Kari Kau­nis­to

Ju­ma­la tah­too ih­mis­ten käyt­tä­vän sa­no­jaan vii­saas­ti.

”He­del­mäs­tään puu tun­ne­taan.” Tämä en­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tiin si­säl­ty­vä Jee­suk­sen ope­tus on le­vin­nyt tu­tuk­si sa­non­nak­si ar­ki­seen kie­len­käyt­töön, ei­vät­kä kaik­ki tie­dä sen ole­van Raa­ma­tus­ta pe­räi­sin. Jee­sus opet­taa sel­ke­äs­ti hy­vän he­del­män ole­van pe­räi­sin hy­väs­tä puus­ta ja huo­non huo­nos­ta puus­ta.

Tä­män Jee­sus sa­noo fa­ri­seuk­sil­le, kun he edel­lä oli­vat syyt­tä­neet hä­nen kar­kot­ta­van pa­ho­ja hen­kiä it­se pää­pa­ho­lai­sen voi­mal­la. Kyse oli siis va­ka­vas­ta Py­hän Hen­gen her­jaa­mi­ses­ta. Niin­pä Jee­sus moit­tii­kin an­ka­ras­ti fa­ri­seuk­sia kut­su­en hei­tä ”käär­meen si­ki­öik­si”. Jee­sus ha­lu­si näin voi­mak­kaas­ti he­rä­tel­lä hei­tä nä­ke­mään oman sy­dä­men­sä ti­lan.

Pu­hu­kaa vain hy­vää

Ju­ma­lan sana opet­taa useis­sa koh­dis­sa ih­mi­sen pu­hees­ta. Sa­no­jen käyt­tä­mi­nen on Ju­ma­lan lah­jaa ih­mi­sel­le. Tuo­ta lah­jaa voi, niin kuin mui­ta­kin Ju­ma­lan lah­jo­ja, käyt­tää hy­vin tai huo­nos­ti.

Apos­to­li Jaa­kob opet­taa: ”Kie­lel­lä me ylis­täm­me Her­raa ja Isää, ja sil­lä me myös ki­ro­am­me ih­mi­siä, Ju­ma­lan ku­vak­si luo­tu­ja. Kii­tos ja ki­rous läh­te­vät sa­mas­ta suus­ta. Tämä ei käy, vel­je­ni!” (Jaak. 3:9–10).

Paa­va­li kir­joit­taa efe­so­lais­kir­jees­sä: ”Äl­kää pääs­tä­kö suus­tan­ne so­pi­ma­ton­ta pu­het­ta, vaan pu­hu­kaa sitä, mikä kul­loin­kin on hy­vää ja hyö­dyl­lis­tä ja kuu­li­joil­le ilok­si” (Ef. 4:29).

Jee­suk­sen ope­tus Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min teks­ti­koh­das­sa on py­säyt­tä­vä: ”Jo­kai­ses­ta tur­has­ta sa­nas­ta, jon­ka ih­mi­set lau­su­vat, hei­dän on tuo­mi­o­päi­vä­nä teh­tä­vä tili.” Täs­sä Jee­suk­sen ope­tus on sa­man­suun­tai­nen kuin ope­tuk­ses­sa niin sa­no­tus­ta kan­so­jen tuo­mi­os­ta: ih­mi­nen tuo­mi­taan te­ko­jen­sa mu­kaan.

Jee­suk­ses­sa on kaik­ki tur­va

Ih­mi­nen voi hä­tään­tyä koh­ta­los­taan, sil­lä pu­heet ja teot ei­vät ai­na ole ol­leet Hen­gen he­del­mien mu­kai­sia. Kris­tuk­sen lu­nas­tus­työ on­kin ai­noa tur­va, jo­hon ih­mi­nen voi tuo­mi­ol­la luot­taa. Pe­las­tuk­sen saa us­kon kaut­ta, yk­sin Ju­ma­lan ar­mos­ta.

Ok­sa pi­tää siis teh­dä hy­väk­si, jot­ta se tuot­taa hy­vää he­del­mää, ku­ten hy­viä sa­no­ja. Jee­sus opet­taa tu­tus­sa ver­tauk­ses­saan: ”Minä olen vii­ni­puu, te olet­te ok­sat. Se, joka py­syy mi­nus­sa ja jos­sa minä py­syn, tuot­taa pal­jon he­del­mää. Il­man mi­nua te et­te saa ai­kaan mi­tään.” (Joh. 15:5.)

Ih­mi­nen pi­tää näin ol­len ok­sas­taa Kris­tus-puu­hun eli hä­nen tu­lee teh­dä pa­ran­nus ja saa­da Jee­sus us­kon kaut­ta sy­dä­men­sä asuk­kaak­si. Vain si­ten syn­tiin lan­gen­nut ih­mi­nen voi tuot­taa apos­to­li Paa­va­lin ga­la­ta­lais­kir­jees­sä mai­nit­se­mia Hen­gen hy­viä he­del­miä (Gal. 5:22–23).

Avoi­me­na us­kos­ta

Kun ih­mi­nen on us­kon kaut­ta lii­tet­ty hy­vään puu­hun, Kris­tuk­seen, Ju­ma­lan ar­mon uu­dis­ta­va voi­ma an­taa hä­nel­le siu­nauk­sen sa­no­ja. Ju­ma­lan lap­si sai­si­kin va­paas­ti ker­toa us­kon lah­jas­ta ja Ju­ma­lan ar­mos­ta kai­kil­le ih­mi­sil­le.

Pie­ta­rin ope­tus on tar­peel­li­nen: ”Ol­kaa ai­na val­miit an­ta­maan vas­taus jo­kai­sel­le, joka ky­syy, mi­hin tei­dän toi­von­ne pe­rus­tuu. Mut­ta vas­tat­kaa sä­vyi­säs­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti ja säi­lyt­tä­kää oma­tun­ton­ne puh­taa­na.” (1. Piet. 3:15–16). Kaik­kein par­hai­ta sa­no­ja ovat evan­ke­liu­min ar­mah­ta­vat sa­nat: Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn täh­den kaik­ki syn­nit on an­net­tu an­teek­si!

Evan­ke­liu­mi: Matt. 12:33–37

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi: ”Jos puu on hyvä, sen he­del­mä­kin on hyvä, mut­ta jos puu on huo­no, sen he­del­mä­kin on huo­no. He­del­mäs­tään puu tun­ne­taan. Te käär­meen si­ki­öt, kuin­ka tei­dän pu­heen­ne voi­si ol­la hy­vää, kun it­se olet­te pa­ho­ja! Mitä sy­dän on täyn­nä, sitä suu pu­huu. Hyvä ih­mi­nen tuo hy­vyy­ten­sä va­ras­tos­ta esiin hy­vää, paha ih­mi­nen pa­huu­ten­sa va­ras­tos­ta pa­haa. Minä sa­non teil­le: jo­kai­ses­ta tur­has­ta sa­nas­ta, jon­ka ih­mi­set lau­su­vat, hei­dän on tuo­mi­o­päi­vä­nä teh­tä­vä tili. Sa­no­je­si pe­rus­teel­la si­nut ju­lis­te­taan syyt­tö­mäk­si, ja sa­no­je­si pe­rus­teel­la si­nut tuo­mi­taan syyl­li­sek­si.”

Bib­lia: Taik­ka teh­käät hyvä puu, niin hä­nen he­del­män­sä tu­lee hy­väk­si, taik­ka teh­käät mä­dän­nyt puu, niin hä­nen he­del­män­sä tu­lee mä­dän­neek­si; sil­lä he­del­mäs­tä puu tun­ne­taan. Te kyy­kär­met­ten si­ki­ät, kuin­ka te tai­dat­te hy­vää pu­hua, kos­ka te it­se pa­hat olet­te? sil­lä sy­dä­men kyl­lyy­des­tä suu pu­huu. Hyvä ih­mi­nen tuo edes hy­väs­tä sy­dä­men ta­va­ras­ta hy­viä, ja paha ih­mi­nen tuo edes pa­has­ta ta­va­ras­ta pa­ho­ja. Mut­ta minä sa­non teil­le: jo­kai­ses­ta tur­has­ta sa­nas­ta, jon­ka ih­mi­set pu­hu­vat, pi­tää hei­dän lu­vun te­ke­män tuo­mi­o­päi­vä­nä; Sil­lä sa­nois­tas sinä hurs­kaak­si teh­dään, ja sa­nois­tas sinä tuo­mi­taan.