JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Us­ko oh­jaa oi­ke­aan lä­him­mäi­sen­rak­kau­teen

Sana sunnuntaiksi
29.8.2021 7.00

Juttua muokattu:

24.8. 11:08
2021082411083920210829070000

Kari Vengasaho

Kari Vengasaho

Teri Hil­tu­nen

Rat­kai­se­vaa ei ole lah­jan suu­ruus, vaan mie­li, jol­la se an­ne­taan. Tä­män Jee­sus osoit­ti les­ken esi­mer­kil­lä.

Jee­sus ja ope­tus­lap­set oli­vat Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä. Ih­mi­siä ke­rään­tyi hei­dän ym­pä­ril­leen kuun­te­le­maan Jee­suk­sen ope­tus­ta. Fa­ri­seuk­set ja lai­no­pet­ta­jat­kin pyr­ki­vät Jee­suk­sen lä­hel­le. Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mi ker­too, kuin­ka he yrit­ti­vät use­as­ti päi­vän ai­ka­na esit­tää Jee­suk­sel­le ki­pe­riä ky­sy­myk­siä, ja näin saa­da hä­net pu­heis­taan kiin­ni.

Jee­sus näki hei­dän ta­voit­teen­sa ja osa­si vas­ta­ta niin, et­tä he jou­tui­vat ker­ta toi­sen­sa jäl­keen ve­täy­ty­mään vä­hin ää­nin pois. Jee­sus sa­noi heis­tä näin: ”Va­ro­kaa lai­no­pet­ta­jia! He kul­ke­vat mie­lel­lään pit­kis­sä vii­tois­sa ja odot­ta­vat, et­tä hei­tä ter­veh­di­tään to­reil­la, he ot­ta­vat sy­na­go­gas­sa etu­mai­set is­tui­met ja pi­dois­sa kun­ni­a­pai­kat, mut­ta vie­vät les­kil­tä ta­lot ja la­te­le­vat pit­kiä ru­kouk­si­aan vain näön vuok­si. Sitä an­ka­ram­pi tu­lee ole­maan hei­dän tuo­mi­on­sa.” (Mark. 12: 38–40.)

Muu­an lai­no­pet­ta­ja seu­ra­si Jee­suk­sen kes­kus­te­lua sad­du­keus­ten kans­sa ja huo­ma­si, mi­ten hy­vän vas­tauk­sen Jee­sus an­toi. Hän tuli nyt Jee­suk­sen luo ja ky­syi: ”Mikä käs­ky on kaik­kein tär­kein?” Jee­sus vas­ta­si: ”Tär­kein on tämä: Kuu­le, Is­ra­el: Her­ra, mei­dän Ju­ma­lam­me, on ai­noa Her­ra. Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si ja koko voi­mal­la­si. Toi­nen on tämä: Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si. Näi­tä suu­rem­paa käs­kyä ei ole.” (Mark 12:29–31.)

Köy­hä les­ki an­toi enem­män

Jee­sus ja ope­tus­lap­set oli­vat läh­dös­sä pois temp­pe­lis­tä. Jee­sus py­säh­tyi niin sa­no­tul­le nais­ten­pi­hal­le en­nen ulom­mais­ta port­tia ja seu­rai­li siel­lä ole­via ih­mi­siä. Lä­hel­lä oli yk­si kol­mes­ta­tois­ta uh­ri­ar­kus­ta. Uh­ri­ar­kuil­la ke­rät­ty­jä va­ro­ja käy­tet­tiin temp­pe­lin kun­nos­sa­pi­toon ja uh­ri­toi­mi­tuk­siin. Si­nä­kin päi­vä­nä mo­net ih­mi­set lah­joit­ti­vat ra­haa. Mo­net lait­toi­vat ark­kuun suu­ren sum­man.

Jee­sus kiin­nit­ti yl­lät­tä­en ope­tus­las­ten huo­mi­on köy­hään les­ki­vai­moon ja hä­nen an­ta­maan­sa lah­joi­tuk­seen. Lah­joi­tus oli pie­ni, kak­si lant­tia. Ra­ha­sum­ma oli noin kuu­des­kym­me­nes­vii­de­so­sa työ­mie­hen päi­vä­pal­kas­ta, eli käy­tän­nös­sä ra­hat ei­vät ol­leet min­kään ar­voi­sia. Jee­sus osoit­ti les­ki­vai­mon esi­mer­kil­lä oi­ke­an lä­him­mäi­sen­rak­kau­den ja luot­ta­muk­sen Ju­ma­laan.

Sa­mal­la ti­lan­ne oli joh­don­mu­kai­nen jat­ku­mo päi­vän ta­pah­tu­miin. Jee­sus kut­sui ope­tus­lap­set luok­seen ja sa­noi heil­le: ”To­ti­ses­ti: tämä köy­hä les­ki pani uh­ri­ark­kuun enem­män kuin yk­si­kään toi­nen. Kaik­ki muut an­toi­vat lii­as­taan, mut­ta hän an­toi vä­häs­tään, kai­ken mitä hä­nel­lä oli, kai­ken mitä hän elääk­seen tar­vit­si.” (Mark. 12: 43–44.)

Les­ki luot­ti Ju­ma­lan huo­len­pi­toon

Jee­sus osoit­ti les­ken esi­mer­kil­lä, et­tä ra­ha­sum­man suu­ruus ei ol­lut tär­kein­tä, vaan mie­li, jol­la se an­ne­taan. Nai­nen tie­si, et­tä hä­nen lah­joit­ta­man­sa sum­ma oli mi­tä­tön. Je­ru­sa­le­min temp­pe­li oli juu­ta­lais­ten hen­gel­li­sen elä­män kes­kus ja tär­keä paik­ka. Les­ki­vai­mo­kin ha­lu­si lah­joit­taa oman osan­sa temp­pe­lin hy­väk­si. Hän piti tätä tär­ke­äm­pä­nä kuin mi­tään muu­ta. Oli­han hän val­mis an­ta­maan temp­pe­lin hy­väk­si kaik­ki va­ran­sa.

Nai­sen teko osoit­ti lu­jan luot­ta­muk­sen Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Hän oli saa­nut Ju­ma­lal­ta niin pal­jon, et­tä ha­lu­si an­taa kai­ken, mitä omis­ti. Sa­mal­la hän luot­ti, et­tä Ju­ma­la kyl­lä huo­leh­tii hä­nen ajal­li­sis­ta­kin tar­peis­tan­sa.

Ih­mi­nen voi luot­taa Ju­ma­lan ar­moon

Sa­mal­la les­ki­vai­mo oli esi­merk­ki ih­mi­sen mak­su­ky­vyt­tö­myy­des­tä Ju­ma­lan edes­sä. Les­ki­vai­mon toi­min­ta avaa us­kon nä­kö­a­lan ih­mi­sen ja Ju­ma­lan suh­tee­seen. Ei ole­kaan ky­sy­mys ih­mi­sen an­si­os­ta, vaan Ju­ma­lan ar­mos­ta. Ju­ma­lan lap­si on saa­nut Ju­ma­lal­ta enem­män kuin on an­sain­nut: kaik­ki syn­nit an­teek­si. Sen myö­tä on tul­lut ilo, rau­ha ja ian­kaik­ki­sen elä­män osal­li­suus. Kaik­ki tämä on saa­tu ar­mos­ta, Kris­tuk­sen täh­den.

Jee­sus ha­lu­si vah­vis­taa ope­tus­las­ten us­koa. Hän roh­kai­si hei­tä pal­ve­le­maan lä­him­mäi­siä vä­hil­tä­kin tun­tu­vil­la lah­joil­la. Lo­pul­ta ky­sy­mys ei ole mei­dän rak­kau­des­tam­me. Ju­ma­lan rak­kaus saa ai­kaan rak­kau­den lä­him­mäis­tä koh­taan.

Evan­ke­liu­mi: Mark. 12:41–44

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus is­tuu­tui vas­ta­pää­tä uh­ri­ark­kua ja kat­se­li, kuin­ka ih­mi­set pa­ni­vat sii­hen ra­haa. Mo­net rik­kaat an­toi­vat pal­jon. Sit­ten tuli köy­hä les­ki­vai­mo ja pani ark­kuun kak­si pien­tä lant­tia, yh­teen­sä ku­pa­ri­ko­li­kon ver­ran. Jee­sus kut­sui ope­tus­lap­set luok­seen ja sa­noi heil­le: ”To­ti­ses­ti: tämä köy­hä les­ki pani uh­ri­ark­kuun enem­män kuin yk­si­kään toi­nen. Kaik­ki muut an­toi­vat lii­as­taan, mut­ta hän an­toi vä­häs­tään, kai­ken mitä hä­nel­lä oli, kai­ken mitä hän elääk­seen tar­vit­si.”

Bib­lia: Ja kuin Je­sus is­tui uh­ri-ar­kun koh­dal­la ja kat­se­li, kuin­ka kan­sa pani ra­haa uh­ri-ark­kuun, ja mon­ta ri­kas­ta pani pal­jon, Niin tuli köy­hä les­ki, ja pani kak­si ro­poa, se on kuu­si­nai­nen. Niin hän kut­sui ope­tus­lap­sen­sa ty­kön­sä, ja sa­noi heil­le: To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: tämä köy­hä les­ki pani enem­män uh­ri-ark­kuun kuin kaik­ki ne, jot­ka sii­hen pa­ni­vat. Sil­lä he ovat kaik­ki pan­neet sii­tä, mitä heil­le lii­ak­si oli; mut­ta tämä köy­hyy­des­tän­sä pani kai­ken, mitä hä­nel­lä oli, kai­ken ta­va­ran­sa.

22.9.2021

Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to. Fil. 1:21

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.