun hän pääsi pois isän katseen alta, hän ei toiminutkaan lupauksensa mukaisesti. Oliko hänellä kenties alunperinkään ajatusta mennä, emme tiedä.
Jeesus asettaa kuulijansa arvioimaan tilannetta. Kumpi pojista toimi isän tahdon mukaisella tavalla? Vastaus oli kuulijoille helppo. Se, joka aluksi hangoitteli vastaan, mutta meni kuitenkin. Jeesuksen vastaus tämän jälkeen tuntui todella yllättävältä: ”Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te.”
Muotosääntöjä noudattaen
Jeesuksen tylyltä vaikuttavassa vastauksessa ilmeni vertauksen ydinsanoma. Se oli sama kuin useimmissa hänen esittämissään vertauksissa. Kyse oli pääsystä Jumalan valtakuntaan ja kuuliaisuudesta taivaallisen Isän kutsulle.
Ihminen voi suhtautua moniin erilaisiin pyyntöihin kertomuksessa esitetyllä tavalla. On helppo luvata, mutta on paljon vaikeampi toteuttaa. Eikö se ole myös meidän kokemuksemme?
Jeesus sisällytti vertaukseensa myös pelastushistoriallisesti laajan kaaren, jota kuulijat eivät kyenneet hahmottamaan. Sana tuli lihaksi, mitä kuulijatkin olivat käsittämättään juuri todistamassa. Elävä usko oli ensiksi Kaikkivaltiaan suunnitelman mukaisesti lupauksen kansan keskuudessa. Tähän kansaan fariseuksetkin kuuluivat.
Aikojen saatossa oli käynyt niin, että elävä usko oli ohentunut esi-isiltä opittujen muotosäännösten noudattamiseen. Ensin oli seurattu Jumalan tahtoa, mutta sitten ihmisen tahto oli saanut vallan. Herran Henki oli valtaosin kadonnut luvatun kansan keskuudesta.
Ensimmäiset tulevat viimeisiksi
Jeesuksen puhe tuli suoraan kohti. Portot ja publikaanit, yhteiskunnan halveksittu pohjasakka, olisi menevä ennemmin Jumalan valtakuntaan kuin nuo hengenmiehet, jotka olivat elämänsä ajan koettaneet elää pyhästi, kaikkea lakia noudattaen. Käsittämätöntä? Miksi näin?
Jeesus koetti avata kirjanoppineille sitä, että kun halveksitut ja syntiin langenneet ihmiset kohtasivat Vapahtajansa, armo täytti heidän sydämensä. Silloin seurasi elämänmuutos, ja he saivat halun seurata Vapahtajaansa. Entinen elämä jäi, ja alkoi matka, jota leimasi halu täyttää Jumalan, Isän osoittamia töitä. Viimeisimmät tulivat Jumalan silmissä ensimmäisiksi.
Jeesuksen edessä oli myös tämä toinen ryhmä. Heillä oli muodollisesti pyhä meno, kuitenkin ilman Henkeä. Pyhä Henki ei saanut hallita ajatuksia, sanoja ja tekoja. Siksi Jeesus julisti nuo aiemmin julkisissa synneissä eläneet, mutta parannuksen saaneet Jumalan edessä ensimmäisiksi.
Isän armollinen pyyntö kuuluu vieläkin ihmiselle, joka on tähän hetkeen saakka kulkenut syntien ja oman tahdon tietä. Parannuksen armon saadessaan ihmisestä tulee Jumalan valtakunnan jäsen.
Ilkka Hakulinen
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
12. sunnuntai helluntaista: Ps. 51:6–14; Job. 42:1–6 tai 1. Sam. 17:37–45, 48–50; Room. 7:14–25; Matt. 21:28–32
Julkaistu Päivämiehessä 27.8.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.