JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Tul­kaa ja­noi­set ve­den ää­reen!

Sana sunnuntaiksi
24.5.2020 6.05

Juttua muokattu:

22.5. 13:49
2020052213490020200524060500

H.H.

H.H.

Vil­le Lai­va­maa

Elä­män vesi, evan­ke­liu­mi, kan­taa tai­vaa­seen.

Je­ru­sa­le­miin oli tu­los­sa suu­ret leh­ti­ma­ja­juh­lat. Juh­lil­la oli ta­pa­na py­säh­tyä muis­te­le­maan nel­jän­kym­me­nen vuo­den erä­maa­va­el­lus­ta. Leh­ti­ma­ja­juh­lien nimi tuli sii­tä, et­tä erä­maa­va­el­luk­sen ai­ka­na ma­joi­tut­tiin ti­la­päi­sis­sä ra­ken­nel­mis­sa. Leh­ti­ma­ja­juh­la oli sa­mal­la myös sa­don­kor­juun juh­la.

Myös Jee­suk­sen ko­to­na nuo­rem­mat vel­jet val­mis­te­li­vat läh­töä leh­ti­ma­ja­juh­lil­le. He yrit­ti­vät hou­ku­tel­la Jee­sus­ta mu­kaan. Suos­tut­te­lu ei eh­kä ol­lut täy­sin vil­pi­tön­tä. Jee­suk­sen vel­jet ni­mit­täin sa­noi­vat hä­nel­le: ”Läh­de Juu­de­aan, niin ope­tus­lap­se­si­kin nä­ke­vät, mil­lai­sia te­ko­ja sinä teet” (Joh. 7:3). Vel­jet an­toi­vat ym­mär­tää, et­tä Jee­sus oli jul­ki­suu­den­ki­peä.

Teks­tin mu­kaan vel­jet ei­vät us­ko­neet Jee­suk­sen ole­van Ju­ma­lan Poi­ka. Jee­sus ei lu­van­nut vel­jil­leen läh­teä juh­lil­le, kos­ka “hä­nen ai­kan­sa ei ole vie­lä tul­lut”. Jee­sus oli jo tuol­loin et­sit­ty mies, ja juu­ta­lai­set ha­lu­si­vat tap­paa hä­net. Ju­ma­lan Po­jan teh­tä­vä maan pääl­lä oli vie­lä kes­ken. Jee­sus läh­ti kui­ten­kin leh­ti­ma­ja­juh­lil­le sa­laa.

Jee­sus on elä­män läh­de

Jee­sus ei jää­nyt seu­raa­maan pel­käs­tään si­vus­ta leh­ti­ma­ja­juh­lia. Jo­han­nes ker­too evan­ke­liu­mis­saan Jee­suk­sen pu­hu­neen juh­lis­sa ai­na­kin kah­des­ti. Pää­tös­päi­vän pu­hees­saan hän kut­sui ko­va­ää­ni­ses­ti: ”Jos jon­kun on jano, tul­koon mi­nun luok­se­ni ja juo­koon!”

Sa­no­jen si­säl­tö ta­voit­ti kuu­li­jat. Ih­mi­set oli­vat var­mas­ti vii­kon juh­li­mi­sen jäl­keen ja­noi­sia ja vä­sy­nei­tä­kin. He oli­vat myös kuul­leet juh­lien ai­ka­na pal­jon Ju­ma­lan ih­meel­li­sis­tä te­ois­ta Is­ra­e­lin kan­san vai­heis­sa. It­se Her­ra Jee­sus oli pu­hu­nut ja to­dis­ta­nut it­ses­tään ja Isäs­tään.

Jee­sus, joka näki ih­mi­sen sy­dä­meen, näki ym­pä­ril­lään ih­mi­siä, joil­la oli “van­hurs­kau­den näl­kä ja jano” (Matt. 5:6) Va­pah­ta­ja­na, syn­tis­ten ys­tä­vä­nä ha­lu­si aut­taa hei­tä. Hän kut­sui ke­ho­tuk­sel­laan syn­nin vai­vaa­mia luok­seen. Hän ha­lu­si an­taa heil­le elä­män vet­tä. Je­sa­jan kir­jas­sa Ju­ma­la pu­huu sa­maan ta­paan: “Kuul­kaa, kaik­ki ja­noi­set! Tul­kaa ve­den ää­reen! Kuul­kaa mi­nua, tul­kaa mi­nun luok­se­ni, kuul­kaa, niin te saat­te elää!” (Jes. 55:3.)

On mit­taa­mat­to­man ar­vo­kas asia, kun ih­mi­nen on sii­nä ti­lan­tees­sa, et­tä hä­nel­lä on van­hurs­kau­den jano. Se tar­koit­taa sitä, et­tä Ju­ma­la kut­suu pa­ran­nuk­seen. Ju­ma­la on tar­koit­ta­nut, et­tä tä­hän ti­laan ei ke­nen­kään tar­vit­se jää­dä. Jee­sus sa­noi Vuo­ri­saar­nas­saan: “Au­tu­ai­ta ne, joil­la on van­hurs­kau­den näl­kä ja jano: hei­dät ra­vi­taan” (Matt. 5:6). Jee­sus it­se on elä­män lei­pä ja elä­män läh­de. Hän pys­tyy aut­ta­maan kiu­sat­tu­ja ja vai­vat­tu­ja.

Ve­des­sä on voi­ma

Ju­ma­lan sana opet­taa, et­tä us­ko syn­tyy evan­ke­liu­min kuu­le­mi­ses­ta. Kuu­le­mi­sen syn­nyt­tää Kris­tuk­sen sana (Room. 10:17). Kuu­le­mi­nen ja evan­ke­liu­min vas­taa­not­ta­mi­nen ei ole omis­sa pon­nis­te­luis­sa, vaan se on ko­ko­naan Kris­tuk­sen työ­tä. Kun ih­mi­nen us­koo, hän saa kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta. Jee­sus aset­tuu asu­maan us­ko­van sy­dä­meen elä­män läh­teek­si.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too Jee­suk­sen jat­ka­van pu­het­taan: “Joka us­koo mi­nuun, ’hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat’ (Joh. 7:38). Kun ih­mi­nen saa us­kon lah­jan, Pyhä Hen­ki aset­tuu hä­nes­sä asu­maan. Jee­sus sa­noi sa­ma­ri­a­lai­sel­le nai­sel­le: “Mut­ta joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan. Sii­tä ve­des­tä, jota minä an­nan, tu­lee hä­nes­sä läh­de, joka kum­pu­aa ikui­sen elä­män vet­tä.” (Joh. 4:14.)

Täl­lä ve­del­lä on ih­meel­li­nen voi­ma, se kan­taa ajan ra­jan toi­sel­le puo­lel­le ikui­seen elä­mään.

Pyhä Hen­ki toi­mii edel­leen

Pyhä Hen­ki kut­suu edel­leen ih­mis­tä Ju­ma­lan luok­se evan­ke­liu­min vä­li­tyk­sel­lä, syn­nyt­tää us­kon ja roh­kai­see säi­lyt­tä­mään sen ja hy­vän oman­tun­non.

Lut­her se­lit­tää kol­man­nes­sa us­kon­kap­pa­lees­sa: ”Minä us­kon, et­ten minä voi omas­ta jär­jes­tä­ni en­kä voi­mas­ta­ni us­koa Jee­suk­seen Kris­tuk­seen, Her­raa­ni, en­kä tul­la hä­nen ty­kön­sä; vaan Pyhä Hen­ki on kut­su­nut mi­nua evan­ke­liu­min kaut­ta.”

Tä­nään­kin Jee­suk­sen seu­raa­jat te­ke­vät evan­ke­liu­min työ­tä, Py­hän Hen­gen voi­mas­ta Jee­suk­sen käs­kyn mu­kai­ses­ti.

”Hän it­se, lei­pä elä­män ja ar­mon läh­de syvä, suo Hen­gen voi­man vä­ke­vän, on rie­mu enen­ty­vä. Jos tie­ni kul­kee pi­me­ään, en väis­ty hä­nen jäl­jis­tään, hän oh­jaa, Pai­men hyvä.” (VK 392.)


Evan­ke­liu­mi Joh. 7:37–39

Raa­mat­tu 1992: Juh­lan suu­re­na pää­tös­päi­vä­nä Jee­sus nou­si pu­hu­maan ja huu­si ko­val­la ää­nel­lä: ”Jos jon­kun on jano, tul­koon mi­nun luok­se­ni ja juo­koon! Joka us­koo mi­nuun, ’hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat’, niin kuin kir­joi­tuk­sis­sa sa­no­taan.” Täl­lä Jee­sus tar­koit­ti Hen­keä, jon­ka hä­neen us­ko­vat tu­li­si­vat saa­maan. Vie­lä ei Hen­ki ol­lut tul­lut, kos­ka Jee­sus­ta ei vie­lä ol­lut kir­kas­tet­tu.

Bib­lia: Mut­ta vii­mei­se­nä suu­re­na juh­la­päi­vä­nä sei­soi Je­sus ja huu­si, sa­no­en: joka ja­noo, se tul­kaan mi­nun ty­kö­ni ja juo­kaan. Joka us­koo mi­nun pääl­le­ni, niin­kuin Raa­mat­tu sa­noo, hä­nen koh­dus­tan­sa pi­tää vuo­ta­man elä­män ve­den vir­rat. (Mut­ta sen hän sa­noi sii­tä hen­ges­tä, jon­ka nii­den piti saa­man, jot­ka us­ko­vat hä­nen pääl­len­sä; sil­lä ei Pyhä Hen­ki vie­lä sil­loin saa­pu­vil­la ol­lut, et­tei Je­sus ol­lut vie­lä kir­kas­tet­tu.)

3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys