JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Palvelijalla palvelijan tehtävä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
14.10.2018 6.14

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109282620181014061400

Jee­sus ha­lu­si esi­mer­kil­lään näyt­tää ope­tus­lap­sil­leen, kuin­ka pal­ve­li­jan teh­tä­vä on vain pal­vel­la her­raan­sa, ja lä­he­tin vie­tä­vä vain lä­het­tä­jän­sä vies­ti.

Jee­sus ja ope­tus­lap­set oli­vat ko­koon­tu­neet kii­ras­tors­tain il­ta­na syö­mään Va­pah­ta­jan har­taas­ti odot­ta­maa pää­si­äi­sa­te­ri­aa.

Kun he oli­vat aset­tu­neet ate­ri­al­le, Jee­sus nou­si, rii­sui viit­tan­sa ja kie­toi ym­pä­ril­leen lii­nan sekä kaa­toi vet­tä pe­su­as­ti­aan al­ka­en or­jan ta­voin pes­tä ope­tus­las­ten­sa jal­ko­ja. Tä­män hän teki an­taak­seen ope­tus­lap­sil­le esi­mer­kin, jota hän ke­hot­ti kaik­kia nou­dat­ta­maan.

Pal­ve­li­ja ei ole suu­rem­pi Her­raan­sa

Päi­vän teks­ti­koh­ta Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa al­kaa edel­lä ku­va­tun ti­lan­teen jäl­kei­ses­tä Jee­suk­sen muis­tu­tuk­ses­ta: pal­ve­li­ja ei ole suu­rem­pi her­raan­sa ei­kä lä­het­ti ole suu­rem­pi lä­het­tä­jään­sä.

Pal­ve­li­jan ja lä­het­ti­lään ala­mai­suus ovat it­ses­tään sel­viä meil­le, ja oli­vat ope­tus­lap­sil­le ken­ties vie­lä­kin sel­vem­piä. Hei­dän elä­es­sään pal­ve­li­jat saat­toi­vat ol­la isän­tä­vä­el­leen huo­noim­mil­laan lä­hes kar­jaan ver­rat­ta­vaa omai­suut­ta vail­la kan­sa­lai­soi­keuk­sia. On sel­vää, et­tä myös lä­he­tin on kuu­lut­ta­va lä­het­tä­jän­sä mää­räys­val­taan ei­kä päin­vas­toin.

Pai­nok­kaal­la ope­tuk­sel­laan Jee­sus tar­koit­taa, et­tä hä­nen ope­tus­las­ten­sa on muis­tet­ta­va, et­tä hei­dät on ase­tet­tu pal­ve­li­joik­si ja lä­he­teik­si, ei her­roik­si, joi­ta pal­vel­laan. Lä­het­ti­lään teh­tä­vä­nä on vie­dä eteen­päin lä­het­tä­jän sa­no­maa, ei omia aja­tuk­si­aan.

Vaik­ka tä­män kaik­ki lä­het­ti­läät tie­tä­vät, niin usein on käy­nyt niin, et­tä sii­tä on poi­ket­tu, ja lä­het­ti on jät­tä­nyt vie­mät­tä sa­no­maa tai al­ka­nut le­vit­tää omaa sa­no­maan­sa.

Lä­het­ti­lään us­kol­li­suus

Ju­ma­lan sana voi joil­ta­kin osin kuu­los­taa niin vaa­ti­val­ta ja eh­dot­to­mal­ta, et­tä sii­tä oli­si kiu­saus jät­tää jo­ta­kin pois. Jos­kus oli­si niin pal­jon hel­pom­paa pu­hua vain sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on ra­kas­ta­va ja hy­väk­syy jo­kai­sen ih­mi­sen sel­lai­se­na kuin hän on. Pois voi­si jät­tää an­teek­si­an­ta­muk­sen ja pa­ran­nus­saar­nan tär­key­den. Myös Joo­nan ta­voin oli­si help­po läh­teä te­ke­mään jo­tain muu­ta kuin il­moit­ta­maan Ju­ma­lan tah­toa, hau­da­ta lei­vis­kän­sä maa­han (vrt. Matt. 25).

Lä­het­ti­lään eh­do­ton us­kol­li­suus edel­lyt­tää kui­ten­kin lah­jo­jen­sa an­ta­mis­ta lä­het­tä­jän­sä käyt­töön­sä ja py­sy­mis­tä hä­nen sa­nas­saan. Jos sii­tä jät­tää pois tai sii­hen li­sää jo­ta­kin, sa­no­ma muut­tuu lä­het­tä­jän si­jaan lä­he­tin ja ken­ties vas­taa­not­ta­jan mie­len mu­kai­sek­si, ja sil­loin lä­het­tä­jän an­ta­ma teh­tä­vä jää täyt­tä­mät­tä.

Nöy­räs­ti ja pal­ve­lu­mie­lel­lä

Jee­sus ha­lu­aa va­roit­taa myös sii­tä, et­tä pal­ve­li­jan teh­tä­vä ei ole ot­taa her­ran ase­maa (vrt. Luuk. 22:24–27). Myö­hem­min apos­to­lit kir­jeis­sään (ks. 1. Piet. 5) muis­tut­ta­vat, et­tä Ju­ma­lan lap­sia ei tule kait­sea her­roi­na, vaan ole­mal­la pal­ve­li­ja.

Lä­het­ti­lään teh­tä­vään ase­tet­tu­jen ase­ma ei ole aset­tua kuu­li­joi­den­sa ylä­puo­lel­le, vaan toi­mia lä­het­tä­jän­sä juok­su­poi­ka­na. Tä­hän liit­ty­vät lä­hei­ses­ti Ju­ma­lan lap­sen nöy­ryys ja pal­ve­lu­mie­li.

Yl­pis­ty­mi­sen ja it­se­riit­toi­suu­den nos­ta­es­sa pää­tään ih­mi­nen voi al­kaa mie­les­sään huo­maa­mat­taan­kin vä­hä­tel­lä ja ali­ar­vi­oi­da mui­ta. Sil­loin vä­lit­tö­myys ja lep­poi­suus ka­to­a­vat ja ti­lal­le voi tul­la kes­ki­näi­sen rak­kau­den sä­rö­jä: ter­veh­ti­mät­tä tois­ten ohi kul­ke­mi­nen, kan­kea ja etään­ty­vä asen­ne.

Täl­lai­ses­ta Jee­sus ha­lu­aa va­roit­taa, kun hän ko­ros­taa, kuin­ka pal­ve­li­jal­le ei rii­tä, et­tä tämä tie­tää ole­van­sa pal­ve­li­ja, vaan sen tu­lee myös nä­kyä käyt­täy­ty­mi­ses­sä. Her­ran ase­maa ta­voit­te­le­vat voi­vat myös lan­ge­ta ot­ta­maan omia oi­keuk­sia it­sel­leen, ym­mär­tä­mään pa­rem­min kuin kaik­ki toi­set, ja näin oma­la­ki­si­na tul­la kul­ke­neek­si yli Her­ran­sa tah­don.

Minä olen se, joka olen

Jee­sus oli Ju­ma­la, joka ot­ti ih­mi­sen ja or­jan muo­don. Hän kyl­lä tie­si, kuka hä­nen pet­tä­jän­sä tuli ole­maan, mut­ta täyt­ti Isän tah­don niin kuin oli kir­joi­tet­tu.

Hän en­nus­ti ope­tus­lap­sil­leen yh­den heis­tä ole­van hä­nen pet­tä­jän­sä, ja sa­noi ker­to­van­sa tä­män etu­kä­teen sik­si, et­tä ope­tus­lap­set sit­ten ai­ka­naan sai­si­vat täs­tä en­nus­tuk­ses­ta us­kol­leen vah­vis­tuk­sen. ”– – Jot­ta sen to­teu­tu­es­sa us­koi­sit­te, et­tä minä olen se, joka olen” (Joh. 13:19). Täs­sä Jee­sus käyt­ti it­ses­tään Ju­ma­lan ni­meä, ”minä olen se, joka olen”. Täl­lä hän viit­taa Ju­ma­la-ni­men mer­ki­tyk­seen. (2. Moos. 3:14.)

Jee­sus vah­vis­ti ope­tus­lap­si­aan tu­le­vas­sa lä­het­ti­lään ja pal­ve­li­jan teh­tä­väs­sä. Tämä vah­vis­tus on sa­mal­la lem­peä kut­su yhä tänä ai­ka­na: joka vas­taa­not­taa Her­ram­me sa­nan vä­häi­sen pal­ve­li­jan, ot­taa vas­taan hä­net ja hä­nen lä­het­tä­jän­sä. Sen suu­rem­paa vas­taan otet­ta­vaa tääl­lä ajas­sa ei ole­kaan.

Ol­li Poh­jo­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 10.10.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Erk­ki Ala­saa­re­la

RAA­MAT­TU 1992: To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: ei pal­ve­li­ja ole her­raan­sa suu­rem­pi ei­kä lä­het­ti­läs lä­het­tä­jään­sä suu­rem­pi. Kun te tä­män tie­dät­te ja myös toi­mit­te sen mu­kai­ses­ti, te olet­te au­tu­aat.

”Minä en sano tätä teis­tä kai­kis­ta. Tie­dän kyl­lä, ket­kä olen va­lin­nut. Tä­män kir­joi­tus­ten sa­nan on käy­tä­vä to­teen: ’Ys­tä­vä­ni, joka söi mi­nun pöy­däs­sä­ni, on kään­ty­nyt mi­nua vas­taan.’ Minä sa­non tä­män teil­le jo nyt, en­nen kuin en­nus­tus to­teu­tuu, jot­ta sen to­teu­tu­es­sa us­koi­sit­te, et­tä minä olen se joka olen. To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: joka ot­taa vas­taan sen, jon­ka minä lä­he­tän, ot­taa vas­taan mi­nut, ja joka ot­taa mi­nut vas­taan, ot­taa vas­taan sen, joka on mi­nut lä­het­tä­nyt.”

BIB­LIA: To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: ei ole pal­ve­lia suu­rem­pi her­raan­sa, ei­kä sa­nan­saat­ta­ja suu­rem­pi kuin se, joka hä­nen lä­het­ti. Jos te nä­mät tie­dät­te, te olet­te au­tu­aat, jos te nii­tä teet­te.

En minä kai­kis­ta teis­tä puhu: minä tie­dän ne, jot­ka minä va­lit­sin: mut­ta et­tä Raa­mat­tu täy­tet­täi­siin: joka syö lei­pää mi­nun kans­sa­ni, hän tal­la­si mi­nun ja­lal­lan­sa. Nyt minä sa­non teil­le en­nen­kuin se ta­pah­tuu, et­tä sit­te­kuin se ta­pah­tu­nut on, te us­koi­sit­te mi­nun sik­si. To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: joka kor­jaa sen, jon­ka minä lä­he­tän, hän kor­jaa mi­nun; mut­ta joka mi­nun kor­jaa, hän kor­jaa sen, joka mi­nun lä­het­ti.

20.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” Joh. 10:9

Viikon kysymys