JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Usko on Jumalan lahja

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
22.10.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:47
2020010123473720141022000000

Jee­sus oli väi­tel­lyt juu­ta­lais­ten kans­sa temp­pe­lis­sä. Hän oli osoit­ta­nut, et­tä vaik­ka juu­ta­lai­set oli­vat va­pai­ta Ab­ra­ha­min lap­sia, he oli­vat kui­ten­kin epä­us­kon­sa vuok­si syn­nin or­jia.

Juu­ta­lai­set ai­koi­vat vi­hois­saan ki­vit­tää Jee­suk­sen, mut­ta tämä läh­ti pois temp­pe­lis­tä. Pois­tu­es­saan Jee­sus näki tien si­vus­sa syn­ty­mäs­tä saak­ka so­ke­an mie­hen ker­jää­mäs­sä. Jee­sus pa­ran­si tä­män mie­hen.

So­ke­an mie­hen ja Jee­suk­sen koh­taa­mi­nen sekä mie­hen pa­ran­tu­mi­nen ai­heut­ti­vat mon­ta kes­kus­te­lua ja väit­te­lyä pa­ran­tu­neen, hä­nen naa­pu­rien­sa, hä­nen van­hem­pien­sa sekä juu­ta­lais­ten ja Jee­suk­sen vä­lil­lä. Oli nii­tä, jot­ka us­koi­vat Jee­suk­seen, ja nii­tä, jot­ka epä­us­kon täh­den ei­vät voi­neet us­koa, vaik­ka nä­ki­vät so­ke­an saa­neen nä­kön­sä Jee­suk­sen avul­la.

Si­nun kä­te­si ovat mi­nut muo­van­neet

Ope­tus­lap­si­a­kin as­kar­rut­ti ky­sy­mys syn­nyn­näi­ses­tä so­keu­des­ta: kuka oli teh­nyt syn­nin, jon­ka vuok­si mies oli syn­ty­nyt so­ke­a­na? SRK:n vuo­si­kir­jas­sa 2014 to­de­taan: ”Jo­kai­ses­sa meis­sä to­teu­tuu Ju­ma­lan luo­mis­työ, ei­kä hä­nen ra­ken­nus­pii­rus­tuk­sis­sa ole vir­hei­tä”. Sama ym­mär­rys oli myös psal­min­kir­joit­ta­jal­la: ”Si­nun kä­te­si ovat mi­nut muo­van­neet. An­na myös ym­mär­rys­tä, et­tä opin käs­ky­si!” (Ps. 119:73.)

Me em­me va­ja­vai­si­na ja ra­joit­tu­nei­na ih­mi­si­nä ai­na ym­mär­rä ki­pu­jen, sai­rauk­sien tai ko­et­te­le­mus­ten tar­koi­tus­ta. So­ke­an mie­hen koh­dal­la Jee­sus it­se ava­si ope­tus­las­ten ym­mär­rys­tä: ”Niin on ta­pah­tu­nut, jot­ta Ju­ma­lan teot tu­li­si­vat hä­nes­sä jul­ki” (Joh. 9:3).

Mies meni ja sai nä­kön­sä

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä fa­ri­seuk­set kut­su­vat tois­ta­mi­seen so­ke­a­na syn­ty­neen kuul­ta­vak­seen. He vaa­ti­vat mie­hel­tä se­li­tyk­sek­si jo­tain muu­ta kuin et­tä Jee­sus oli­si an­ta­nut täl­le näön.

Epä­us­kon täh­den fa­ri­seuk­set ei­vät us­ko­neet Jee­sus­ta lu­va­tuk­si Mes­si­aak­si, vaan syn­ti­sek­si, joka rik­koi jopa sa­pat­ti­käs­kyä. Pa­ran­ta­mi­nen kun oli ta­pah­tu­nut sa­pat­ti­na. Pa­ran­tu­nut ker­toi kui­ten­kin uu­del­leen, mi­ten Jee­sus oli si­vel­lyt hä­nen sil­män­sä tah­nal­la ja käs­ke­nyt men­nä pe­sey­ty­mään Si­lo­an al­taal­le. Mies oli men­nyt ja saa­nut nä­kön­sä. Sa­mal­la mies jo kyl­läs­ty­nee­nä fa­ri­seus­ten ti­vaa­mi­ses­ta sa­noi: ”Te­kee­kö tei­dän­kin mie­li hä­nen ope­tus­lap­sik­seen?”

Fa­ri­seuk­set ajoi­vat lo­pul­ta suut­tu­nei­na mie­hen ulos syyt­tä­en hän­tä sa­mal­la syn­ty­mäs­tä saak­ka syn­ti­sek­si. Näin he suh­tau­tui­vat yleen­sä­kin la­kia tun­te­mat­to­miin, op­pi­mat­to­miin ih­mi­siin. It­se he tun­nus­ti­vat tur­vaa­van­sa la­ki­hurs­kau­teen, mut­ta myön­si­vät sa­mal­la, et­tei­vät tun­ne Jee­sus­ta: ”Sinä hä­nen ope­tus­lap­sen­sa olet, me olem­me Moo­sek­sen ope­tus­lap­sia. Me tie­däm­me, et­tä Ju­ma­la pu­hui Moo­sek­sel­le, mut­ta mis­tä tuo mies on pe­räi­sin, sitä em­me tie­dä.”

Jo ai­kai­sem­min Jee­sus oli osoit­ta­nut fa­ri­seuk­sil­le, et­tä vaik­ka he väit­ti­vät us­ko­van­sa Moo­sek­seen, he ei­vät oi­ke­as­ti tun­te­neet Moo­ses­ta ei­vät­kä hän­tä: ”Jos te us­koi­sit­te Moo­ses­ta, us­koi­sit­te myös mi­nua – juu­ri mi­nus­ta hän on kir­joit­ta­nut” (Joh. 5:46).

Minä us­kon, Her­ra

Kun Jee­sus kuu­li, et­tä fa­ri­seuk­set oli­vat aja­neet mie­hen pois, hän pu­hut­te­li mies­tä ky­sy­mäl­lä, us­koo­ko hän Ih­mi­sen Poi­kaan. ”Her­ra, kuka hän on?”, mies ky­syi. ”Sano, jot­ta voi­sin us­koa.” Jee­sus sa­noi: ”Sinä olet näh­nyt hä­net. Hän on täs­sä ja pu­huu kans­sa­si.” ”Minä us­kon, Her­ra”, mies sa­noi ja lan­ke­si maa­han hä­nen eteen­sä.

Mo­nis­ta kes­kus­te­luis­ta, jois­ta Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min yh­dek­säs luku ker­too, tämä kes­kus­te­lu on kaik­kein mer­kit­tä­vin. Se osoit­taa, kuin­ka us­kon lah­jan saa­mi­nen on täy­sin Ju­ma­lan työ­tä ih­mi­ses­sä. Ju­ma­la syn­nyt­ti Poi­kan­sa kaut­ta us­kon lah­jan mie­hen sy­dä­meen ja vah­vis­ti sen ih­me­te­ol­la an­ta­mal­la mie­hel­le myös ajal­li­sen näön.

Teks­ti­koh­dan jäl­keen Jee­sus ju­lis­taa, mi­ten hän on tul­lut maa­il­maan pan­nak­seen toi­meen tuo­mi­on: so­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja nä­ke­vis­tä tu­lee so­kei­ta. Py­hän Hen­gen voi­mas­ta ju­lis­tet­tu sana on edel­leen­kin elä­vä ja voi­mal­li­nen. Se on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka, se pal­jas­taa si­sim­mät ai­keem­me ja aja­tuk­sem­me. Ju­lis­te­tul­le sa­nal­le kan­nat­taa osoit­taa kuu­li­ai­suut­ta ja nöyr­tyä pa­ran­nuk­seen sil­loin, kun sana osoit­taa, et­tä kuu­li­ja on kul­ke­nut har­haan.

Mik­ko Hal­li­kai­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

20. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 78:1–8; Jes. 8:11–15; 2. Kor. 1:18–22; Joh. 9:24–38

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 22.10.2014.

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys