Lasse Kokko
Lasse Kokko
Albert Halonen
Jeesuksen vertaukset puhuttelevat edelleen. Niiden teemat ovat ikuisia ja tapahtumat sekä hahmot tunnistettavia. Niiden tarkoitus on auttaa ihmistä tuntemaan taivaan valtakunnan salaisuudet.
Jeesuksen vertaukset kestävät aikaa. Monet niistä ovat ymmärrettäviä jo sellaisenaan sen kummemmin selittämättä. Joskus voi olla jopa vaarana, että selitys vain sekoittaa vertauksen ydinviestin erilaisten yksityiskohtien ja niiden tulkintojen viidakkoon.
Toisaalta monien vertausten kohdalla selittäminen on välttämätöntä. Ajallinen ja kulttuurinen välimatka lukijan ja vertauksessa kuvatun ensimmäisen vuosisadan Lähi-idän välillä on jo niin suuri, että ymmärtäminen vaikeutuu.
Vastuu tehtävästä
Vertaus palvelijoille uskotuista talenteista on yksi niistä vertauksista, joissa Jeesus opettaa taivasten valtakunnan lopullisesta ilmestymisestä ja siihen liittyvästä tuomiosta. Se on jatkoa vertauksille hyvästä ja huonosta palvelijasta sekä viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista.
Vertauksessa upporikas isäntä muuttaa maasta ja jakaa omaisuuttaan palvelijoidensa hoidettavaksi. Jokainen palvelija sai, isännän harkintaan perustuen, erisuuruisen määrän hoidettavakseen. Rahasummana yksi talentti vastasi sitä palkkaa, jonka mies ansaitsi 20 vuoden ahkeralla työllä. Kyse oli siis suuresta vastuusta.
Vertauksessa palvelijoiden tehtävä oli kartuttaa talenttien määrää ja näin kasvattaa isännän omaisuutta. Uskollisuus isännälle oli uskollisuutta hänen antamalleen tehtävälle. Vertaus osoittaa, että oikeastaan sillä ei ollut merkitystä, miten monta talenttia palvelija oli alkupääomakseen saanut tai miten paljon omaisuus niiden avulla oli lisääntynyt. Isännälle riitti se, että tehtävälle oli oltu uskollisia. Vaikka sitten edes pankin maksaman koron verran (Matt. 25:27).
Erilaiset tuomiot
Kaksi kolmesta palvelijasta osoittaa olevansa riittävän uskollisia, vaikka heidän lähtökohtansa ja lopputuloksensa ovat erilaisia. He saavat molemmat samanarvoisen kutsun herransa ilojuhlaan.
Vertauksen tunnelma tihenee loppua kohden. Huomio kiinnittyy kolmanteen palvelijaan, josta isäntä joutuu toteamaan kovat sanat: kelvoton ja laiska. Lyhyt vertaus kertoo palvelijan sydämen asenteesta riittävästi. Hän ei ottanut isäntänsä antamaa vastuuta lukuun vaan teki omat päätelmänsä ja valintansa. Jokin muu oli tärkeämpää.
Omaa ratkaisuaan selitellessään hän syytti julkeasti isäntää. Palvelijan mukaan oli isännän ominaisuuksien vika, ettei hän ollut jaksanut olla uskollinen. Isäntä oli hänen mielestään vääränlainen, eikä hän nähnyt omassa toiminnassaan mitään vikaa. Tuolla asenteella hän jäi ulkopuolelle juhlasta ja lopulta myös ilman isäntää. Häneltä otettiin pois sekin vähä, mitä hänellä oli ollut.
Ilojuhla taivaassa
Suomen kieleen on juurtunut puhe ”talenteista”, kun puhutaan erilaisista yksilöiden kyvyistä ja erikoistaidoista. Jumala on antanut meille jokaiselle kykyjä, taitoja ja ominaisuuksia. Näitä lahjoja ihminen voi käyttää hyvään tai pahaan tai jättää kokonaan käyttämättä.
Vertauksen sanoma ei kuitenkaan rajoitu vain siihen, kuinka hyvin ihminen on inhimillisesti katsoen kykyjään käyttänyt, vaan siinä on iankaikkinen ulottuvuus.
Vertaus kuvaa sitä, että kun ihminen elää Jumalan armon osallisuudessa, hän on osallinen kaikista taivaan valtakunnan aarteista ja vapaa palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiä. Elämän päättyessä hän pääsee taivaan ilojuhlaan.
Mitä on uskollisuus, jota Jumala ihmiseltä odottaa? Miikan kirjassa todetaan: ”Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” (Miika 6:8.)
Evankeliumi Matt. 25:14–30
Raamattu 1992: Jeesus sanoi: ”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. - Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”
Biblia: Sillä niinkuin ihminen matkusti kauvas ja kutsui palveliansa, ja antoi heille tavaransa: Ja antoi yhdelle viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, jokaiselle varansa jälkeen: ja meni kohta matkaansa; Niin meni se, joka viisi leiviskää oli ottanut, teki niillä kauppaa ja voitti toiset viisi leiviskää. Niin myös se, joka kaksi oli ottanut, voitti myös toiset kaksi. Mutta joka yhden oli ottanut, hän meni pois ja kaivoi maahan, ja kätki herransa rahan. Niin pitkän ajan perästä tuli palveliain herra ja laski lukua heidän kanssansa. Ja tuli se, joka oli ottanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää, sanoen: herra, viisi leiviskää sinä annoit minulle, katso, minä olen toiset viisi leiviskää niillä voittanut. Sanoi hänen herransa hänelle: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelia! vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle: mene sinun herras iloon. Niin tuli se, joka oli kaksi leiviskää ottanut, ja sanoi: herra, kaksi leiviskää sinä annoit minulle, katso, toiset kaksi olen minä niillä voittanut. Sanoi hänen herransa hänelle: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelia! vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle: mene sinun herras iloon. Niin myös se tuli, joka yhden leiviskän oli ottanut, ja sanoi: herra, minä tiesin sinun kovaksi mieheksi: sinä niität siitä, kuhunkas et kylvänyt, ja siitä sinä kokoot, kuhunka sinä et hajoittanut. Ja minä peljäten menin pois ja kätkin sinun leiviskäs maahan: katso, tässä on sinun omas. Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: sinä paha ja laiska palvelia! jos tiesit minun siitä niittävän, kuhunka en minä kylvänyt, ja sieltä kokoovan, johonka en minä ole hajoittanut, Niin sinun siis olis tullut antaa minun rahani vaihettajille, ja minä tultuani olisin omani jälleen saanut kasvun kanssa. Ottakaat siis häneltä leiviskä, ja antakaat sille, jolla on kymmenen leiviskää. (Sillä jokaiselle, jolla on, pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta jolla ei ole, sekin kuin hänellä on, pitää häneltä otettaman pois). Ja heittäkäät se kelvotoin palvelia ulkonaiseen pimeyteen: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
Blogit
Lukijan kuva
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys