JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Taivaassa odottaa iankaikkinen ilo

Sana sunnuntaiksi
8.5.2022 8.10

Juttua muokattu:

6.5. 14:08
2022050614085520220508081000

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Juk­ka Liuk­ko­nen

Maan pääl­lä moni ko­kee mur­hei­ta ja vas­toin­käy­mi­siä, mut­ta evan­ke­liu­mi an­taa voi­maa kul­kea koh­ti tai­vaan ko­tia.

Kii­ras­tors­tai­na pi­tä­mäs­sään jää­hy­väis­pu­hees­sa Jee­sus roh­kai­si ope­tus­lap­si­aan, et­tei hei­dän us­kon­sa sor­tui­si ko­e­tuk­sis­sa (Joh. 16:1). Nyt Jee­sus vie­lä oli hei­dän edes­sään sil­min näh­tä­vä­nä ja kä­sin kos­ke­tel­ta­va­na. Ko­e­tuk­set oli­vat kui­ten­kin al­ka­mas­sa. Koh­ta Jee­sus van­git­tai­siin ja vie­täi­siin ope­tus­las­ten kes­kel­tä tuo­mit­ta­vak­si kuo­le­maan. Lut­he­rin mu­kaan täs­sä ”apos­to­lien esi­ku­van avul­la an­ne­taan esi­tys sii­tä, mil­lai­nen kris­tit­ty on, ja toi­sek­si sii­tä, kuin­ka Kris­tuk­sen kär­si­mi­nen ja ylös­nou­se­mi­nen pää­see meis­sä vä­ke­väs­ti vai­kut­ta­maan”.

Mur­heet vaih­tu­vat iloon

Ope­tus­lap­set ih­met­te­li­vät, mitä Jee­sus tar­koit­ti pu­hu­es­saan ”vie­lä vä­hän ai­kaa, et­te­kä te näe mi­nua, taas vä­hän ai­kaa, ja te nä­et­te mi­nut jäl­leen”. Jee­suk­sen kuo­le­ma ja ylös­nou­se­mus ta­pah­tui kol­men päi­vän ai­ka­na. Ope­tus­las­ten pel­ko vaih­tui iloon ”vä­häs­sä ajas­sa”.

Sy­vim­mil­tään ky­sy­mys on kui­ten­kin ian­kaik­ki­ses­ta ilos­ta. Ju­ma­lan ai­ka­kä­si­tyk­ses­sä ih­mi­se­lä­män pi­tuus on kuin ”käm­me­nen le­veys” (Ps. 39:6), mikä on ian­kaik­ki­suu­teen ver­rat­tu­na ly­hyt ai­ka. Tä­hän suh­teu­tet­tu­na ”vie­lä vä­hän ai­kaa” viit­taa us­ko­vai­sen tääl­lä ajas­sa ko­ke­maan vä­li­ai­kai­seen mur­hee­seen, joka muut­tuu ian­kaik­ki­sek­si ilok­si ja jäl­leen­nä­ke­mi­sek­si tai­vaas­sa.

Kat­se koh­ti us­kon pää­mää­rää

Ju­ma­lan lap­si jou­tuu ko­ke­maan us­kon­sa täh­den vai­vaa, ko­et­te­le­muk­sia ja vie­raut­ta maan pääl­lä (Joh. 14:18). Vai­vo­jen vä­li­ai­kai­suut­ta ja luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen Jee­sus ver­taa las­ta syn­nyt­tä­vään äi­tiin, joka ko­kee ki­pua ja avut­to­muut­ta, mut­ta tie­tää kai­ken ole­van Ju­ma­lan kä­des­sä. Ilo syn­ty­nees­tä lap­ses­ta työn­tää ko­e­tun tus­kan taka-alal­le. (Joh. 16:21.)

Va­pah­ta­ja ha­lu­si kään­tää ope­tus­las­ten­sa kat­seet ko­et­te­le­mus­ten yli koh­ti us­kon pää­mää­rää ja vah­vis­taa ian­kaik­ki­sen elä­män toi­voa. Paa­va­lin mu­kaan sel­lai­nen ih­mi­nen, joka pa­ni­si toi­von­sa Kris­tuk­seen vain tä­män elä­män ajak­si, oli­si sää­lit­tä­vin kai­kis­ta ih­mi­sis­tä (1. Kor. 15:19).

Ju­ma­lan lap­si saa pyy­tää Tai­vaan Isäl­tä kär­si­väl­li­syyt­tä kil­voi­tuk­sen mat­kal­le. Ajas­sa ko­et­tu mur­he muut­tuu ai­ka­naan ilok­si. Pää­si­äi­saa­mun ta­pah­tu­ma­kin oli vain esi­ma­kua sii­tä ilos­ta, joka us­ko­vais­ta odot­taa tai­vaas­sa.

Ju­ma­la kuu­lee ru­kouk­set

Ai­em­min Jee­sus pu­hui myös To­tuu­den Hen­ges­tä, Puo­lus­ta­jas­ta (Joh 16:6, 13). Kris­tuk­ses­sa al­ka­nut työ jat­kuu edel­leen Py­hän Hen­gen kaut­ta hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. Pyhä Hen­ki myös ru­koi­lee puo­les­tam­me sa­nat­to­min huo­kauk­sin (Room. 8:26). Heik­ko huo­kauk­sem­me­kin kan­tau­tuu huu­to­na Ju­ma­lan kor­viin. On sa­not­tu, et­tä kun pyy­dät maal­lis­ta, saat tai­vaal­lis­ta. Jää­hy­väis­pu­heen jäl­kei­ses­sä ylim­mäis­pa­pil­li­ses­sa ru­kouk­ses­saan (Joh. 17) Jee­sus osoit­taa, kuin­ka hän it­se on mei­dän esi­ru­koi­li­jam­me.

