JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Täy­del­li­syy­teen pää­see vain Jee­suk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta

Sana sunnuntaiksi
6.9.2020 6.00

Juttua muokattu:

4.9. 05:56
2020090405561920200906060000

Jarmo Määttä

Jarmo Määttä

Har­ri Vä­hä­jylk­kä

Ih­mi­nen ei ky­ke­ne omin voi­min täyt­tä­mään Ju­ma­lan tah­toa – pe­las­tus löy­tyy Kris­tuk­sen lu­nas­tuk­ses­ta.

Sun­nun­tain teks­ti on pie­ni kat­kel­ma Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nas­ta. Jee­sus ryh­tyy sii­nä opet­ta­maan Moo­sek­sen la­kia to­tu­tus­ta poik­ke­a­val­la ta­val­la.

Juu­ri en­nen tätä osuut­ta Jee­sus to­te­aa Van­han tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­sis­ta kuu­li­joil­leen: ”Äl­kää luul­ko, et­tä minä olen tul­lut la­kia tai pro­feet­to­ja ku­mo­a­maan. En minä ole tul­lut ku­mo­a­maan, vaan to­teut­ta­maan” (Matt. 5:17).

Jee­sus avaa kuu­li­joil­leen lain mer­ki­tys­tä uu­del­la ta­val­la. Pyr­ki­mys Ju­ma­lan lain ul­ko­koh­tai­seen täyt­tä­mi­seen ei rii­tä­kään Ju­ma­lan edes­sä. Vaa­ti­va laki ot­taa ih­mi­sen kiin­ni jo aja­tuk­sen ta­sol­la ta­pah­tu­vas­ta lan­kee­muk­ses­ta.

Jee­sus to­te­aa, et­tä jos joku kat­soo hi­moi­ten nais­ta, hän on jo sy­dä­mes­sään teh­nyt avi­o­ri­kok­sen tä­män kans­sa (Matt. 5:28). Sa­moin on mui­den­kin käs­ky­jen koh­dal­la. Kiel­to tap­paa ei tar­koi­ta ai­no­as­taan kir­jai­mel­li­ses­ti hen­gen riis­tä­mis­tä, vaan Jee­sus liit­tää tä­hän myös vi­has­tu­mi­sen ja vää­rän­lai­sen kie­len­käy­tön (Matt. 5:21–22).

Vain Jee­sus täyt­ti Ju­ma­lan tah­don

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus pu­huu vi­haa­mi­ses­ta ja ra­kas­ta­mi­ses­ta. Hän viit­taa sa­nois­saan Van­han tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­siin ja niis­tä val­lin­nee­seen tul­kin­taan sa­no­en ”teil­le on ope­tet­tu”. Jee­sus kui­ten­kin nos­taa omat sa­nan­sa kir­joi­te­tun Ju­ma­lan sa­nan rin­nal­le sa­no­en: ”mut­ta minä sa­non teil­le”.

Tä­män Jee­sus te­kee Ju­ma­lan Poi­ka­na ja Ju­ma­lal­le kuu­lu­val­la val­lal­la. Hän it­se oli jo tä­hän as­ti täyt­tä­nyt ja tu­li­si myös täyt­tä­mään Ju­ma­lan tah­don sen pie­nin­tä piir­toa myö­ten.

Jee­suk­sen puhe osoit­taa ih­mi­sil­le hei­dän kel­paa­mat­to­muu­ten­sa Ju­ma­lan edes­sä. Ih­mi­nen ei it­se ky­ke­ne täyt­tä­mään Ju­ma­lan tah­toa, vaik­ka hän kuin­ka vil­pit­tö­mäs­ti pyr­ki­si nou­dat­ta­maan käs­ky­jä.

Ku­kaan ei ky­ke­ne esi­mer­kik­si hal­lit­se­maan aja­tuk­si­aan tai re­ak­ti­oi­taan niin, et­tei hän mil­loin­kaan lan­ke­ai­si syn­tiin. Ajat­te­lem­me, sa­nom­me ja myös teem­me asi­oi­ta, jot­ka ei­vät ole oi­kein.

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen vuok­si ih­mi­sen luon­to on tur­mel­tu­nut ja hän rik­koo tois­tu­vas­ti Ju­ma­lan tah­don. Jo Jee­suk­sen ke­ho­tus ole­maan täy­del­li­nen osoit­taa, et­tä ih­mi­nen ei it­se ky­ke­ne sii­hen. Lain vaa­ti­mus­ten edes­sä hän tar­vit­see Ju­ma­lan ar­moa.

Hen­gen he­del­mät ovat us­kon seu­raus­ta

Jee­suk­sen ke­ho­tus ra­kas­taa vi­ha­mies­tä ja ru­koil­la vai­noo­jien puo­les­ta ei ole help­po to­teut­taa. Ih­mi­sel­lä, jota on koh­del­tu vää­rin, saat­taa ol­la halu an­taa sa­mal­la mi­tal­la ta­kai­sin ja kos­taa pa­han­te­ki­jäl­le. Voi myös ol­la vai­kea ru­koil­la nii­den puo­les­ta, joi­den vai­non ja pa­net­te­lun koh­teek­si on jou­tu­nut.

Vain us­ko oh­jaa ih­mis­tä Jee­suk­sen osoit­ta­maan rak­kau­teen ja lem­pey­teen. Täl­lai­set hy­vät asi­at elä­mäs­sä ei­vät ole ih­mi­sen omaa ai­kaan­saan­nos­ta, vaan Ju­ma­lan lah­joit­ta­man us­kon seu­raus­ta. Apos­to­li Paa­va­li to­te­aa näi­den ole­van Hen­gen he­del­miä (Gal. 5:22).

Kuin­ka sit­ten voi­si toi­mia Jee­suk­sen neu­vo­jen mu­kaan, jos se ker­ran on ih­mi­sel­le it­sel­leen mah­do­ton­ta? Mik­si Jee­sus ke­hot­taa ole­maan täy­del­li­nen, vaik­ka ih­mi­nen ei sii­hen ky­ke­ne?

Ju­ma­lan edes­sä kel­paa­va täy­del­li­syys on kui­ten­kin jo val­mis­tet­tu ja kai­kil­le tar­jol­la. Jee­sus it­se on Ju­ma­lan ar­mon täyt­ty­mys ja täy­del­li­syys. Kris­tuk­sen kel­vol­li­suus ja van­hurs­kaus tu­le­vat us­kon kaut­ta syn­ti­sen ih­mi­sen omis­tet­ta­vak­si. Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja muis­tut­taa, kuin­ka Jee­suk­sen ai­nut­ker­tai­nen uh­ri on ”teh­nyt täy­del­li­sik­si ne, jot­ka py­hi­te­tään” (Hepr. 10:14).

Lu­nas­tus Kris­tuk­sen ve­ren kaut­ta

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­na on an­teek­si­an­ta­muk­sen ja pe­las­tuk­sen sa­no­maa. Se on ju­lis­tus­ta Kris­tuk­ses­ta, joka on täy­del­li­syys ja jos­sa on pe­las­tus. Ol­les­saan kan­san­sa vi­has­tu­nei­den hal­li­tus­mies­ten ja kan­san­van­him­pien edes­sä Pie­ta­ri ju­lis­ti us­kon­sa pe­rus­tuk­ses­ta: ”Ei ku­kaan muu voi pe­las­taa kuin hän. Mi­tään muu­ta ni­meä, joka mei­dät pe­las­tai­si, ei ole ih­mi­sil­le an­net­tu koko tai­vaan­kan­nen al­la” (Ap. t. 4:12).

Paa­va­li puo­les­taan kir­joit­taa efe­so­lai­sil­le, kuin­ka ”Kris­tuk­sen ve­res­sä meil­lä on lu­nas­tus, rik­ko­mus­tem­me an­teek­si­an­to” (Ef. 1:7). Syn­nin­pääs­tö ”Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä” le­pää näin ol­len hy­vin raa­ma­tul­li­sel­la poh­jal­la.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 5:43–48

Raa­mat­tu 1992: ”Teil­le on ope­tet­tu: ’Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si ja vi­haa vi­ha­mies­tä­si.’ Mut­ta minä sa­non teil­le: ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne ja ru­koil­kaa vai­noo­jien­ne puo­les­ta, jot­ta oli­sit­te tai­vaal­li­sen Isän­ne lap­sia. Hän an­taa au­rin­kon­sa nous­ta niin hy­vil­le kuin pa­hoil­le ja lä­het­tää sa­teen niin hurs­kail­le kuin ju­ma­lat­to­mil­le. Jos te ra­kas­tat­te nii­tä, jot­ka ra­kas­ta­vat tei­tä, min­kä pal­kan te sii­tä an­sait­set­te? Ei­vät­kö pub­li­kaa­nit­kin tee niin? Jos te ter­veh­dit­te vain ys­tä­vi­än­ne, mitä eri­no­mais­ta sii­nä on? Ei­vät­kö pa­ka­nat­kin tee niin? Ol­kaa siis täy­del­li­siä, niin kuin tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne on täy­del­li­nen.

Bib­lia: Te kuu­lit­te sa­no­tuk­si: ra­kas­ta lä­him­mäis­täs, ja vi­haa vi­hol­lis­tas; mut­ta minä sa­non teil­le: ra­kas­ta­kaat vi­hol­li­si­an­ne; siu­nat­kaat nii­tä, jot­ka tei­tä sa­dat­ta­vat; teh­käät niil­le hy­vin, jot­ka tei­tä vi­haa­vat, ja ru­koil­kaat nii­den edes­tä, jot­ka tei­tä vai­noo­vat ja va­hin­goit­ta­vat, et­tä te oli­sit­te tei­dän Isän­ne po­jat, joka on tai­vais­sa; sil­lä hän sal­lii au­rin­kon­sa koit­taa niin pa­hain ylit­se kuin hy­väin­kin, ja an­taa sa­taa niin vää­ril­le kuin van­hurs­kail­le­kin. Sil­lä jos te ra­kas­tat­te nii­tä, jot­ka tei­tä­kin ra­kas­ta­vat, mitä tei­dän sii­tä palk­kaa on? Ei­kö Pub­li­ka­nit myös niin tee? Ja jos te ai­no­as­taan vel­jein­ne kans­sa so­ve­li­aat olet­te, mitä te sen kans­sa eri­no­mais­ta teet­te? Ei­kö Pub­li­ka­nit myös niin tee? Ol­kaat siis te täy­del­li­set, niin­kuin tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne täy­del­li­nen on.

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys