JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pyhäinpäivä, Jumalan ihmisten päivä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
2.11.2019 6.09

Juttua muokattu:

2.1. 11:02
2020010211022520191102060900

Py­häin­päi­vä­nä ovat läs­nä pait­si muis­tot pe­ril­le pääs­seis­tä rak­kais­tam­me myös tai­vas­toi­vo.

Kän­ny­kän ka­len­te­ri näyt­tää kaik­ki vii­kon­päi­vät har­mai­na, toi­sin kuin pe­rin­tei­nen al­ma­nak­ka, jos­sa sun­nun­tait ja juh­la­päi­vät mer­kit­tiin pu­nai­sel­la. Si­ten py­häin­päi­vä, jota vie­te­tään ai­na loka-mar­ras­kuun vaih­tees­sa lau­an­tai­na, voi jää­dä mo­nel­ta huo­maa­mat­ta.

Maal­lis­tu­nees­sa kult­tuu­ris­sa py­häin­päi­vä on ta­val­li­nen päi­vä. Toi­saal­ta py­häin­päi­vä on mo­nil­le kai­pauk­sen, kyy­nel­ten ja muis­to­jen päi­vä. Sil­loin mo­net käy­vät hau­dal­la, hil­jen­ty­vät ja me­ne­vät kirk­koon. Kun oma isä­ni kuo­li py­häin­päi­vän jäl­kei­sel­lä vii­kol­la vuon­na 1970, tuli py­häin­päi­väs­tä it­sel­le­ni hil­jai­nen, kos­ket­ta­va muis­to­jen päi­vä.

Pyhä Hen­ki saa ai­kaan us­ko­nyh­tey­den

Van­ha kirk­ko­kä­si­kir­ja ni­mit­ti py­häin­päi­vää Ju­ma­lan ih­mis­ten päi­väk­si. Ny­kyi­nen ot­sik­ko on Py­hien yh­teys. Vir­si luon­neh­tii sitä osu­vas­ti: ”Oi yh­teyt­tä kaik­kein py­hien, me vai­vas­sa, he maas­sa au­tuu­den. On seu­ra­kun­ta pyhä yh­tei­nen, Hal­le­lu­ja, hal­le­lu­ja, hal­le­lu­ja!” (VK 142:4.)

Py­hien yh­teys ei ole pelk­kä so­si­aa­li­nen si­dos vaan Py­hän Hen­gen syn­nyt­tä­mä us­ko­nyh­teys Jee­suk­sen mat­ka­seu­ras­sa. Py­hien jouk­ko tar­koit­taa sekä mat­kal­la ole­via et­tä pe­ril­le pääs­sei­tä Ju­ma­lan ih­mi­siä.

Ter­ve­tu­lo­toi­vo­tus Ju­ma­lan val­ta­kun­taan

Py­häin­päi­vän teks­ti­va­li­koi­ma poik­ke­aa ta­va­no­mai­ses­ta käy­tän­nös­tä – evan­ke­liu­min koh­ta on sama joka vuo­si: Jee­suk­sen Vuo­ri­saar­nan avaus­sa­nat. Poik­keuk­sel­li­ses­ti myös kaik­ki lu­ku­kap­pa­leet ovat Je­sa­jan kir­jas­ta ja Il­mes­tys­kir­jas­ta.

Päi­vän evan­ke­liu­mis­sa on yh­dek­sän ker­taa sana ”au­tu­ai­ta”. Kun Jee­sus pu­hui au­tu­ais­ta, hän mai­nit­si köy­hät, mur­heel­li­set, näl­käi­set, ja­noi­set, vai­no­tut, kär­si­väl­li­set, ar­mah­ta­vat, puh­das­sy­dä­mi­set ja rau­han­te­ki­jät. Her­ra toi­vot­taa jo­kai­sen ter­ve­tul­leek­si Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, jos­sa au­tu­aat saa­vat loh­du­tuk­sen, ra­vin­non, pe­rin­nön, ar­mah­duk­sen, puh­tau­den ja Ju­ma­lan lap­sen ni­men. Se on jo tääl­lä al­haal­la ja saa täyt­ty­myk­sen pe­ril­lä tai­vaas­sa, jos­sa ”he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan”. Paa­va­lin sa­noin ”Nyt kat­se­lem­me vie­lä kuin ku­vas­ti­mes­ta – –, mut­ta sil­loin nä­em­me kas­vois­ta kas­voi­hin.” (1. Kor. 13:12.)

Kos­ket­ta­va kuva au­tu­aas­ta, py­häs­tä Ju­ma­lan ih­mi­ses­tä on Smyr­nan seu­ra­kun­nan pal­ve­li­ja, jol­le Kris­tus käs­ki Jo­han­nek­sen kir­joit­taa: ”Minä tie­dän si­nun ah­din­ko­si ja köy­hyy­te­si – si­nun, joka kui­ten­kin olet ri­kas. – – Ole us­kol­li­nen kuo­le­maan as­ti, niin minä an­nan si­nul­le voi­ton­sep­pe­leek­si elä­män.” (Ilm. 2:9–10.)

Sama Jo­han­nes sai näh­dä myös pe­las­tet­tu­jen jou­kon, ”niin suu­ren, et­tei ku­kaan ky­en­nyt sitä las­ke­maan”. Yk­si van­him­mis­ta ku­va­si hä­nel­le hei­tä: ”Nämä ovat pääs­seet suu­res­ta ah­din­gos­ta. He ovat pes­seet vaat­teen­sa ja val­kais­seet ne Ka­rit­san ve­res­sä. – – Näl­kä ei hei­tä enää vai­vaa, ei jano, enää ei hei­tä pol­ta au­rin­ko ei­kä paah­ta­va hel­le. Ka­rit­sa, joka on val­tais­tui­men edes­sä, kait­see hei­tä ja vie hei­dät elä­män ve­den läh­teil­le, ja Ju­ma­la pyyh­kii hei­dän sil­mis­tään kaik­ki kyy­ne­leet.” (Ilm. 7:9, 13–14, 16–17.) Tämä py­häin­päi­vän sana ja näky roh­kai­see mat­kal­la ole­via jat­ka­maan us­kon tiel­lä pe­ril­le ko­tiin as­ti.

On­nel­li­suus kät­key­tyy Ju­ma­lan lu­pauk­seen

Jee­sus liit­ti au­tu­ai­siin sekä käy­tän­nöl­li­siä et­tä yli­maal­li­sia tun­to­merk­ke­jä ja lu­pauk­sia, ku­ten loh­du­tuk­sen ja – kak­si ker­taa – tai­vas­ten val­ta­kun­nan. Niis­sä ei ole ky­sy­mys au­tuu­den pe­rus­tas­ta, an­si­ois­ta ei­kä hy­vi­tyk­ses­tä. Ei edes puh­das sy­dän ole sel­lai­nen. Kris­tus on au­tuu­den pe­rus­ta. Au­tu­as tar­vit­see ar­moa. Et­si­vä löy­tää. Pyy­tä­vä saa. Kol­kut­ta­val­le ava­taan.

On­nel­li­suus kät­key­tyy sii­hen, mitä Ju­ma­la lu­paa ja an­taa. ”Mi­nun on­ne­ni on ol­la lä­hel­lä Ju­ma­laa, minä tur­vaan Her­raan, Ju­ma­laa­ni, ja ker­ron kai­kis­ta hä­nen te­ois­taan” (Ps. 73:28). Näin on ajal­li­ses­ti ja hen­gel­li­ses­ti. ”Oi­ke­as­ta us­kos­ta on hyö­tyä kaik­keen, sil­lä sii­hen liit­tyy lu­paus sekä ny­kyi­ses­tä et­tä tu­le­vas­ta elä­mäs­tä” (1. Tim. 4:8). Ilo, rau­ha, tur­val­li­suus, kii­tol­li­suus ja toi­vo lei­maa­vat us­kon mat­kaa sil­loin­kin, kun tiel­lä koh­da­taan huo­lia ja vai­vo­ja.

Ee­ro Nuo­li­o­ja

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.11.2019

Ku­vi­tus­ku­va: Mar­kus Leh­ti­nie­mi

EVAN­KE­LIU­MI­TEKS­TI: Matt. 5:1–12

RAA­MAT­TU 1992: Näh­des­sään kan­san­jou­kot Jee­sus nou­si vuo­rel­le. Hän is­tuu­tui, ja ope­tus­lap­set tu­li­vat hä­nen luok­seen. Sil­loin hän al­koi pu­hua ja opet­ti hei­tä näin:

”Au­tu­ai­ta ovat hen­ges­sään köy­hät,

sil­lä hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta.

Au­tu­ai­ta mur­heel­li­set:

he saa­vat loh­du­tuk­sen.

Au­tu­ai­ta kär­si­väl­li­set:

he pe­ri­vät maan.

Au­tu­ai­ta ne, joil­la on van­hurs­kau­den näl­kä ja jano:

hei­dät ra­vi­taan.

Au­tu­ai­ta ne, jot­ka toi­sia ar­mah­ta­vat:

hei­dät ar­mah­de­taan.

Au­tu­ai­ta puh­das­sy­dä­mi­set:

he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan.

Au­tu­ai­ta rau­han­te­ki­jät:

he saa­vat Ju­ma­lan lap­sen ni­men.

Au­tu­ai­ta ovat ne, joi­ta van­hurs­kau­den vuok­si vai­no­taan:

hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta.

Au­tu­ai­ta olet­te te, kun tei­tä mi­nun täh­te­ni her­ja­taan ja vai­no­taan ja kun teis­tä val­heel­li­ses­ti pu­hu­taan kaik­kea pa­haa. Iloit­kaa ja rie­muit­kaa, sil­lä palk­ka, jon­ka te tai­vais­sa saat­te, on suu­ri. Niin­hän vai­not­tiin pro­feet­to­ja­kin, jot­ka eli­vät en­nen tei­tä.”

BIB­LIA: Mut­ta kuin hän näki kan­san, as­tui hän ylös vuo­rel­le, ja kuin hän oli is­tu­nut, tu­li­vat hä­nen ope­tus­lap­sen­sa hä­nen ty­kön­sä. Niin hän ava­si suun­sa, opet­ti hei­tä ja sa­noi:

Au­tu­aat ovat hen­gel­li­ses­ti vai­vai­set; sil­lä hei­dän on tai­vaan val­ta­kun­ta.

Au­tu­aat ovat mur­heel­li­set; sil­lä he saa­vat loh­du­tuk­sen. Au­tu­aat ovat si­vi­ät; sil­lä he saa­vat maan pe­riä.

Au­tu­aat ovat, jot­ka isoo­vat ja ja­noo­vat van­hurs­kaut­ta; sil­lä he ra­vi­taan.

Au­tu­aat ovat lau­pi­aat; sil­lä he saa­vat lau­piu­den.

Au­tu­aat ovat puh­taat sy­dä­mes­tä; sil­lä he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan.

Au­tu­aat ovat rau­han te­ki­ät; sil­lä ne pi­tää Ju­ma­lan po­jik­si kut­sut­ta­man.

Au­tu­aat ovat, jot­ka van­hurs­kau­den täh­den vai­no­taan; sil­lä hei­dän on tai­vaan val­ta­kun­ta.

Au­tu­aat olet­te te, kuin he pilk­kaa­vat ja vai­noo­vat tei­tä, ja pu­hu­vat kaik­ki­nais­ta pa­huut­ta tei­tä vas­taan, val­he­tel­len mi­nun täh­te­ni. Iloit­kaat ja rie­muit­kaat; sil­lä tei­dän palk­kan­ne on suu­ri tai­vais­sa. Sil­lä näin he vai­no­si­vat prop­he­tai­ta, jot­ka tei­dän edel­län­ne oli­vat.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys