JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Us­ko kos­ket­taa koko ole­mus­ta

Sana sunnuntaiksi
20.10.2019 6.45

Jee­sus tii­vis­tää Ju­ma­lan lain rak­kau­den kak­sois­käs­kyyn.

Ky­syt­tä­es­sä kes­ki­ver­to­suo­ma­lai­sel­ta, mikä oli Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa kes­keis­tä, vas­tauk­sek­si saa to­den­nä­köi­ses­ti lä­him­mäi­sen­rak­kau­den. Tämä on help­po ym­mär­tää, sil­lä aja­tus lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta so­pii elä­mään, ajat­te­li­pa kris­til­li­ses­tä us­kos­ta ja sen opin si­säl­löis­tä mitä ta­han­sa.

En­si sun­nun­tain evan­ke­liu­mi Mat­teuk­sen 22. lu­vun mu­kaan haas­taa tar­kas­te­le­maan, mitä Jee­suk­sen ope­tuk­sen ko­ko­nai­suu­teen kuu­lui. Lä­him­mäi­sen­rak­kaus oli toi­nen osa Jee­suk­sen vas­taus­ta ky­sy­myk­seen lain suu­rim­mas­ta käs­kys­tä.

Kriit­ti­siä koh­taa­mi­sia

Mat­teuk­sen 22. lu­vun teks­tiyh­tey­des­sä Jee­sus­ta lä­hes­tyt­tiin kol­mel­la ky­sy­myk­sel­lä, joi­den tar­koi­tuk­se­na oli saa­da Jee­sus an­saan. En­sin fa­ri­seuk­set ti­va­si­vat hä­nel­tä, on­ko oi­kein mak­saa ve­roa kei­sa­ril­le (Matt. 22:15–22). Tä­män jäl­keen sad­du­keuk­set lä­hes­tyi­vät Jee­sus­ta ky­sy­myk­sel­lä ylös­nou­se­muk­ses­ta, jo­hon it­se ei­vät us­ko­neet (Matt. 22:23–33). Kol­man­nek­si yk­si fa­ri­seuk­sis­ta, joka oli lai­no­pet­ta­ja, ky­syi Jee­suk­sel­ta oman eri­tyi­sa­lan­sa, Ju­ma­lan lain, tun­te­mus­ta.

Jee­sus an­toi esi­mer­kin sii­tä, mi­ten mei­dän tu­lee pe­rus­tel­la us­ko­am­me Raa­ma­tul­la. Sa­mal­la hän vii­toit­taa tie­tä kun­ni­oit­ta­vaan ja ar­vos­ta­vaan koh­taa­mi­seen hei­dän kans­saan, jot­ka syys­tä tai toi­ses­ta suh­tau­tu­vat kriit­ti­ses­ti toi­siin ih­mi­siin.

Ju­ma­lan laki tii­vis­tet­ty­nä

Vas­tauk­sel­laan lai­no­pet­ta­jan ky­sy­myk­seen suu­rim­mas­ta käs­kys­tä Jee­sus tii­vis­tää Ju­ma­lan lain rak­kau­den kak­sois­käs­kyyn. Sen en­sim­mäi­nen osa liit­tyy juu­ta­lais­ten ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa lu­et­ta­vaan ru­kouk­seen 5. Moo­sek­sen kir­jan 6. lu­vun mu­kaan: ”Kuu­le Is­ra­el, Her­ra on mei­dän Ju­ma­lam­me, Her­ra yk­sin. Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja koko voi­mas­ta­si.” Täl­lä Jee­sus osoit­taa, et­tä us­ko Ju­ma­laan on kai­ken läh­tö­koh­ta, elä­män tär­kein asia. Us­ko ei ole vain sa­no­ja tai elä­män­ta­po­ja, vaan koko ih­mi­sen ole­mus­ta kos­ket­ta­vaa, si­sim­mäs­tä as­ti läh­te­vää Ju­ma­lan ra­kas­ta­mis­ta.

Rak­kau­den kak­sois­käs­kyn toi­ses­sa osas­sa Jee­sus ke­hot­taa: ”Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si” (Matt. 22:39). Sen juu­ret ovat myös Moo­sek­sen lais­sa: ”älä kos­ta omaan kan­saa­si kuu­lu­val­le, älä­kä pidä yl­lä rii­taa hä­nen kans­saan, vaan ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si” (3. Moos. 19:18). Jee­suk­sen täy­tyi toi­ses­sa yh­tey­des­sä kir­kas­taa lai­no­pet­ta­jil­le ra­jat­to­man lä­him­mäi­sen­rak­kau­den kä­si­tys­tä Lau­pi­aan sa­ma­ri­a­lai­sen esi­mer­kil­lä (Luuk. 10:25–37).

Moo­sek­sen la­kiin kuu­lu­vaa kym­men­tä käs­kyä voi pei­la­ta rak­kau­den kak­sois­käs­kyn nä­kö­kul­mas­ta. Niis­tä kol­me en­sim­mäis­tä liit­ty­vät ih­mi­sen ja Ju­ma­lan vä­li­seen suh­tee­seen ja lo­put seit­se­män ih­mis­ten vä­li­siin suh­tei­siin. Sik­si voi­daan to­de­ta, et­tä käs­kyis­sä on vah­vas­ti elä­mää suo­je­le­va ote. Käs­ky­jen nou­dat­ta­mi­sen kaut­ta em­me voi kui­ten­kaan an­sai­ta van­hurs­kaut­ta. Paa­va­li kir­joit­taa täs­tä ga­la­ta­lai­sil­le: ”On sel­vää, et­tei ku­kaan tule Ju­ma­lan sil­mis­sä van­hurs­kaak­si la­kia nou­dat­ta­mal­la, sil­lä ’us­kos­ta van­hurs­kas saa elää’” (Gal. 3:11).

Rak­kau­den hen­ges­sä ar­mon voi­mal­la

Rak­kaus Ju­ma­laa ja lä­him­mäi­siä koh­taan kuu­luu olen­nai­ses­ti elä­vään us­koon. Se ei kui­ten­kaan ole meis­tä it­ses­täm­me läh­töi­sin. Apos­to­li Jo­han­nes kir­joit­taa: ”Sii­nä on rak­kaus – ei sii­nä, et­tä me olem­me ra­kas­ta­neet Ju­ma­laa, vaan sii­nä, et­tä hän on ra­kas­ta­nut mei­tä ja lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si” (1. Joh. 4:10).

Ju­ma­la lä­het­tää seu­raa­jan­sa ja­ka­maan rak­kaut­taan ja elä­mään sen voi­mas­ta. Kun ajat­te­lem­me elä­mää ja ih­mis­suh­tei­ta, jou­dum­me to­te­a­maan, et­tä olem­me rak­kau­des­sa­kin mo­nel­la ta­paa va­ja­vai­sia ja kes­ke­ne­räi­siä. Syn­tiin­lan­kee­muk­ses­ta pe­räi­sin ole­vat voi­mat, ku­ten kat­ke­ruus ja it­sek­kyys, nä­ky­vät elä­mäs­säm­me ja ih­mis­suh­teis­sam­me.

An­teek­si­an­ta­muk­sen lah­ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa on tar­koi­tet­tu käy­tet­tä­väk­si elä­män ar­jen kes­kel­lä. Se kir­kas­taa en­nen kaik­kea Ju­ma­lan rak­kaut­ta. Sa­mal­la se muis­tut­taa lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta: ”Kun Ju­ma­la on mei­tä näin ra­kas­ta­nut, tu­lee mei­dän­kin ra­kas­taa toi­si­am­me” (1. Joh. 4:11).

Rak­kau­den kak­sois­käs­kyn nä­kö­kul­mat kie­to­vat us­kon ja elä­män yh­teen. Tääl­lä ajas­sa olem­me ar­mon va­ras­sa, tai­vaas­sa saam­me näh­dä Ju­ma­lan täy­del­li­sen rak­kau­den kas­vois­ta kas­voi­hin.

Timo Lii­ka­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.10.2019.

Ku­vi­tus­ku­va: Juha Hu­ma­la­jo­ki

19. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Rak­kau­den kak­sois­käs­ky

Psal­mi: Ps. 119:1–8

1. lu­ku­kap­pa­le: 5. Moos. 6:4–9

2. lu­ku­kap­pa­le: 1. Kor. 1:4–9

Evan­ke­liu­mi: Matt. 22:34-40:

RAA­MAT­TU 1992: Kun fa­ri­seuk­set kuu­li­vat, et­tä Jee­sus oli tuk­ki­nut sad­du­keuk­sil­ta suun, he ko­koon­tui­vat neu­von­pi­toon. Sit­ten yk­si heis­tä, joka oli lai­no­pet­ta­ja, ky­syi Jee­suk­sel­ta pan­nak­seen hä­net ko­e­tuk­sel­le: ”Opet­ta­ja, mikä on lain suu­rin käs­ky?” Jee­sus vas­ta­si: ”Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si. Tämä on käs­kyis­tä suu­rin ja tär­kein. Toi­nen yh­tä tär­keä on tämä: Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si. Näi­den kah­den käs­kyn va­ras­sa ovat laki ja pro­fee­tat.

BIB­LIA: Mut­ta kuin Pha­ri­se­a­lai­set sen kuu­li­vat, et­tä hän oli Sad­du­ke­a­lais­ten suun tu­kin­nut, ko­koon­tui­vat he yh­teen. Yk­si lain-opet­ta­ja heis­tä ky­syi hä­nel­tä, kiu­sa­ten hän­tä, ja sa­noi: Mes­ta­ri, mikä on suu­rin käs­ky lais­sa? Niin Je­sus sa­noi hä­nel­le: si­nun pi­tää ra­kas­ta­man Her­raa si­nun Ju­ma­laas, kai­kes­ta sy­dä­mes­täs, ja kai­kes­ta sie­lus­tas, ja kai­kes­ta mie­les­täs: Tämä on en­si­mäi­nen ja suu­rin käs­ky. Toi­nen on tä­män kal­tai­nen: si­nun pi­tää ra­kas­ta­man lä­him­mäis­täs niin­kuin it­se si­nu­as. Näis­sä kah­des­sa käs­kys­sä kaik­ki laki ja prop­he­tat riip­pu­vat.