Har­ri Vä­hä­jylk­kä

Ih­mi­nen ei ky­ke­ne omin voi­min täyt­tä­mään Ju­ma­lan tah­toa – pe­las­tus löy­tyy Kris­tuk­sen lu­nas­tuk­ses­ta.

Sun­nun­tain teks­ti on pie­ni kat­kel­ma Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nas­ta. Jee­sus ryh­tyy sii­nä opet­ta­maan Moo­sek­sen la­kia to­tu­tus­ta poik­ke­a­val­la ta­val­la.

Juu­ri en­nen tätä osuut­ta Jee­sus to­te­aa Van­han tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­sis­ta kuu­li­joil­leen: ”Äl­kää luul­ko, et­tä minä olen tul­lut la­kia tai pro­feet­to­ja ku­mo­a­maan. En minä ole tul­lut ku­mo­a­maan, vaan to­teut­ta­maan” (Matt. 5:17).

Jee­sus avaa kuu­li­joil­leen lain mer­ki­tys­tä uu­del­la ta­val­la. Pyr­ki­mys Ju­ma­lan lain ul­ko­koh­tai­seen täyt­tä­mi­seen ei rii­tä­kään Ju­ma­lan edes­sä. Vaa­ti­va laki ot­taa ih­mi­sen kiin­ni jo aja­tuk­sen ta­sol­la ta­pah­tu­vas­ta lan­kee­muk­ses­ta.

Jee­sus to­te­aa, et­tä jos joku kat­soo hi­moi­ten nais­ta, hän on jo sy­dä­mes­sään teh­nyt avi­o­ri­kok­sen tä­män kans­sa (Matt. 5:28). Sa­moin on mui­den­kin käs­ky­jen koh­dal­la. Kiel­to tap­paa ei tar­koi­ta ai­no­as­taan kir­jai­mel­li­ses­ti hen­gen riis­tä­mis­tä, vaan Jee­sus liit­tää tä­hän myös vi­has­tu­mi­sen ja vää­rän­lai­sen kie­len­käy­tön (Matt. 5:21–22).

Vain Jee­sus täyt­ti Ju­ma­lan tah­don

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus pu­huu vi­haa­mi­ses­ta ja ra­kas­ta­mi­ses­ta. Hän viit­taa sa­nois­saan Van­han tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­siin ja niis­tä val­lin­nee­seen tul­kin­taan sa­no­en ”teil­le on ope­tet­tu”. Jee­sus kui­ten­kin nos­taa omat sa­nan­sa kir­joi­te­tun Ju­ma­lan sa­nan rin­nal­le sa­no­en: ”mut­ta minä sa­non teil­le”.

Tä­män Jee­sus te­kee Ju­ma­lan Poi­ka­na ja Ju­ma­lal­le kuu­lu­val­la val­lal­la. Hän it­se oli jo tä­hän as­ti täyt­tä­nyt ja tu­li­si myös täyt­tä­mään Ju­ma­lan tah­don sen pie­nin­tä piir­toa myö­ten.

Jee­suk­sen puhe osoit­taa ih­mi­sil­le hei­dän kel­paa­mat­to­muu­ten­sa Ju­ma­lan edes­sä. Ih­mi­nen ei it­se ky­ke­ne täyt­tä­mään Ju­ma­lan tah­toa, vaik­ka hän kuin­ka vil­pit­tö­mäs­ti pyr­ki­si nou­dat­ta­maan käs­ky­jä.

Ku­kaan ei ky­ke­ne esi­mer­kik­si hal­lit­se­maan aja­tuk­si­aan tai re­ak­ti­oi­taan niin, et­tei hän mil­loin­kaan lan­ke­ai­si syn­tiin. Ajat­te­lem­me, sa­nom­me ja myös teem­me asi­oi­ta, jot­ka ei­vät ole oi­kein.

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen vuok­si ih­mi­sen luon­to on tur­mel­tu­nut ja hän rik­koo tois­tu­vas­ti Ju­ma­lan tah­don. Jo Jee­suk­sen ke­ho­tus ole­maan täy­del­li­nen osoit­taa, et­tä ih­mi­nen ei it­se ky­ke­ne sii­hen. Lain vaa­ti­mus­ten edes­sä hän tar­vit­see Ju­ma­lan ar­moa.

Hen­gen he­del­mät ovat us­kon seu­raus­ta

Jee­suk­sen ke­ho­tus ra­kas­taa vi­ha­mies­tä ja ru­koil­la vai­noo­jien puo­les­ta ei ole help­po to­teut­taa. Ih­mi­sel­lä, jota on koh­del­tu vää­rin, saat­taa ol­la halu an­taa sa­mal­la mi­tal­la ta­kai­sin ja kos­taa pa­han­te­ki­jäl­le. Voi myös ol­la vai­kea ru­koil­la nii­den puo­les­ta, joi­den vai­non ja pa­net­te­lun koh­teek­si on jou­tu­nut.

Vain us­ko oh­jaa ih­mis­tä Jee­suk­sen osoit­ta­maan rak­kau­teen ja lem­pey­teen. Täl­lai­set hy­vät asi­at elä­mäs­sä ei­vät ole ih­mi­sen omaa ai­kaan­saan­nos­ta, vaan Ju­ma­lan lah­joit­ta­man us­kon seu­raus­ta. Apos­to­li Paa­va­li to­te­aa näi­den ole­van Hen­gen he­del­miä (Gal. 5:22).

Kuin­ka sit­ten voi­si toi­mia Jee­suk­sen neu­vo­jen mu­kaan, jos se ker­ran on ih­mi­sel­le it­sel­leen mah­do­ton­ta? Mik­si Jee­sus ke­hot­taa ole­maan täy­del­li­nen, vaik­ka ih­mi­nen ei sii­hen ky­ke­ne?

Ju­ma­lan edes­sä kel­paa­va täy­del­li­syys on kui­ten­kin jo val­mis­tet­tu ja kai­kil­le tar­jol­la. Jee­sus it­se on Ju­ma­lan ar­mon täyt­ty­mys ja täy­del­li­syys. Kris­tuk­sen kel­vol­li­suus ja van­hurs­kaus tu­le­vat us­kon kaut­ta syn­ti­sen ih­mi­sen omis­tet­ta­vak­si. Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja muis­tut­taa, kuin­ka Jee­suk­sen ai­nut­ker­tai­nen uh­ri on ”teh­nyt täy­del­li­sik­si ne, jot­ka py­hi­te­tään” (Hepr. 10:14).

Lu­nas­tus Kris­tuk­sen ve­ren kaut­ta

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­na on an­teek­si­an­ta­muk­sen ja pe­las­tuk­sen sa­no­maa. Se on ju­lis­tus­ta Kris­tuk­ses­ta, joka on täy­del­li­syys ja jos­sa on pe­las­tus. Ol­les­saan kan­san­sa vi­has­tu­nei­den hal­li­tus­mies­ten ja kan­san­van­him­pien edes­sä Pie­ta­ri ju­lis­ti us­kon­sa pe­rus­tuk­ses­ta: ”Ei ku­kaan muu voi pe­las­taa kuin hän. Mi­tään muu­ta ni­meä, joka mei­dät pe­las­tai­si, ei ole ih­mi­sil­le an­net­tu koko tai­vaan­kan­nen al­la” (Ap. t. 4:12).

Paa­va­li puo­les­taan kir­joit­taa efe­so­lai­sil­le, kuin­ka ”Kris­tuk­sen ve­res­sä meil­lä on lu­nas­tus, rik­ko­mus­tem­me an­teek­si­an­to” (Ef. 1:7). Syn­nin­pääs­tö ”Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä” le­pää näin ol­len hy­vin raa­ma­tul­li­sel­la poh­jal­la.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 5:43–48

Raa­mat­tu 1992: ”Teil­le on ope­tet­tu: ’Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si ja vi­haa vi­ha­mies­tä­si.’ Mut­ta minä sa­non teil­le: ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne ja ru­koil­kaa vai­noo­jien­ne puo­les­ta, jot­ta oli­sit­te tai­vaal­li­sen Isän­ne lap­sia. Hän an­taa au­rin­kon­sa nous­ta niin hy­vil­le kuin pa­hoil­le ja lä­het­tää sa­teen niin hurs­kail­le kuin ju­ma­lat­to­mil­le. Jos te ra­kas­tat­te nii­tä, jot­ka ra­kas­ta­vat tei­tä, min­kä pal­kan te sii­tä an­sait­set­te? Ei­vät­kö pub­li­kaa­nit­kin tee niin? Jos te ter­veh­dit­te vain ys­tä­vi­än­ne, mitä eri­no­mais­ta sii­nä on? Ei­vät­kö pa­ka­nat­kin tee niin? Ol­kaa siis täy­del­li­siä, niin kuin tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne on täy­del­li­nen.

Bib­lia: Te kuu­lit­te sa­no­tuk­si: ra­kas­ta lä­him­mäis­täs, ja vi­haa vi­hol­lis­tas; mut­ta minä sa­non teil­le: ra­kas­ta­kaat vi­hol­li­si­an­ne; siu­nat­kaat nii­tä, jot­ka tei­tä sa­dat­ta­vat; teh­käät niil­le hy­vin, jot­ka tei­tä vi­haa­vat, ja ru­koil­kaat nii­den edes­tä, jot­ka tei­tä vai­noo­vat ja va­hin­goit­ta­vat, et­tä te oli­sit­te tei­dän Isän­ne po­jat, joka on tai­vais­sa; sil­lä hän sal­lii au­rin­kon­sa koit­taa niin pa­hain ylit­se kuin hy­väin­kin, ja an­taa sa­taa niin vää­ril­le kuin van­hurs­kail­le­kin. Sil­lä jos te ra­kas­tat­te nii­tä, jot­ka tei­tä­kin ra­kas­ta­vat, mitä tei­dän sii­tä palk­kaa on? Ei­kö Pub­li­ka­nit myös niin tee? Ja jos te ai­no­as­taan vel­jein­ne kans­sa so­ve­li­aat olet­te, mitä te sen kans­sa eri­no­mais­ta teet­te? Ei­kö Pub­li­ka­nit myös niin tee? Ol­kaat siis te täy­del­li­set, niin­kuin tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne täy­del­li­nen on.