Tä­män maa­il­man kes­kel­lä elä­es­sään saat­taa us­ko­vai­sen mie­len täyt­tää ah­dis­tus ja pel­ko. Mie­les­sä voi­vat ol­la omat epä­on­nis­tu­mi­set ja lan­kee­muk­set. Voi­man täl­le mat­kal­le saa an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mis­ta.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa saa koh­dis­taa kat­seen­sa eteen­päin, ian­kaik­kis­ta pää­mää­rää, tai­vaan ko­tia koh­ti. Va­pah­ta­ja lu­pa­si ylös­nou­se­mi­sen­sa jäl­keen ol­la omien­sa kes­kel­lä joka päi­vä maa­il­man lop­puun as­ti. Ju­ma­lan lap­si saa va­paas­ti iloi­ta us­kon lah­jas­taan.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 16:16–23

RAA­MAT­TU 1992: Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen: ”Vie­lä vä­hän ai­kaa, et­te­kä te näe mi­nua, taas vä­hän ai­kaa, ja te nä­et­te mi­nut jäl­leen. Jot­kut ope­tus­lap­sis­ta ky­se­li­vät toi­sil­taan: ”Mitä hän oi­kein tar­koit­taa sa­no­es­saan: ’Vie­lä vä­hän ai­kaa, et­te­kä te näe mi­nua, taas vä­hän ai­kaa, ja te nä­et­te mi­nut jäl­leen’? Ja mitä hän tar­koit­taa, kun sa­noo me­ne­vän­sä Isän luo?” ”Mik­si hän pu­huu vä­häs­tä ajas­ta?” he ih­met­te­li­vät. ”Ei hä­nen pu­het­taan ym­mär­rä.” Jee­sus huo­ma­si, et­tä hei­dän teki mie­li ky­syä hä­nel­tä. Hän sa­noi heil­le: ”Sekö tei­tä as­kar­rut­taa, et­tä sa­noin: ’Vie­lä vä­hän ai­kaa, et­te­kä te näe mi­nua, taas vä­hän ai­kaa, ja te nä­et­te mi­nut jäl­leen’? To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: te saat­te it­keä ja va­lit­taa, mut­ta maa­il­ma iloit­see. Te jou­dut­te mu­reh­ti­maan, mut­ta tus­kan­ne muut­tuu ilok­si. Nai­nen, joka syn­nyt­tää, tun­tee tus­kaa, kun hä­nen het­ken­sä koit­taa. Mut­ta kun lap­si on syn­ty­nyt, äi­ti ei enää muis­ta ki­pu­jaan vaan iloit­see sii­tä, et­tä ih­mi­nen on syn­ty­nyt maa­il­maan. Te­kin tun­net­te nyt tus­kaa, mut­ta minä näen tei­dät vie­lä uu­del­leen, ja sil­loin tei­dän sy­dä­men­ne täyt­tää ilo, jota ei ku­kaan voi teil­tä riis­tää. Sinä päi­vä­nä te et­te kysy mi­nul­ta mi­tään.”

BIB­LIA: Vä­hän ajan pe­räs­tä ja et­te näe mi­nua, ja taas vä­hän ajan pe­räs­tä te nä­et­te mi­nun; sil­lä minä me­nen Isä­ni tykö. Niin muu­ta­mat hä­nen ope­tus­lap­sis­tan­sa pu­hui­vat kes­ke­nän­sä: mikä se on, kuin hän sa­noo meil­le: vä­hän ajan pe­räs­tä ja et­te näe mi­nua, ja taas vä­hän ajan pe­räs­tä ja te nä­et­te mi­nun, ja: minä me­nen Isän tykö? Niin he sa­noi­vat: mikä se on, kuin hän sa­noo: vä­hän ajan pe­räs­tä? em­me tie­dä, mitä hän pu­huu. Niin Je­sus ym­mär­si, et­tä he tah­toi­vat ky­syä hä­nel­tä, ja sa­noi heil­le: sitä te ky­syt­te kes­ke­nän­ne, et­tä minä sa­noin: vä­hän ajan pe­räs­tä ja et­te näe mi­nua, ja taas vä­hän ajan pe­räs­tä ja te nä­et­te mi­nun. To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: tei­dän pi­tää it­ke­män ja par­ku­man, mut­ta maa­il­ma iloit­see: te tu­let­te mur­heel­li­sik­si, mut­ta tei­dän mur­heen­ne kään­ne­tään ilok­si. Kuin vai­mo syn­nyt­tää, niin hä­nel­lä on kipu, sil­lä hä­nen het­ken­sä tuli; mut­ta kuin hän on lap­sen syn­nyt­tä­nyt, niin ei hän enään muis­ta vai­vaan­sa ilon täh­den, et­tä ih­mi­nen on syn­ty­nyt maa­il­maan. Niin teil­lä on myös nyt mur­he; mut­ta minä tah­don tei­tä jäl­len­sä näh­dä, ja tei­dän sy­dä­men­ne on iloit­se­va, ja ei ke­nen­kään pidä tei­dän ilo­an­ne teil­tä ot­ta­man pois. Ja sinä päi­vä­nä et­te mi­tään kysy mi­nul­ta. To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: mitä ikä­nä te anot­te Isäl­tä mi­nun ni­mee­ni, niin hän an­taa teil­le.

26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys