JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Suu­rin mah­dol­li­nen uh­ri

Sana sunnuntaiksi
26.8.2015 0.00

KUVA: ARVI TYNI

Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min 12. luku ker­too ti­lan­teis­ta, jois­sa Jee­suk­sen luo tu­le­vat ih­mi­set ha­lu­si­vat ko­e­tel­la hän­tä. Ta­voit­tee­na oli saa­da ai­kaan kes­kus­te­lua, jos­sa Jee­sus lau­sui­si jo­tain it­sel­leen epä­e­dul­lis­ta. Ti­lan­teis­sa et­sit­tiin syi­tä, jot­ka voi­si­vat saat­taa hä­net epäi­lyt­tä­väk­si kan­sa­lai­sek­si, ja mo­nen ta­voi­te oli saa­da rai­vat­tua tuo kiu­sal­li­sek­si ko­et­tu opet­ta­ja pois.

Fa­ri­seuk­set tes­ta­si­vat Va­pah­ta­jan asen­net­ta ve­ro­jen mak­suun yh­teis­kun­nal­le, joka tuol­loin oli Roo­man val­ta­kun­ta. Sad­du­keuk­set esit­ti­vät te­o­reet­ti­sen ylös­nou­se­muk­sen jäl­kei­sen ti­lan­teen erään vai­mon ase­mas­ta, joka oli ol­lut puo­li­so­na seit­se­mäl­lä vel­jek­sel­lä pe­rä­tys­ten, vaik­ka tie­det­tiin, et­tei­vät ky­sy­jät it­se us­ko­neet koko ylös­nou­se­muk­seen.

Kun eräs lai­no­pet­ta­ja ha­vait­si Jee­suk­sen tai­dot kes­kus­te­li­ja­na, hän­kin ha­lu­si teh­dä te­rä­vän ky­sy­myk­sen: ”Mikä käs­ky on kaik­kein tär­kein?”

Tär­kein käs­ky

Jee­sus ki­teyt­ti lai­no­pet­ta­jal­le an­ta­mas­saan vas­tauk­ses­sa lain kak­si­o­sai­sek­si ko­ko­nai­suu­dek­si, jos­sa ovat suh­de Ju­ma­laan ja suh­de lä­him­mäi­seen: ”Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si ja koko voi­mal­la­si. Toi­nen on tämä: ’Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.’ Näi­tä suu­rem­paa käs­kyä ei ole.” (Mark. 12:30–31.)

Tämä lai­no­pet­ta­ja osa­si van­han lii­ton kir­joi­tuk­set hy­vin si­tee­ra­tes­saan psal­me­ja: ”Ja kun ra­kas­taa hän­tä koko sy­dä­mes­tään, kai­kel­la ym­mär­ryk­sel­lään ja kai­kel­la voi­mal­laan ja ra­kas­taa lä­him­mäis­tään niin kuin it­se­ään, se on enem­män kuin polt­touh­rit ja kaik­ki muut uh­rit” (Mark. 12:33). Jee­sus an­toi tun­nus­tus­ta kes­kus­te­lu­kump­pa­nil­leen osu­vas­ta vas­tauk­ses­ta, mut­ta ei pi­tä­nyt tätä kui­ten­kaan sy­dä­mes­tään us­ko­va­na.

Köy­hä an­toi vä­häs­tään

Jo ku­nin­gas Joo­ak­sen ai­ka­na ke­rät­tiin temp­pe­lin kor­jauk­seen ja uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­lus­me­no­jen hoi­ta­mi­sek­si va­ro­ja uh­ri­ark­kuun ve­roi­na, joi­den ke­rää­mi­nen oli voi­mas­sa jo Moo­sek­sen ai­ka­na erä­maa­o­lois­sa. Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min 12. lu­vun ta­pah­tu­mis­sa Jee­sus is­tuu­tui temp­pe­li­a­lu­eel­la ole­van uh­ri­ar­kun lä­hel­le ja seu­ra­si ih­mis­ten toi­min­taa. Ih­mi­sil­le ker­ty­nyt va­ral­li­suus nä­kyi sel­väs­ti käy­tän­nös­sä: va­rak­kaat ky­ke­ni­vät huo­mat­ta­viin lah­joi­tuk­siin.

Erään puo­li­son­sa me­net­tä­neen nai­sen toi­min­ta kiin­nit­ti Va­pah­ta­jan huo­mi­on. Tämä ky­ke­ni an­ta­maan uh­ri­ark­kuun vain kak­si pien­tä lant­tia. Jee­sus ha­lu­si opet­taa tä­män köy­hän nai­sen toi­min­nan esi­mer­kil­lä ope­tus­lap­si­aan ja kut­sui nämä kat­so­maan.

Va­pah­ta­ja lau­sui – il­mei­sen pi­kai­ses­ti – ul­ko­nai­ses­ti jär­jen­vas­tai­sel­ta näyt­tä­neen joh­to­pää­tök­sen­sä nä­ke­mäs­tään: ”To­ti­ses­ti: tämä köy­hä les­ki pani uh­ri­ark­kuun enem­män kuin yk­si­kään toi­nen.” Kun nai­sen an­ta­man lah­joi­tuk­sen mää­rä oli rik­kai­den uh­rei­hin ver­rat­tu­na mi­tä­tön, Jee­sus ava­si suh­teel­li­sen nä­kö­kul­man: ”Kaik­ki muut an­toi­vat lii­as­taan, mut­ta hän an­toi vä­häs­tään, kai­ken mitä hä­nel­lä oli, kai­ken mitä hän elääk­seen tar­vit­si.” Köy­hän nai­sen an­ta­ma uh­ri oli suh­teel­li­ses­ti suu­rem­pi kuin rik­kai­den.

Työ ete­nee uh­rin an­si­os­ta

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ ete­nee hen­gel­li­ses­ti köy­hien an­ta­mil­la va­roil­la, kos­ka rik­kaat ei­vät tar­vit­se Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Va­ro­ja voi an­taa va­pain mie­lin mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan: ”Ku­kin an­ta­koon sen mu­kaan kuin on mie­les­sään päät­tä­nyt, ei vas­ta­ha­koi­ses­ti ei­kä pa­kos­ta, sil­lä ilois­ta an­ta­jaa Ju­ma­la ra­kas­taa” (2. Kor. 9:7).

Val­ta­kun­nan jär­jes­ty­nee­seen työ­hön sekä lä­him­mäi­sen par­haak­si voi uh­ra­ta pait­si va­ral­li­suut­ta, myös ai­kaan­sa ja saa­mi­aan hen­ki­siä ja hen­gel­li­siä lah­jo­ja. Näin ajal­li­ses­ti vain vä­hän omis­ta­va voi osoit­taa lä­him­mäi­sil­leen huo­mat­ta­vaa uh­ri­miel­tä ja osoit­taa us­kos­ta vuo­ta­vaa lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta. Köy­hyyt­tä ko­ke­va, joka kul­kee lä­him­mäi­sen rin­nal­la het­ken mat­kaa yh­des­sä, voi an­taa toi­sel­le mit­taa­mat­to­mia aar­tei­ta.

Evan­ke­liu­min löy­tä­nyt – it­ses­sään köy­hä ja va­ra­ton – ja­kaa koh­taa­mil­leen lä­him­mäi­sil­le il­mai­sek­si sen uh­rin, joka oli suu­rin mah­dol­li­nen uh­ri: evan­ke­liu­min kaut­ta Kris­tuk­sen, joka an­toi elä­män­sä kaik­kien edes­tä.

Ilk­ka Ha­ku­li­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

14. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 112:5–9; Ruut 1:8–11, 14–18; Room. 13:8–10; Mark. 12:41–44

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 26.8.2015.

20.2.2020

Sa­nat, jot­ka Her­ra on pu­hu­nut, ovat hen­ki ja elä­mä. Joh. 6:63

Viikon kysymys