JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Us­kol­li­suus Ju­ma­lal­le

Sana sunnuntaiksi
9.8.2020 6.25

Juttua muokattu:

6.8. 17:25
2020080617250120200809062500

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Al­bert Ha­lo­nen

Jee­suk­sen ver­tauk­set pu­hut­te­le­vat edel­leen. Nii­den tee­mat ovat ikui­sia ja ta­pah­tu­mat sekä hah­mot tun­nis­tet­ta­via. Nii­den tar­koi­tus on aut­taa ih­mis­tä tun­te­maan tai­vaan val­ta­kun­nan sa­lai­suu­det.

Jee­suk­sen ver­tauk­set kes­tä­vät ai­kaa. Mo­net niis­tä ovat ym­mär­ret­tä­viä jo sel­lai­se­naan sen kum­mem­min se­lit­tä­mät­tä. Jos­kus voi ol­la jopa vaa­ra­na, et­tä se­li­tys vain se­koit­taa ver­tauk­sen ydin­vies­tin eri­lais­ten yk­si­tyis­koh­tien ja nii­den tul­kin­to­jen vii­dak­koon.

Toi­saal­ta mo­nien ver­taus­ten koh­dal­la se­lit­tä­mi­nen on vält­tä­mä­tön­tä. Ajal­li­nen ja kult­tuu­ri­nen vä­li­mat­ka lu­ki­jan ja ver­tauk­ses­sa ku­va­tun en­sim­mäi­sen vuo­si­sa­dan Lähi-idän vä­lil­lä on jo niin suu­ri, et­tä ym­mär­tä­mi­nen vai­keu­tuu.

Vas­tuu teh­tä­väs­tä

Ver­taus pal­ve­li­joil­le us­ko­tuis­ta ta­len­teis­ta on yk­si niis­tä ver­tauk­sis­ta, jois­sa Jee­sus opet­taa tai­vas­ten val­ta­kun­nan lo­pul­li­ses­ta il­mes­ty­mi­ses­tä ja sii­hen liit­ty­väs­tä tuo­mi­os­ta. Se on jat­koa ver­tauk­sil­le hy­väs­tä ja huo­nos­ta pal­ve­li­jas­ta sekä vii­sais­ta ja tyh­mis­tä mor­sius­nei­dois­ta.

Ver­tauk­ses­sa up­po­ri­kas isän­tä muut­taa maas­ta ja ja­kaa omai­suut­taan pal­ve­li­joi­den­sa hoi­det­ta­vak­si. Jo­kai­nen pal­ve­li­ja sai, isän­nän har­kin­taan pe­rus­tu­en, eri­suu­rui­sen mää­rän hoi­det­ta­vak­seen. Ra­ha­sum­ma­na yk­si ta­lent­ti vas­ta­si sitä palk­kaa, jon­ka mies an­sait­si 20 vuo­den ah­ke­ral­la työl­lä. Kyse oli siis suu­res­ta vas­tuus­ta.

Ver­tauk­ses­sa pal­ve­li­joi­den teh­tä­vä oli kar­tut­taa ta­lent­tien mää­rää ja näin kas­vat­taa isän­nän omai­suut­ta. Us­kol­li­suus isän­näl­le oli us­kol­li­suut­ta hä­nen an­ta­mal­leen teh­tä­väl­le. Ver­taus osoit­taa, et­tä oi­ke­as­taan sil­lä ei ol­lut mer­ki­tys­tä, mi­ten mon­ta ta­lent­tia pal­ve­li­ja oli al­ku­pää­o­mak­seen saa­nut tai mi­ten pal­jon omai­suus nii­den avul­la oli li­sään­ty­nyt. Isän­näl­le riit­ti se, et­tä teh­tä­väl­le oli ol­tu us­kol­li­sia. Vaik­ka sit­ten edes pan­kin mak­sa­man ko­ron ver­ran (Matt. 25:27).

Eri­lai­set tuo­mi­ot

Kak­si kol­mes­ta pal­ve­li­jas­ta osoit­taa ole­van­sa riit­tä­vän us­kol­li­sia, vaik­ka hei­dän läh­tö­koh­tan­sa ja lop­pu­tu­lok­sen­sa ovat eri­lai­sia. He saa­vat mo­lem­mat sa­ma­nar­voi­sen kut­sun her­ran­sa ilo­juh­laan.

Ver­tauk­sen tun­nel­ma ti­he­nee lop­pua koh­den. Huo­mio kiin­nit­tyy kol­man­teen pal­ve­li­jaan, jos­ta isän­tä jou­tuu to­te­a­maan ko­vat sa­nat: kel­vo­ton ja lais­ka. Ly­hyt ver­taus ker­too pal­ve­li­jan sy­dä­men asen­tees­ta riit­tä­väs­ti. Hän ei ot­ta­nut isän­tän­sä an­ta­maa vas­tuu­ta lu­kuun vaan teki omat pää­tel­män­sä ja va­lin­tan­sa. Jo­kin muu oli tär­ke­äm­pää.

Omaa rat­kai­su­aan se­li­tel­les­sään hän syyt­ti jul­ke­as­ti isän­tää. Pal­ve­li­jan mu­kaan oli isän­nän omi­nai­suuk­sien vika, et­tei hän ol­lut jak­sa­nut ol­la us­kol­li­nen. Isän­tä oli hä­nen mie­les­tään vää­rän­lai­nen, ei­kä hän näh­nyt omas­sa toi­min­nas­saan mi­tään vi­kaa. Tuol­la asen­teel­la hän jäi ul­ko­puo­lel­le juh­las­ta ja lo­pul­ta myös il­man isän­tää. Hä­nel­tä otet­tiin pois se­kin vähä, mitä hä­nel­lä oli ol­lut.

Ilo­juh­la tai­vaas­sa

Suo­men kie­leen on juur­tu­nut puhe ”ta­len­teis­ta”, kun pu­hu­taan eri­lai­sis­ta yk­si­löi­den ky­vyis­tä ja eri­kois­tai­dois­ta. Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le jo­kai­sel­le ky­ky­jä, tai­to­ja ja omi­nai­suuk­sia. Näi­tä lah­jo­ja ih­mi­nen voi käyt­tää hy­vään tai pa­haan tai jät­tää ko­ko­naan käyt­tä­mät­tä.

Ver­tauk­sen sa­no­ma ei kui­ten­kaan ra­joi­tu vain sii­hen, kuin­ka hy­vin ih­mi­nen on in­hi­mil­li­ses­ti kat­so­en ky­ky­jään käyt­tä­nyt, vaan sii­nä on ian­kaik­ki­nen ulot­tu­vuus.

Ver­taus ku­vaa sitä, et­tä kun ih­mi­nen elää Ju­ma­lan ar­mon osal­li­suu­des­sa, hän on osal­li­nen kai­kis­ta tai­vaan val­ta­kun­nan aar­teis­ta ja va­paa pal­ve­le­maan Ju­ma­laa ja lä­him­mäi­siä. Elä­män päät­ty­es­sä hän pää­see tai­vaan ilo­juh­laan.

Mitä on us­kol­li­suus, jota Ju­ma­la ih­mi­sel­tä odot­taa? Mii­kan kir­jas­sa to­de­taan: ”Vain tätä Her­ra si­nul­ta odot­taa: tee sitä mikä on oi­kein, osoi­ta rak­kaut­ta ja hy­vyyt­tä ja va­el­la val­vo­en, Ju­ma­laa­si kuun­nel­len.” (Mii­ka 6:8.)

Evan­ke­liu­mi Matt. 25:14–30

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi: ”Sil­loin on käy­vä näin: Mies oli muut­ta­mas­sa pois maas­ta. Hän kut­sui pu­heil­leen pal­ve­li­jat ja us­koi koko omai­suu­ten­sa hei­dän hoi­toon­sa. Yh­del­le hän an­toi vii­si ta­lent­tia ho­pe­aa, toi­sel­le kak­si ja kol­man­nel­le yh­den, kul­le­kin hä­nen ky­ky­jen­sä mu­kaan. Sit­ten hän muut­ti maas­ta.

Se, joka oli saa­nut vii­si ta­lent­tia, ryh­tyi heti toi­meen: hän kävi niil­lä kaup­paa ja hank­ki voit­toa toi­set vii­si ta­lent­tia. Sa­moin se, joka oli saa­nut kak­si ta­lent­tia, voit­ti toi­set kak­si. Mut­ta se, joka oli saa­nut vain yh­den ta­len­tin, kai­voi maa­han kuo­pan ja kät­ki sin­ne isän­tän­sä ra­han.

Pit­kän ajan ku­lut­tua isän­tä pa­la­si ja vaa­ti pal­ve­li­joil­taan ti­li­tyk­set. Se, joka oli saa­nut vii­si ta­lent­tia, toi toi­set vii­si nii­den li­säk­si ja sa­noi: ’Her­ra, sinä an­noit mi­nul­le vii­si ta­lent­tia. Ku­ten näet, olen hank­ki­nut voit­toa toi­set vii­si.’ Isän­tä sa­noi hä­nel­le: ’Hy­vin teh­ty! Olet hyvä ja luo­tet­ta­va pal­ve­li­ja. Vä­häs­sä olet ol­lut us­kol­li­nen, minä pa­nen si­nut pal­jon hal­ti­jak­si. Tule her­ra­si ilo­juh­laan!

Myös se, joka oli saa­nut kak­si ta­lent­tia, tuli ja sa­noi: ’Her­ra, sinä an­noit mi­nul­le kak­si ta­lent­tia. Ku­ten näet, olen hank­ki­nut voit­toa toi­set kak­si.’ Isän­tä sa­noi hä­nel­le: ’Hy­vin teh­ty! Olet hyvä ja luo­tet­ta­va pal­ve­li­ja. Vä­häs­sä olet ol­lut us­kol­li­nen, minä pa­nen si­nut pal­jon hal­ti­jak­si. Tule her­ra­si ilo­juh­laan!’ Vii­mek­si tuli se pal­ve­li­ja, joka oli saa­nut vain yh­den ta­len­tin, ja sa­noi: ’Her­ra, minä tie­sin, et­tä sinä olet an­ka­ra mies. Sinä leik­kaat siel­tä, min­ne et ole kyl­vä­nyt, ja ko­ko­at siel­tä, min­ne et ole sie­men­tä vis­kan­nut. Minä pel­kä­sin ja kai­voin ta­lent­ti­si maa­han. Täs­sä on oma­si.’ Isän­tä vas­ta­si hä­nel­le: ’Sinä kel­vo­ton ja lais­ka pal­ve­li­ja! Sinä tie­sit, et­tä minä leik­kaan siel­tä, min­ne en ole kyl­vä­nyt, ja ko­ko­an siel­tä, min­ne en ole sie­men­tä vis­kan­nut. Sil­loin­han si­nun oli­si pi­tä­nyt vie­dä mi­nun ra­ha­ni pank­kiin, niin et­tä oli­sin pa­la­tes­sa­ni saa­nut oma­ni ta­kai­sin kor­koi­neen. - Ot­ta­kaa pois hä­nen ta­lent­tin­sa ja an­ta­kaa se sil­le, jol­la on kym­me­nen ta­lent­tia. Jo­kai­sel­le, jol­la on, an­ne­taan, ja hän on saa­va yl­tä­kyl­lin, mut­ta jol­la ei ole, sil­tä ote­taan pois se­kin mitä hä­nel­lä on. Heit­tä­kää tuo kel­vo­ton pal­ve­li­ja ulos pi­mey­teen. Siel­lä it­ke­tään ja ki­ris­tel­lään ham­pai­ta.’”

Bib­lia: Sil­lä niin­kuin ih­mi­nen mat­kus­ti kau­vas ja kut­sui pal­ve­li­an­sa, ja an­toi heil­le ta­va­ran­sa: Ja an­toi yh­del­le vii­si lei­vis­kää, toi­sel­le kak­si ja kol­man­nel­le yh­den, jo­kai­sel­le va­ran­sa jäl­keen: ja meni koh­ta mat­kaan­sa; Niin meni se, joka vii­si lei­vis­kää oli ot­ta­nut, teki niil­lä kaup­paa ja voit­ti toi­set vii­si lei­vis­kää. Niin myös se, joka kak­si oli ot­ta­nut, voit­ti myös toi­set kak­si. Mut­ta joka yh­den oli ot­ta­nut, hän meni pois ja kai­voi maa­han, ja kät­ki her­ran­sa ra­han. Niin pit­kän ajan pe­räs­tä tuli pal­ve­li­ain her­ra ja las­ki lu­kua hei­dän kans­san­sa. Ja tuli se, joka oli ot­ta­nut vii­si lei­vis­kää, ja toi toi­set vii­si lei­vis­kää, sa­no­en: her­ra, vii­si lei­vis­kää sinä an­noit mi­nul­le, kat­so, minä olen toi­set vii­si lei­vis­kää niil­lä voit­ta­nut. Sa­noi hä­nen her­ran­sa hä­nel­le: hy­vin, sinä hyvä ja us­kol­li­nen pal­ve­lia! vä­hän pääl­lä sinä olit us­kol­li­nen, minä pa­nen si­nun pal­jon pääl­le: mene si­nun her­ras iloon. Niin tuli se, joka oli kak­si lei­vis­kää ot­ta­nut, ja sa­noi: her­ra, kak­si lei­vis­kää sinä an­noit mi­nul­le, kat­so, toi­set kak­si olen minä niil­lä voit­ta­nut. Sa­noi hä­nen her­ran­sa hä­nel­le: hy­vin, sinä hyvä ja us­kol­li­nen pal­ve­lia! vä­hän pääl­lä sinä olit us­kol­li­nen, minä pa­nen si­nun pal­jon pääl­le: mene si­nun her­ras iloon. Niin myös se tuli, joka yh­den lei­vis­kän oli ot­ta­nut, ja sa­noi: her­ra, minä tie­sin si­nun ko­vak­si mie­hek­si: sinä nii­tät sii­tä, ku­hun­kas et kyl­vä­nyt, ja sii­tä sinä ko­koot, ku­hun­ka sinä et ha­joit­ta­nut. Ja minä pel­jä­ten me­nin pois ja kät­kin si­nun lei­vis­käs maa­han: kat­so, täs­sä on si­nun omas. Mut­ta hä­nen her­ran­sa vas­ta­si ja sa­noi hä­nel­le: sinä paha ja lais­ka pal­ve­lia! jos tie­sit mi­nun sii­tä niit­tä­vän, ku­hun­ka en minä kyl­vä­nyt, ja siel­tä ko­koo­van, jo­hon­ka en minä ole ha­joit­ta­nut, Niin si­nun siis olis tul­lut an­taa mi­nun ra­ha­ni vai­het­ta­jil­le, ja minä tul­tu­a­ni oli­sin oma­ni jäl­leen saa­nut kas­vun kans­sa. Ot­ta­kaat siis hä­nel­tä lei­vis­kä, ja an­ta­kaat sil­le, jol­la on kym­me­nen lei­vis­kää. (Sil­lä jo­kai­sel­le, jol­la on, pi­tää an­net­ta­man, ja hä­nel­lä pi­tää kyl­lä ole­man; mut­ta jol­la ei ole, se­kin kuin hä­nel­lä on, pi­tää hä­nel­tä otet­ta­man pois). Ja heit­tä­käät se kel­vo­toin pal­ve­lia ul­ko­nai­seen pi­mey­teen: siel­lä pi­tää ole­man it­ku ja ham­mas­ten ki­ris­tys.

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys