Helena Soranta
Helena Soranta
Pekka Kainua
Joulun lapsi syntyi maailmaan vapahtamaan koko ihmiskunnan synnin, kuoleman ja vihollisen vallasta.
Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan lienee tutuimpia evankeliumikirjojen katkelmia. Sen kuulemiseen liittyy paljon muistoja joulukirkoista, jouluaterioilta, joulujuhlista ja muualta.
Tutun katkelman alussa määritellään tämän merkittävän tapahtuman ajankohtaa. Tuohon aikaan ei ollut vielä käytössä nykyistä vuosilukuihin ja päivämääriin perustuvaa ajanmääritystä. Siksi tapahtumat sijoitettiin historialliseen aikaan viittaamalla hallitsijoihin.
Jouluevankeliumin tapahtumat tapahtuivat siihen aikaan, kun keisari Augustus antoi käskyn verollepanosta. Täsmennyksenä vielä mainitaan Quiriniuksen olleen Syyrian käskynhaltijana. Tekstin keskiössä ei kuitenkaan ole kumpikaan edellä mainituista, vaan paljon suurempi hallitsija, rauhan ruhtinas, joulun lapsi.
Annetun käskyn mukaan jokaisen piti matkustaa omaan kaupunkiinsa kirjoittautumaan veroluetteloon. Näin teki myös kihlapari, Joosef ja Maria. Joosef kuului Daavidin sukuun, joten he matkustivat Juudean Betlehemiin.
Kauan odotettu Messias
Evankelista Luukas tietää kertoa, että tuohon aikaan kansa oli odotuksen vallassa (Luuk. 3:15). Olihan ennustettua Messiasta toivottu jo pitkään.
Jumala antoi ennustuksen Messiaasta jo ensimmäiselle ihmisparille syntiinlankeemuksen jälkeen. Läpi vuosisatojen profeetat olivat ennustaneet Messiaan tuloa. Ennustusten mukaan sen piti tapahtua juuri Betlehemissä. ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija.” (Miika 5:1.)
Betlehemin majapaikassa ei ollut tilaa kihlaparille. Jumalan Poika syntyi köyhiin ja vaatimattomiin puitteisiin tallin seimeen.
Jumalan pelastushistoriassa tapahtui suuri taitekohta. Jumala itse tuli ihmiseksi. Johannes evankeliumissaan kirjoittaa miten ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14).
Nimi Betlehem tarkoittaa sananmukaisesta leivän taloa, leipähuonetta. Jeesus Kristus, elämän leipä, tuli ihmiseksi ihmisten keskelle.
Ilosanoma köyhille ja halveksituille
Moni aikalainenkaan ei uskonut Jeesuksen olevan Jumalan Poika. He odottivat erilaista Messiasta, ehkä suurta ajallista hallitsijaa, joka vapauttaisi kansansa. Johanneksen evankeliumin alussa todetaankin: ”Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan” (Joh. 1:11).
Oli myös niitä, jotka uskoivat. Kedon paimenille enkeli ilmoitti Vapahtajan syntymisestä: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:10–11.)
On merkillepantavaa, että tämä maailmanhistorian yksi merkittävimmistä viesteistä ilmoitettiin juuri paimenille. He eivät olleet tuon ajan yhteiskunnassa kovin merkittävässä asemassa. Paimenet eivät kelvanneet tuolloin edes todistajiksi oikeudenkäynnissä. Muuta juuri he, tavalliset paimenpojat, saivat todistaa Messiaan syntymisen.
Paimenet uskoivat Jeesukseen
Enkelin viestin ja taivaallisen sotajoukon ylistyksen jälkeen paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” (Luuk. 2:15.)
Paimenet uskoivat enkelin sanat. He kiiruhtivat Betlehemiin ja saivat nähdä Marian, Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli ilmoitettu.
Paimenet ylistivät ja kiittivät Jumalaa. He halusivat myös kertoa muille siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet.
Uskovaiset ihmiset toimivat paimenten tavoin, kun he välittävät sanomaa joulun lapsesta, Herrasta Jeesuksesta. Jumalan Poika syntyi maailmaan, jotta hän voisi toteuttaa lähettäjänsä tahdon. Jeesus sovitti ihmisten synnit ja lunasti meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja vihollisen vallasta.
Evankeliumi: Luuk. 2:1–20
RAAMATTU 1992: Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys