JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Turvallinen tie taivaaseen

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
22.4.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:52
2020010123525820150422000000

Ope­tus­lap­set oli­vat saa­neet ol­la kol­me vuot­ta par­haan opet­ta­jan seu­ras­sa. He oli­vat näh­neet Jee­suk­sen te­ke­miä ih­mei­tä ja kuul­leet hä­nen se­lit­tä­vän kir­joi­tuk­sia. He ko­ki­vat tur­val­li­suut­ta opet­ta­jan­sa seu­ras­sa.

Ope­tus­lap­set oli­vat kui­ten­kin hy­vin in­hi­mil­li­siä, ei­vät­kä lä­hes­kään ai­na ym­mär­tä­neet Jee­suk­sen sa­no­ja ja te­ko­ja. Va­pah­ta­ja oli ker­to­nut heil­le, mitä Je­ru­sa­le­mis­sa tu­lee pää­si­äis­juh­lan ai­ka­na ta­pah­tu­maan, mut­ta mie­het ei­vät kä­sit­tä­neet.

Jee­sus roh­kai­si us­ko­maan

Kii­ras­tors­tai-il­ta­na Jee­sus val­mis­ti omi­aan­ eron­het­keen. Yh­des­sä syö­tiin pää­si­äis­lam­mas, ja ate­ri­an jäl­keen Jee­sus pal­ve­li hei­tä. Hän pesi hei­dän jal­kan­sa ja aset­ti Py­hän Eh­tool­li­sen. Kun Juu­das oli pois­tu­nut pi­mey­teen, Jee­sus sa­noi: ”Nyt Ih­mi­sen Poi­ka on kir­kas­tet­tu.” Va­pah­ta­ja ker­toi ole­van­sa enää vä­hän ai­kaa omien­sa kans­sa ja muis­tut­ti rak­kau­den pi­tä­mi­ses­tä. (Joh. 13.)

Jee­sus roh­kai­si seu­raa­ji­aan ja pu­he­li heil­le: ”äl­köön tei­dän sy­dä­men­ne ol­ko le­vo­ton. Us­ko­kaa Ju­ma­laan ja us­ko­kaa mi­nuun.” Hän ker­toi Isän ko­dis­ta, jos­sa on mon­ta huo­net­ta, ja lu­pa­si men­nä val­mis­ta­maan heil­le si­jaa. Sit­ten hän tu­li­si ha­ke­maan hei­dät luok­seen. Mie­het kuun­te­li­vat hil­jaa.

Jee­sus jat­koi: ”Te tie­dät­te kyl­lä tien sin­ne min­ne minä me­nen.” Tuo­mas to­te­si kaik­kien puo­les­ta: ”Her­ra, em­me me tie­dä, min­ne sinä me­net. Kuin­ka voi­sim­me tun­tea tien?” Jee­sus vas­ta­si: ”Minä olen tie, to­tuus ja elä­mä. Ei ku­kaan pää­se Isän luo muu­ten kuin mi­nun kaut­ta­ni.” Vas­ta myö­hem­min ope­tus­las­ten ym­mär­rys avau­tui kä­sit­tä­mään kir­joi­tuk­sia (Luuk. 24:45).

Tie, to­tuus ja elä­mä

Ian­kaik­ki­seen elä­mään vie vain yk­si tie. Se on ka­pea ja har­vat löy­tä­vät sen. (Matt. 7:13–14.) Ju­ma­lan las­ten pol­ku tun­ne­taan myös oi­ke­a­na tie­nä, Her­ran tie­nä, to­tuu­den, pe­las­tuk­sen ja van­hurs­kau­den tie­nä. Joka tun­tee Po­jan, tun­tee Isän­kin. Tie, Her­ra Jee­sus, vie kul­ki­jan­sa tai­vaan ko­tiin.

Jee­sus on myös to­tuus. Jo­han­nes kir­joit­taa: Laki on an­net­tu Moo­sek­sen kaut­ta, mut­ta ar­mo ja to­tuus ovat tul­leet Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa (Joh. 1:17). Jee­sus ru­koi­li omien­sa puo­les­ta: ”Py­hi­tä hei­dät to­tuu­del­la­si. Si­nun sa­na­si on to­tuus.” (Joh. 17:17.) Pyhä Hen­ki on to­tuu­den Hen­ki.

Hyvä Pai­men, elä­män lei­pä, tuli an­ta­maan lam­pail­leen yl­tä­kyl­läi­sen ja ikui­sen elä­män (Joh. 10:10, 28). Paa­va­li kir­joit­taa: ”Syn­nin palk­ka on kuo­le­ma, mut­ta Ju­ma­lan ar­mo­lah­ja on ian­kaik­ki­nen elä­mä Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, mei­dän Her­ras­sam­me.” (Room. 6:23.)

Tur­val­li­nen ko­ti­mat­ka

Jee­suk­sen seu­raa­ji­na olem­me maa­il­mas­sa vie­rai­ta ja muu­ka­lai­sia, ja usein löy­däm­me it­sem­me yh­tä ym­mär­tä­mät­tö­mik­si kuin ope­tus­lap­set. Elä­män tie, Her­ra Jee­sus, on kui­ten­kin tut­tu, ei­kä ke­nen­kään tar­vit­se va­el­taa yk­sin. Vie­rel­lä kul­kee saat­to­mie­hiä, jot­ka roh­kai­se­vat us­ko­maan.

Koti-ikä­vä kuu­luu lu­nas­tet­tu­jen psal­meis­sa ja mat­ka­lau­luis­sa, ja us­kon­sil­mät tä­hyi­le­vät tai­vaan ko­ti­ran­taan. ”Kaik­ki, jot­ka Her­raa odot­ta­vat, saa­vat uu­den voi­man, he ko­ho­a­vat sii­vil­leen kuin kot­kat. He juok­se­vat ei­vät­kä uu­vu, he va­el­ta­vat ei­vät­kä väsy.” (Jes. 40:31.)

Pek­ka Ter­vo

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

3. sun­nun­tai pää­si­äi­ses­tä: Ps. 66:3–9 tai Ps. 126; 5. Moos. 30:19–20; Hepr. 11:2, 13–19; Joh. 14:1–7

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 22.4.2015.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys