Jeesus halusi esimerkillään näyttää opetuslapsilleen, kuinka palvelijan tehtävä on vain palvella herraansa, ja lähetin vietävä vain lähettäjänsä viesti.
Jeesus ja opetuslapset olivat kokoontuneet kiirastorstain iltana syömään Vapahtajan hartaasti odottamaa pääsiäisateriaa.
Kun he olivat asettuneet aterialle, Jeesus nousi, riisui viittansa ja kietoi ympärilleen liinan sekä kaatoi vettä pesuastiaan alkaen orjan tavoin pestä opetuslastensa jalkoja. Tämän hän teki antaakseen opetuslapsille esimerkin, jota hän kehotti kaikkia noudattamaan.
Palvelija ei ole suurempi Herraansa
Päivän tekstikohta Johanneksen evankeliumissa alkaa edellä kuvatun tilanteen jälkeisestä Jeesuksen muistutuksesta: palvelija ei ole suurempi herraansa eikä lähetti ole suurempi lähettäjäänsä.
Palvelijan ja lähettilään alamaisuus ovat itsestään selviä meille, ja olivat opetuslapsille kenties vieläkin selvempiä. Heidän eläessään palvelijat saattoivat olla isäntäväelleen huonoimmillaan lähes karjaan verrattavaa omaisuutta vailla kansalaisoikeuksia. On selvää, että myös lähetin on kuuluttava lähettäjänsä määräysvaltaan eikä päinvastoin.
Painokkaalla opetuksellaan Jeesus tarkoittaa, että hänen opetuslastensa on muistettava, että heidät on asetettu palvelijoiksi ja läheteiksi, ei herroiksi, joita palvellaan. Lähettilään tehtävänä on viedä eteenpäin lähettäjän sanomaa, ei omia ajatuksiaan.
Vaikka tämän kaikki lähettiläät tietävät, niin usein on käynyt niin, että siitä on poikettu, ja lähetti on jättänyt viemättä sanomaa tai alkanut levittää omaa sanomaansa.
Lähettilään uskollisuus
Jumalan sana voi joiltakin osin kuulostaa niin vaativalta ja ehdottomalta, että siitä olisi kiusaus jättää jotakin pois. Joskus olisi niin paljon helpompaa puhua vain siitä, kuinka Jumala on rakastava ja hyväksyy jokaisen ihmisen sellaisena kuin hän on. Pois voisi jättää anteeksiantamuksen ja parannussaarnan tärkeyden. Myös Joonan tavoin olisi helppo lähteä tekemään jotain muuta kuin ilmoittamaan Jumalan tahtoa, haudata leiviskänsä maahan (vrt. Matt. 25).
Lähettilään ehdoton uskollisuus edellyttää kuitenkin lahjojensa antamista lähettäjänsä käyttöönsä ja pysymistä hänen sanassaan. Jos siitä jättää pois tai siihen lisää jotakin, sanoma muuttuu lähettäjän sijaan lähetin ja kenties vastaanottajan mielen mukaiseksi, ja silloin lähettäjän antama tehtävä jää täyttämättä.
Nöyrästi ja palvelumielellä
Jeesus haluaa varoittaa myös siitä, että palvelijan tehtävä ei ole ottaa herran asemaa (vrt. Luuk. 22:24–27). Myöhemmin apostolit kirjeissään (ks. 1. Piet. 5) muistuttavat, että Jumalan lapsia ei tule kaitsea herroina, vaan olemalla palvelija.
Lähettilään tehtävään asetettujen asema ei ole asettua kuulijoidensa yläpuolelle, vaan toimia lähettäjänsä juoksupoikana. Tähän liittyvät läheisesti Jumalan lapsen nöyryys ja palvelumieli.
Ylpistymisen ja itseriittoisuuden nostaessa päätään ihminen voi alkaa mielessään huomaamattaankin vähätellä ja aliarvioida muita. Silloin välittömyys ja leppoisuus katoavat ja tilalle voi tulla keskinäisen rakkauden säröjä: tervehtimättä toisten ohi kulkeminen, kankea ja etääntyvä asenne.
Tällaisesta Jeesus haluaa varoittaa, kun hän korostaa, kuinka palvelijalle ei riitä, että tämä tietää olevansa palvelija, vaan sen tulee myös näkyä käyttäytymisessä. Herran asemaa tavoittelevat voivat myös langeta ottamaan omia oikeuksia itselleen, ymmärtämään paremmin kuin kaikki toiset, ja näin omalakisina tulla kulkeneeksi yli Herransa tahdon.
Minä olen se, joka olen
Jeesus oli Jumala, joka otti ihmisen ja orjan muodon. Hän kyllä tiesi, kuka hänen pettäjänsä tuli olemaan, mutta täytti Isän tahdon niin kuin oli kirjoitettu.
Hän ennusti opetuslapsilleen yhden heistä olevan hänen pettäjänsä, ja sanoi kertovansa tämän etukäteen siksi, että opetuslapset sitten aikanaan saisivat tästä ennustuksesta uskolleen vahvistuksen. ”– – Jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se, joka olen” (Joh. 13:19). Tässä Jeesus käytti itsestään Jumalan nimeä, ”minä olen se, joka olen”. Tällä hän viittaa Jumala-nimen merkitykseen. (2. Moos. 3:14.)
Jeesus vahvisti opetuslapsiaan tulevassa lähettilään ja palvelijan tehtävässä. Tämä vahvistus on samalla lempeä kutsu yhä tänä aikana: joka vastaanottaa Herramme sanan vähäisen palvelijan, ottaa vastaan hänet ja hänen lähettäjänsä. Sen suurempaa vastaan otettavaa täällä ajassa ei olekaan.
Olli Pohjonen
Julkaistu Päivämiehessä 10.10.2018
Kuvituskuva: Erkki Alasaarela
RAAMATTU 1992: Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
”Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”
BIBLIA: Totisesti, totisesti sanon minä teille: ei ole palvelia suurempi herraansa, eikä sanansaattaja suurempi kuin se, joka hänen lähetti. Jos te nämät tiedätte, te olette autuaat, jos te niitä teette.
En minä kaikista teistä puhu: minä tiedän ne, jotka minä valitsin: mutta että Raamattu täytettäisiin: joka syö leipää minun kanssani, hän tallasi minun jalallansa. Nyt minä sanon teille ennenkuin se tapahtuu, että sittekuin se tapahtunut on, te uskoisitte minun siksi. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka korjaa sen, jonka minä lähetän, hän korjaa minun; mutta joka minun korjaa, hän korjaa sen, joka minun lähetti.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys