JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Te saatte Puolustajan

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
4.6.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:42
2020010123425020140604000000

Jo­han­nes ker­too evan­ke­liu­mis­saan kii­ras­tors­tai-il­lan kes­kus­te­luis­ta Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten vä­lil­lä. Jee­sus pu­hui pal­jon lä­hes­ty­väs­tä kär­si­mi­ses­tään ja kuo­le­mas­taan sekä ylös­nou­se­muk­ses­taan. Ope­tus­las­ten ky­sy­myk­sis­tä vä­lit­tyy häm­men­nys, epä­tie­toi­suus ja epä­var­muus suur­ten ta­pah­tu­mien edel­lä. Jee­suk­sen vas­tauk­set ja ope­tus ovat loh­du­tus­ta, roh­kai­sua ja neu­vo­ja hä­täi­le­vil­le.

Loh­du­tuk­seen si­säl­tyi lu­pauk­sia. Vaik­ka Jee­suk­sen täy­tyi­kin koh­ta läh­teä ope­tus­las­ten kes­kel­tä Isän luo, hän lu­pa­si, et­tä ope­tus­lap­set ei­vät jää or­voik­si. Isä lä­het­tää hei­dän kes­kel­leen toi­sen puo­lus­ta­jan. Tämä puo­lus­ta­ja jat­kaa en­sim­mäi­sen puo­lus­ta­jan, Jee­suk­sen työ­tä maa­il­mas­sa. Sii­nä on ope­tus­lap­sen tur­va. Paa­va­li muis­tut­ti myö­hem­min täs­tä Roo­man us­ko­vai­sia: ”Olet­te saa­neet Hen­gen, joka an­taa meil­le lap­sen oi­keu­den, ja niin me huu­dam­me: ´Ab­ba! Isä!´” (Room. 8:15.)

To­tuu­den Hen­ki joh­dat­ta­ja­na

Jee­sus kut­sui puo­lus­ta­jaa To­tuu­den Hen­gek­si. Juu­ri het­keä ai­kai­sem­min Jee­sus oli pu­hu­nut to­tuu­des­ta, kun oli vas­tan­nut Tuo­mak­sen ky­se­lyyn: ”Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä. Ei ku­kaan pää­se Isän luo muu­ten kuin mi­nun kaut­ta­ni.” (Joh. 14:6.) Tätä to­tuut­ta osoit­ta­maan Jee­sus lu­pa­si To­tuu­den Hen­gen.

Hie­man myö­hem­min Jee­sus vie­lä tar­ken­si tätä: ”Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. – – Hän kir­kas­taa mi­nut, sil­lä sen, min­kä hän teil­le il­moit­taa, hän saa mi­nul­ta” (Joh. 16:13­–­14.) Py­hän Hen­gen teh­tä­vä maa­il­mas­sa on näin kir­kas­taa Kris­tus­ta ja hä­nen so­vi­tus­työ­tään. Sen kaut­ta kul­kee tie Isän luok­se tai­vaa­seen.

Jee­sus pu­hui myös sii­tä, kuin­ka To­tuu­den Hen­ki toi­mii ja vai­kut­taa hä­nen omien­sa kes­kel­lä. ”Maa­il­ma ei voi Hen­keä saa­da, sil­lä maa­il­ma ei näe ei­kä tun­ne hän­tä. Mut­ta te tun­net­te hä­net, sil­lä hän py­syy luo­nan­ne ja on teis­sä.” (Joh. 14:17.)

Kris­tuk­sen val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­la ei ole pe­las­tus­ta. Sie­lun­vi­hol­li­nen, val­heen isä, hou­kut­te­lee ih­mi­siä tot­te­le­mat­to­muu­teen Ju­ma­lan sa­nal­le. Paa­va­li kir­joit­ti efe­so­lai­sil­le­kin, kuin­ka he en­nen pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­mis­taan eli­vät val­heen hen­gen al­la ”to­tel­len ava­ruu­den hen­ki­val­to­jen hal­lit­si­jaa, sitä hen­keä, joka yhä vai­kut­taa tot­te­le­mat­to­mis­sa ih­mi­sis­sä” (Ef. 2:2).

Ju­ma­lan rak­kaus oli ve­tä­nyt hei­tä pa­ran­nuk­seen, ja Pyhä Hen­ki oli kir­kas­ta­nut Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­mas­sa Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ­tä. Sa­no­man us­ko­mi­sen myö­tä he oli­vat saa­neet us­kon Ju­ma­lan lah­ja­na omak­seen. (1. Piet. 1:18–22.) Val­heen hen­gen si­jaan opet­ta­jak­si sy­dä­meen oli tul­lut To­tuu­den Hen­ki.

Rak­kau­den osal­li­suu­teen

Py­hän Hen­gen lah­ja­na syn­tyy myös rak­kaus. Evan­ke­liu­mi­teks­tin en­sim­mäi­ses­sä ja­kees­sa Jee­sus muis­tut­taa täs­tä, ja pa­laa sii­hen uu­del­leen teks­tin lo­pus­sa: ”Jos te ra­kas­tat­te mi­nua, te nou­da­tat­te mi­nun käs­ky­jä­ni. – – Joka on ot­ta­nut vas­taan mi­nun käs­ky­ni ja nou­dat­taa nii­tä, se ra­kas­taa mi­nua” (Joh. 14:15,21).

Ju­ma­la on rak­kau­den läh­de. Il­man hä­nen rak­kaut­taan ke­nel­lä­kään ei ole ian­kaik­ki­sen elä­män toi­voa. Jee­sus sa­noi vie­lä myö­hem­min jää­hy­väis­pu­hees­saan ope­tus­lap­sil­leen: ”Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni.” (Joh. 15:9.)

Kun ih­mi­nen saa Py­hän Hen­gen lah­ja­na ot­taa vas­taan Ju­ma­lan rak­kau­den, syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen, se sy­tyt­tää hä­nen­kin sy­dä­meen­sä rak­kau­den. Tuo rak­kaus vai­kut­taa ha­lun kil­voi­tel­la Kris­tuk­sen sa­nal­le kuu­li­ai­se­na. Se mer­kit­see tais­te­lua syn­tiä vas­taan ja en­nen kaik­kea nöyr­ty­mis­tä pa­ran­nuk­seen, kun syn­ti tart­tuu.

Pyhä Hen­ki liit­tää myös Kris­tuk­sen seu­raa­jat rak­kau­den si­tein toi­siin­sa. Tätä rak­kaut­ta Jee­sus ke­hot­ti vaa­li­maan ja hoi­ta­maan. Hän tie­si, et­tä sie­lun­vi­hol­li­nen pyr­kii rik­ko­maan rak­kau­den ja näin ha­jot­ta­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Puo­lus­ta­ja, To­tuu­den Hen­ki hoi­taa evan­ke­liu­min vä­li­tyk­sel­lä rak­kaut­ta. Kun syn­nit us­ko­taan an­teek­si, myös us­ko­vais­ten kes­ki­näi­nen rak­kaus säi­lyy.

Evan­ke­liu­min saar­nas­sa Ju­ma­la tah­too yhä ve­tää epä­us­kon tiel­lä kul­ke­vaa ih­mis­tä tä­män rak­kau­den osal­li­suu­teen. An­teek­si­an­ta­muk­sen sa­no­ma kuu­luu Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kut­su­va­na tä­nään­kin. Se lah­joit­taa Kris­tuk­sen val­mis­ta­man van­hurs­kau­den jo­kai­sel­le, joka us­koo.

Ta­pio Kar­ju­la

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Hel­lun­tai: Ps. 68:5–11, Jer. 31:31–34, Ap. t. 2:1–13, Joh. 14:15–21

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 4.6.2014.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys