JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

”Minä il­moi­tan teil­le ilo­sa­no­man”

Sana sunnuntaiksi
25.12.2020 7.15

Juttua muokattu:

18.12. 14:07
2020121814070620201225071500

Helena Soranta

Helena Soranta

Pek­ka Kai­nua

Jou­lun lap­si syn­tyi maa­il­maan va­pah­ta­maan koko ih­mis­kun­nan syn­nin, kuo­le­man ja vi­hol­li­sen val­las­ta.

Jou­lu­e­van­ke­liu­mi Luuk­kaan mu­kaan lie­nee tu­tuim­pia evan­ke­liu­mi­kir­jo­jen kat­kel­mia. Sen kuu­le­mi­seen liit­tyy pal­jon muis­to­ja jou­lu­kir­kois­ta, jou­lu­a­te­ri­oil­ta, jou­lu­juh­lis­ta ja muu­al­ta.

Tu­tun kat­kel­man alus­sa mää­ri­tel­lään tä­män mer­kit­tä­vän ta­pah­tu­man ajan­koh­taa. Tuo­hon ai­kaan ei ol­lut vie­lä käy­tös­sä ny­kyis­tä vuo­si­lu­kui­hin ja päi­vä­mää­riin pe­rus­tu­vaa ajan­mää­ri­tys­tä. Sik­si ta­pah­tu­mat si­joi­tet­tiin his­to­ri­al­li­seen ai­kaan viit­taa­mal­la hal­lit­si­joi­hin.

Jou­lu­e­van­ke­liu­min ta­pah­tu­mat ta­pah­tui­vat sii­hen ai­kaan, kun kei­sa­ri Au­gus­tus an­toi käs­kyn ve­rol­le­pa­nos­ta. Täs­men­nyk­se­nä vie­lä mai­ni­taan Qui­ri­niuk­sen ol­leen Syy­ri­an käs­kyn­hal­ti­ja­na. Teks­tin kes­ki­ös­sä ei kui­ten­kaan ole kum­pi­kaan edel­lä mai­ni­tuis­ta, vaan pal­jon suu­rem­pi hal­lit­si­ja, rau­han ruh­ti­nas, jou­lun lap­si.

An­ne­tun käs­kyn mu­kaan jo­kai­sen piti mat­kus­taa omaan kau­pun­kiin­sa kir­joit­tau­tu­maan ve­ro­lu­et­te­loon. Näin teki myös kih­la­pa­ri, Joo­sef ja Ma­ria. Joo­sef kuu­lui Daa­vi­din su­kuun, jo­ten he mat­kus­ti­vat Juu­de­an Bet­le­he­miin.

Kau­an odo­tet­tu Mes­si­as

Evan­ke­lis­ta Luu­kas tie­tää ker­toa, et­tä tuo­hon ai­kaan kan­sa oli odo­tuk­sen val­las­sa (Luuk. 3:15). Oli­han en­nus­tet­tua Mes­si­as­ta toi­vot­tu jo pit­kään.

Ju­ma­la an­toi en­nus­tuk­sen Mes­si­aas­ta jo en­sim­mäi­sel­le ih­mis­pa­ril­le syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen. Läpi vuo­si­sa­to­jen pro­fee­tat oli­vat en­nus­ta­neet Mes­si­aan tu­loa. En­nus­tus­ten mu­kaan sen piti ta­pah­tua juu­ri Bet­le­he­mis­sä. ”Sinä Bet­le­hem, sinä Ef­ra­ta, sinä olet pie­nin Juu­dan su­ku­kun­tien jou­kos­sa! Mut­ta si­nun kes­kuu­des­ta­si nou­see Is­ra­e­lil­le hal­lit­si­ja.” (Mii­ka 5:1.)

Bet­le­he­min ma­ja­pai­kas­sa ei ol­lut ti­laa kih­la­pa­ril­le. Ju­ma­lan Poi­ka syn­tyi köy­hiin ja vaa­ti­mat­to­miin puit­tei­siin tal­lin sei­meen.

Ju­ma­lan pe­las­tus­his­to­ri­as­sa ta­pah­tui suu­ri tai­te­koh­ta. Ju­ma­la it­se tuli ih­mi­sek­si. Jo­han­nes evan­ke­liu­mis­saan kir­joit­taa mi­ten ”Sana tuli li­hak­si ja asui mei­dän kes­kel­läm­me” (Joh. 1:14).

Nimi Bet­le­hem tar­koit­taa sa­nan­mu­kai­ses­ta lei­vän ta­loa, lei­pä­huo­net­ta. Jee­sus Kris­tus, elä­män lei­pä, tuli ih­mi­sek­si ih­mis­ten kes­kel­le.

Ilo­sa­no­ma köy­hil­le ja hal­vek­si­tuil­le

Moni ai­ka­lai­nen­kaan ei us­ko­nut Jee­suk­sen ole­van Ju­ma­lan Poi­ka. He odot­ti­vat eri­lais­ta Mes­si­as­ta, eh­kä suur­ta ajal­lis­ta hal­lit­si­jaa, joka va­paut­tai­si kan­san­sa. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min alus­sa to­de­taan­kin: ”Hän tuli omien­sa tykö, ja hä­nen oman­sa ei­vät ot­ta­neet hän­tä vas­taan” (Joh. 1:11).

Oli myös nii­tä, jot­ka us­koi­vat. Ke­don pai­me­nil­le en­ke­li il­moit­ti Va­pah­ta­jan syn­ty­mi­ses­tä: ”Äl­kää pe­lät­kö! Minä il­moi­tan teil­le ilo­sa­no­man, suu­ren ilon koko kan­sal­le. Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra.” (Luuk. 2:10–11.)

On mer­kil­le­pan­ta­vaa, et­tä tämä maa­il­man­his­to­ri­an yk­si mer­kit­tä­vim­mis­tä vies­teis­tä il­moi­tet­tiin juu­ri pai­me­nil­le. He ei­vät ol­leet tuon ajan yh­teis­kun­nas­sa ko­vin mer­kit­tä­väs­sä ase­mas­sa. Pai­me­net ei­vät kel­van­neet tuol­loin edes to­dis­ta­jik­si oi­keu­den­käyn­nis­sä. Muu­ta juu­ri he, ta­val­li­set pai­men­po­jat, sai­vat to­dis­taa Mes­si­aan syn­ty­mi­sen.

Pai­me­net us­koi­vat Jee­suk­seen

En­ke­lin vies­tin ja tai­vaal­li­sen so­ta­jou­kon ylis­tyk­sen jäl­keen pai­me­net sa­noi­vat toi­sil­leen: ”Nyt Bet­le­he­miin! Siel­lä me nä­em­me sen, mitä on ta­pah­tu­nut, sen, min­kä Her­ra meil­le il­moit­ti.” (Luuk. 2:15.)

Pai­me­net us­koi­vat en­ke­lin sa­nat. He kii­ruh­ti­vat Bet­le­he­miin ja sai­vat näh­dä Ma­ri­an, Joo­se­fin ja lap­sen, joka ma­ka­si sei­mes­sä. Kaik­ki oli juu­ri niin kuin heil­le oli il­moi­tet­tu.

Pai­me­net ylis­ti­vät ja kiit­ti­vät Ju­ma­laa. He ha­lu­si­vat myös ker­toa muil­le sii­tä, mitä oli­vat kuul­leet ja näh­neet.

Us­ko­vai­set ih­mi­set toi­mi­vat pai­men­ten ta­voin, kun he vä­lit­tä­vät sa­no­maa jou­lun lap­ses­ta, Her­ras­ta Jee­suk­ses­ta. Ju­ma­lan Poi­ka syn­tyi maa­il­maan, jot­ta hän voi­si to­teut­taa lä­het­tä­jän­sä tah­don. Jee­sus so­vit­ti ih­mis­ten syn­nit ja lu­nas­ti mei­dät va­paik­si syn­nin, kuo­le­man ja vi­hol­li­sen val­las­ta.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 2:1–20

RAA­MAT­TU 1992: Sii­hen ai­kaan an­toi kei­sa­ri Au­gus­tus käs­kyn, et­tä koko val­ta­kun­nas­sa oli toi­mi­tet­ta­va ve­rol­le­pa­no. Tämä ve­rol­le­pa­no oli en­sim­mäi­nen ja ta­pah­tui Qui­ri­niuk­sen ol­les­sa Syy­ri­an käs­kyn­hal­ti­ja­na. Kaik­ki me­ni­vät kir­joit­tau­tu­maan ve­ro­lu­et­te­loon, ku­kin omaan kau­pun­kiin­sa.

Niin myös Joo­sef läh­ti Ga­li­le­as­ta, Na­sa­re­tin kau­pun­gis­ta, ja meni ve­rol­le­pa­noa var­ten Juu­de­aan, Daa­vi­din kau­pun­kiin Bet­le­he­miin, sil­lä hän kuu­lui Daa­vi­din su­kuun. Hän läh­ti sin­ne yh­des­sä kih­lat­tun­sa Ma­ri­an kans­sa, joka odot­ti las­ta. Hei­dän siel­lä ol­les­saan tuli Ma­ri­an syn­nyt­tä­mi­sen ai­ka, ja hän syn­nyt­ti po­jan, esi­koi­sen­sa. Hän ka­pa­loi lap­sen ja pani hä­net sei­meen, kos­ka heil­le ei ol­lut ti­laa ma­ja­pai­kas­sa.

Sil­lä seu­dul­la oli pai­me­nia yöl­lä ul­ko­na var­ti­oi­mas­sa lau­maan­sa. Yh­täk­kiä hei­dän edes­sään sei­soi Her­ran en­ke­li ja Her­ran kirk­kaus ym­pä­röi hei­dät. Pel­ko val­ta­si pai­me­net, mut­ta en­ke­li sa­noi heil­le: ”Äl­kää pe­lät­kö! Minä il­moi­tan teil­le ilo­sa­no­man, suu­ren ilon koko kan­sal­le. Tä­nään on teil­le Daa­vi­din kau­pun­gis­sa syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja. Hän on Kris­tus, Her­ra. Tämä on merk­ki­nä teil­le: te löy­dät­te lap­sen, joka ma­kaa ka­pa­loi­tu­na sei­mes­sä.” Ja sa­mal­la het­kel­lä oli en­ke­lin ym­pä­ril­lä suu­ri tai­vaal­li­nen so­ta­jouk­ko, joka ylis­ti Ju­ma­laa sa­no­en: – Ju­ma­lan on kun­nia kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ih­mi­sil­lä, joi­ta hän ra­kas­taa.

Kun en­ke­lit oli­vat men­neet ta­kai­sin tai­vaa­seen, pai­me­net sa­noi­vat toi­sil­leen: ”Nyt Bet­le­he­miin! Siel­lä me nä­em­me sen, mitä on ta­pah­tu­nut, sen, min­kä Her­ra meil­le il­moit­ti.” He läh­ti­vät kii­rees­ti ja löy­si­vät Ma­ri­an ja Joo­se­fin ja lap­sen, joka ma­ka­si sei­mes­sä. Tä­män näh­des­sään he ker­toi­vat, mitä heil­le oli lap­ses­ta sa­not­tu. Kaik­ki, jot­ka kuu­li­vat pai­men­ten sa­nat, oli­vat ih­meis­sään. Mut­ta Ma­ria kät­ki sy­dä­meen­sä kai­ken, mitä oli ta­pah­tu­nut, ja tut­kis­te­li sitä.

Pai­me­net pa­la­si­vat kiit­tä­en ja ylis­tä­en Ju­ma­laa sii­tä, mitä oli­vat kuul­leet ja näh­neet. Kaik­ki oli juu­ri niin kuin heil­le oli sa­not­tu.

21.1.2021

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa. Joh. 1:14

Viikon kysymys